Sipilä pakottaa luomaan uusia normeja

Jaa kaverilleTilaa Seura

Kuva: rajaus alkuperäisestä. Alkuperäinen kuva: Santeri Viinamäki. CC BY 4.0.Päättäjät on pakotettava puhumaan, jos he eivät sitä vapaaehtoisesti tee. Heidän pyyteettömyytensä ei ole itsestäänselvyys.

On ymmärrettävää, että päättäjien taustat kiinnostavat. He päättävät meidän asioistamme: totta kai haluamme tietää, kuinka he hoitavat omansa. Erityisesti meitä kiinnostaa, tai ainakin pitäisi kiinnostaa, mitä päättäjämme omistavat ja mistä he hyötyvät. Kansalaisten pitää pystyä arvioimaan, kuinka tehdyt päätökset hyödyttävät päättäjiä itseään tai heidän lähipiiriään.

Kansalaisten on voitava punnita, ajaako päättäjä yhteistä vai omaa asiaansa.

Ei siinä ole mitään väärää, jos joku rikastuu rehellisellä työllä. Siinä on, jos rikastunut hankkiutuu päättäjäksi ja rupeaa säätämään lakeja ja tekemään muita päätöksiä omaa etuaan ajaen.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) linjaukset näyttäytyvät nyt hyvin oudossa valossa. Hän on pimittänyt tietoa sijoituksistaan ja vaikuttaa suosivan häntä itseään suosivia veroratkaisuja.

Sipilä on salaperäinen mies. Hän on miljonääri, joka ei suostu kertomaan itsestään edes kysyttäessä. Hän tyytyy kertomaan vain sen, mitä laki nimenomaisesti edellyttää. Juuri hänenlaistensa vuoksi norminpurkutalkoot on peruttava. On luotava uusia normeja.

Rötösherrojen historiaa

Historia on osoittanut, että päättäjien rehellisyyttä ei voi eikä saa pitää itsestäänselvyytenä. Esimerkiksi pääministerin oman puolueen keskustan eduskuntaryhmää miehittää tälläkin hetkellä jopa vankeusrangaistuksiin raharötöksistä tuomittuja kansanedustajia.

Kansanedustaja Kauko Juhantalo tuomittiin valtakunnanoikeudessa talousrötöksistä vankeusrangaistukseen vuonna 1993. Kyseessä oli varsin harvinainen tapaus, sillä kauppa- ja teollisuusministerinä toimineen Juhantalon tapauksen lisäksi valtakunnanoikeudessa on käsitelty vain kolmea muuta juttua. Juhantalo on ainoa valtakunnanoikeudessa vankeusrangaistukseen tuomittu henkilö.

Tuomion seurauksena Juhantalo myös erotettiin eduskunnasta, mikä on Suomen oloissa erityisen poikkeuksellista. Juhantalo palasi keväällä eduskuntaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen.

Kansanedustaja Antti Kaikkonen tuomittiin vankeusrangaistukseen vuonna 2013. Myös hänen kohdallaan oli puhetta eduskunnasta erottamisesta, mutta Kaikkonen sai istua kauden loppuun.  Keskustassa Kaikkonen nauttii niin suurta arvostusta, että puolue leipoi hänestä kevään vaalien jälkeen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan.

Kaikkia keskustalaisia ei tietenkään pidä tuomita yksittäisten rötösherrojen vuoksi talousrikollisiksi tai epärehellisiksi. Mitenkään poikkeuksellisena sitäkään ei voi kuitenkaan pitää, jos joku tässä maassa ja näinä aikoina leimaa koko porukan sen yhden jäsenen, yksittäistapauksen, törttöilyjen vuoksi. Ei voi pitää erityisen ihmetyttävänä, jos aivan erityisesti keskustalaisten päättäjien asioista haluttaisiin tietää tarkemmin.

Omalla vai yhteisellä asialla?

Asia ei kuitenkaan rajoitu pelkkään Sipilään eikä edes hänen puolueeseensa. Aivan samalla tavalla on pystyttävä arvioimaan kaikkien päättäjien motiiveja riippumatta heidän puolueestaan. Sipilän kohdalla asia on kuitenkin erityisen tärkeä. Kysymys on hänen merkittävän varallisuutensa vuoksi huomattavista summista. Lisäksi avoimuuden tärkeys korostuu hänen hallituksen sisällä omaksumansa roolin vuoksi.

– Sipilän kohdalla tämä on erityisen merkityksellistä myös sen vuoksi, että hän on hallituksessa ominut mm. valtion omistajaohjausasiat itselleen. Ei ole aivan yhdentekevää, millaiset hänen omat sijoitusjärjestelynsä ovat, kirjoittaa asiasta kolumnissaan Ylen politiikan erikoistoimittaja Pekka Ervasti.

Pääministeri Juha Sipilä ei ole avoimesti kertonut tietoja sijoituksistaan. Tämä asettaa hänen asemansa kyseenalaiseksi: kansalaiset eivät voi arvioida hänen tekemiensä päätösten motiiveja. Jokaisen kansalaisen kaikkia tietoja ei tarvitse eikä pidä levitellä kaikelle kansalle, mutta vähintäänkin keskeisimpien päättäjien osalta heidän luottamukseensa vaikuttavat tiedot on saatettava julkisiksi.

Päättäjiin on voitava luottaa

Kansalaisten on voitava varmistua päättäjien rehellisyydestä ja heidän tekojensa pyyteettömyydestä. Tämän Suomen pääministeri Juha Sipilä estää omalta osaltaan.

Kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk) vaati hiljattain normien purkamisen nimissä, että päivähoitoryhmien kokoja ei pitäisi säännellä lainkaan lasten ja henkilökunnan välisellä suhdeluvulla. Hänen mielestään päätökset sopivista ryhmistä osattaisiin tehdä paikallisesti.

Mutta kuinka kuntien päättäjien voisi luottaa toimivan oikein ilman normien ohjausta, jos edes valtakunnan johtoon asetetut henkilöt eivät kykene toimimaan niin, että kansalaiset voisivat arvioida, ajavatko he yhteistä vai omaa asiaansa?

Juuri sen vuoksi ministerit ilmoittavat sidonnaisuuksistaan, että tämä arvioiminen olisi mahdollista. Sipilä ei kuitenkaan kunnioita avoimuutta. Hän kertoo vain juuri sen verran kuin on pakko. Hänen motiivejaan ei pysty arvioimaan.

Päättäjiin on voitava luottaa. Tarvitaan uusia normeja, jotka pakottavat päättäjät puhumaan, koska vapaaehtoisesti he eivät sitä näköjään tee.

Kuva: rajaus alkuperäisestä. Alkuperäinen kuva: Santeri ViinamäkiCC BY 4.0.

Lue myös:

Sipilän outo pimitys – Suojeleeko omia sijoituksiaan?

Keskustan Kärnä: Päivähoitoryhmien kokorajat pois

Aiheesta internetissä:

MTV: Juhantalon ”koplaus” johti eduskunnasta erottamiseen

MTV: Rakastettu ja vihattu Juhantalo – veteraanipoliitikko palaa eduskuntaan

Uusi Suomi: Antti Kaikkoselle ehdollinen vankeustuomio

Helsingin Sanomat: Professori arvioi: Kaikkosen erottaminen pannaan vireille

Kaleva: Kaikkonen ul­koa­siain­va­lio­kun­nan johtoon

Pekka Ervasti / Yle: Näkökulma: Sipilän kaksari

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä

 

 

 

X