Yksinkertainen ratkaisu lamaan - sivutuotteena hyvinvointia
Isän pikajuna tarjoaa yksinkertaisen keinon karsia yhteiskunnan menoja. Menetelmän sivutuotteena syntyy hyvinvointia.
Helsingissä käydään oikeutta jutussa, jossa etsitään lisää syypäitä 8-vuotiaan Vilja Eerikan kuolemaan. Varsinaiset murhaajat ovat jo telkien takana – nyt syytetään tapaukseen liittyviä sosiaalityöntekijöitä, lääkäreitä ja terveydenhoitajia.
Tapaus on ikävä osoitus siitä, kuinka liian tiukille vedetty lastensuojelu epäonnistuu työssään surkeasti. Vaikka syytetyt todettaisiinkin syyttömiksi, ei suojelua voi pitää kovin kaksisesti onnistuneena, jos edes sen vertaa ei ole suojeltu, että suojeltava olisi säilynyt hengissä.
Vyyhtiin kiteytyy Suomen keskeinen ongelma. Palveluista nipistäminen tuo enemmän kustannuksia kuin säästöjä. Vilja Eerikan tapauksessa puutteellinen palvelu johti kalliisiin seurauksiin, kun oikeutta käydään vuosikausia ja ihmisiä säilytetään elinkautisessa vankeudessa. Kuinka monta sosiaalityöntekijää tuon kaiken hinnalla olisi voitu palkata?
Ennen kaikkea riittämättömien resurssien inhimillinen hinta oli sietämättömän suuri. Lapsen kuolemaan johtaneelle kärsimykselle tuskin voi kyynisinkään byrokraatti räknätä hintalappua.
Yhteiskunnallinen sijoitussäästäminen vapauttaa miljoonia
Rahapulassa kuntien ensimmäinen ratkaisu on valitettavan usein heikentää palveluja. Sitä voidaan kutsua uudelleenorganisoinniksi tai muuksi, mutta käytännössä homma menee niin, että työn määrä ei vähene, mutta se tehdään pienemmillä resursseilla: vähemmällä väellä ja ennen kaikkea halvemmalla. Vain hyvin harvoin keksitään käydä käsiksi valtavan työmäärän syihin.
Vaikka se olisi rahassa mitattunakin viisasta.
Raisio panosti voimakkaasti perheiden auttamiseen varhaisessa vaiheessa. 24000 asukkaan kaupunki säästi parissa vuodessa miljoona euroa lastensuojelumenoissa.
Heinola palkkasi kymmenen uutta työntekijää lastensuojelun perhetyöhön sen sijaan, että olisi rakentanut uuden lastensuojelulaitoksen. Alle 20000 asukkaan kaupunki säästää vuosittain miljoona euroa.
Hieman suurempi Imatra säästää myös vastaavilla toimilla. Palvelupäällikkö Kirsi Leinonen Imatran kaupungilta kertoi Ylelle vuonna 2013, että säästöt näkyvät kunnolla vasta pitemmän ajan kuluessa. Silti Imatran rahoja paloi vuodesta 2009 vuoteen 2013 miljoona euroa aikaisempaa vähemmän.
Usean esimerkin voimin on osoitettu, että panostaminen perheiden hyvinvointiin kannattaa. Kun tilanne ei pääse pahaksi, riittää kevyempi ja halvempikin apu pitkälle. Vuosien kuluessa voitto kertautuu, kun yhä harvemmasta lapsesta kasvaa nuori, joka oireilee rikkomalla paikkoja, jäämällä päihdekoukkuun, tappamalla kaverinsa ja nauttimalla pitkällisesti kalliista vankilapalveluista.
Monellako kunnalla on varaa kieltäytyä muihin tarkoituksiin vapautuneista miljoonista?
Paikkaako edes pakko puuttuvaa viisautta?
Viranhaltijat ja luottamushenkilöt eivät resursseista päättäessään välttämättä uhraa juuri ajatuksiaan ihmisille, mutta yllä mainittujen esimerkkien luulisi tekevän investoinneista jo pelkkien numeroiden valossakin houkuttelevia vaihtoehtoja. Sitäkään tuskin moni suoranaisesti paheksuu, jos saavutettujen säästöjen sivutuotteena ihmiset, eritoten lapset, voivat paremmin, ja perheitä ei tarvitse pirstoa viranomaispäätöksillä niin usein sijoittamalla lapsi erilleen vanhemmistaan. Kenties näin voitaisiin estää turhia kuolemiakin
Uuden sosiaalihuoltolain mukaan lapsiperheet voivat nyt saada apua kotiin, vaikka he eivät olisikaan lastensuojelun asiakkaita. Tämä olisi tietysti ollut mahdollista aikaisemminkin, jos kunnilla olisi ollut tällaiseen tahtoa. Sellaista ei kuitenkaan monestakaan kunnasta löytynyt, vaikka Imatran, Heinolan ja Raision esimerkit osoittavat, että toimivat palvelut voivat hyvinkin tuoda päättäjien rakastamia säästöjä.
Nähtäväksi jää, kuinka vakavasti kunnat ottavat lakimuutoksen. Säästää pitää, mutta päättäjiltä kaivataan näköjään erityistä viisautta, että he ymmärtävät, että hyvinvointi ei ole huono sijoitus. Ehkä lain asettama pakko paikkaa edes osin viisauden puutetta.
Suomi vaarassa homehtua
Hyvinvointiin ja palveluihin panostamisen hyödyt eivät rajoitu pelkkään lastensuojeluun. Esimerkiksi Pieksämäellä koululaisille tarjotut ilmaiset bussimatkat toivat kaupungille säästöjä.
Voisiko ollakin niin, että lama-Suomi sahaa säästöillä omaa oksaansa? Palvelujen parantaminen voi näyttää äkkiseltään kalliilta ratkaisulta, mutta pitemmän päälle hyvin voiva kansa tarvitsee vähemmän niitä todella kalliita palveluita, joilla yritetään korjailla pahoiksi edenneitä ongelmia. Perheiden palveluihin panostamisesta saatu esimerkki kertoo, että vaikutukset voivat näkyä kuitenkin rahapussissa jo hyvinkin nopeasti.
Jos vuotavaa kattoa ei korjata tänään, on pian koko talo homeessa. Pikasäästöjen päihdyttämien päättäjien kabineteistaan laskemat homepäästöt uhkaavat saastuttaa koko valtakunnan. Sanovat, että julkisiin palveluihin uppoavat rahat ovat ainakin merkittävä osasyy Suomen tämänhetkiseen talousahdinkoon. Mitä jos pistäisimme talouden kuntoon puuttumalla ongelmiin jo silloin, kun niitä voi korjata halvalla?
Ketä se haittaisi, jos siinä samalla ihmisetkin rupeaisivat voimaan paremmin – ja olisivat siten ehkä vähän paremmassa iskussa raatamaan innovaatioita ja veroeuroja valtion kirstuun?
Lue myös:
Aiheesta internetissä:
MTV: Syyte: Vilja Eerikan pahoinpitelyä ei tunnistettu, selvittäminen laiminlyötiin
Helsingin Sanomat: Perhetyöntekijän saama kiitos: pelastit avioliittomme
Yle: Koululaiset saavat kulkea bussilla ilmaiseksi Pieksämäellä – toi kaupungille yllätyssäästöt
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä
Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla