Saimaannorppa herkuttelee kylkiinsä kymmeniä kiloja läskiä ennen järven jäätymistä: ”Jos talvi on suotuisa, pärjää norppa ilman ihmisen apua”
Täysikasvuinen norppa syö noin 1 000 kiloa kalaa vuodessa. Saimaannorppa kaipaa kunnon talvea: pakkasta, jäätä ja sakeita lumipyryjä.
”Sellainen kunnon Kekkosen ajan talvi: pakkasta, jäätä ja sakeita lumipyryjä”, kuvailee Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela saimaannorpalle suotuisia kelejä.
Juuri nyt saimaannorppa etsii vain yhtä asiaa, ja se on muikku. Ennen Saimaan jäätymistä hylkeet hamuavat ympärilleen 20–30 kiloa lisää läskiä.
”Parhaiten se onnistuu rasvaisella kalalla”, sanoo yli 30 vuotta norppien elämää työkseen seurannut suojelubiologi Jouni Koskela Metsähallituksesta.
”Syksyllä norppa syö 4–5 kiloa kalaa vuorokaudessa, kesällä puolet siitä ja keväällä karvanvaihtoaikaan ei juuri ollenkaan.”
Kuten Suomen luonnossa talvehtivat eläimet yleensä, myös norppa sinnittelee pitkän ja pimeän talven yli parhaiten varautumalla.
Nukuksissa veden alla
Kun pyytää Jouni Koskelaa kuvailemaan norppaa kalastajana, hän sanoo yhdellä sanalla: monipuolinen.
”Periaatteessa koko Saimaan kalasto ja vesialue pinnasta pohjaan on norpan kalavettä.”
Yli 80 metriin ulottuva syvin kohta Käenniemen kaivokaan ei ole sille ongelma. Norppa on mestarisukeltaja. Tavallisesti kalasukellus kestää joitakin minuutteja, mutta norppa voi olla veden alla yli 20 minuuttia.
Vedessä elävän, mutta ilmaa hengittävän nisäkkään pitkien sukellusten salaisuus piilee hemoglobiinissa.
Kun ihmisillä veren keskimääräinen hemoglobiiniarvo vaihtelee 120–160 mg/l, ylittyy hylkeillä 250 milligramman hemoglobiinipitoisuus verilitrassa.
Hylkeen elimistön happivarasto onkin jopa viisinkertainen samankokoiseen ihmiseen verrattuna.
”Hylkeet voivat jopa nukkua veden alla pystyasennossa niin, että niiden kuono välillä pilkistää pinnalla”, Koskela kertoo nisäkkäälle poikkeuksellisesta sopeutumiskyvystä.
Avantojen verkosto
Saimaa jäätyy tavallisesti marras-joulukuussa. Jäänalaista pimeää vuodenaikaa kestää lähes puoli vuotta. Voisi kuvitella sen olevan norpalle tukalaa aikaa, ja niin se onkin, jos syksyn lihotuskuuri on epäonnistunut.
”Vaikka norppia ei talvella juuri näe, ei jääpeite ole niille ongelma. Olosuhteet jääkannen alla ovat vakaammat kuin maan päällä.”
Suojelubiologi Koskela kertoo norpan talvipäivän kuluvan kalastaessa ja lepäillessä. Samalla niiden liikkuminen vähenee huomattavasti.
”Itä-Suomen yliopiston tutkimusten mukaan norpan elinpiiri voi supistua talvella kymmenesosaan kesäisestä ja olla alle 10 neliökilometriä.”
Talvellakin norppa noudattaa vuorokausirytmiä. Se nukkuu enemmän yöllä kuin päivällä. Jos lunta on riittävästi, hylje tekee luodonkupeen kinokseen jään alta lähestyttävän talvipesän.
Norpalla on elinpiirillään myös useita kymmeniä hengitysavantoja, joita se kairaa eturaajojen kynsillä.
”Aina kun norppa sukeltaa, se tietää, mistä se saa happea eli missä on jäänalainen ilmatasku tai hengitysavanto.”
Muuten se Koskelan mukaan hukkuisi.
Apua vain tarpeeseen
Viime talvena Saimaalle syntyi arviolta 90 kuuttia. Se on enemmän kuin koskaan ennen sitten saimaannorpan rauhoituksen 1955. Kannan kooksi arvioidaan jo yli 400 norppaa.
Kanta on kasvanut Koskelan mukaan viime vuosina jopa yllättävän hyvin.
”Talvet 2006 ja 2007 olivat umpisurkean vähälumiset. Silloin näytti hetken huonolta.”
Nuo vuodet herättivät suojeluväessä ajatuksen norppien kaipaamien lumikinosten kolaamisesta tunnetuille pesimäluodoille.
”Ensimmäisen kerran konstia kokeiltiin 2014. Viime talvena apukinoksia kolattiin 189.”
Koskela kertoo monen kuutin pelastuneen vapaaehtoistyön avulla.
Saimaannorpan pesälaskentoihin ja apukinosten tekoon osallistuu vuosittain noin 400 vapaaehtoista avustajaa.
”Tänä talvena paikalliset avustajat päättävät itse apukinosten tarpeellisuudesta.”
Jos talvi on suotuisa eli jäätä, lunta ja lumipyryjä riittää, pärjää norppa Saimaalla ilman ihmisen apua kuten kuluneet 8 000 vuottakin.