Google Newsin perustaja: Näin valeuutisia voitaisiin kitkeä helposti
Tekniikka valeuutisten kitkemiseen on pitkälti olemassa, sanoo Google Newsin perustaja Krishna Barat. Vain tahto puuttuu. Kun suuret maat painostavat nettijättejä toimiin, on todennäköistä, että niihin myös ryhdytään. Vaikutukset valuvat ennen pitkää myös Suomeen.
Virheellistä ja vääristeltyä tietoa levittävien valeuutisten vaikutus on todettu ja tunnustettu. Viimeistään Yhdysvaltain presidentinvaalit osoittivat, että niiden avulla on todellinen mahdollisuus muuttaa maailmaa. Euroopan suurista maista Saksa ja Britannia ovat hiljattain vaatineet kovin sanoin nettijäteiltä toimia valeuutisten ja propagandan hillitsemiseksi.
Nettiuutisia keräävän Google News -palvelun perustanut ja sitä johtanut Krishna Barat arvioi, että Facebookin ja Googlen tapaisilla toimijoilla on siihen tarvittavat työkalut käytettävissään. Hän erittelee Newco Shift -verkkosivustolla julkaistussa kirjoituksessaan ratkaisuja, joilla ongelmaan olisi mahdollista puuttua.
Baratin mukaan avain piilee algoritmeissä. Epäilyttävän materiaalin leviämistä voitaisiin koneellisesti hidastaa, kunnes se on ihmisten tarkastamaa.
Baratin luoma Google News oppi niputtamaan eri lähteistä kerättyjä uutisia. Samaa menetelmää hyödyntäen voitaisiin napata kiinni myös valeuutisia ennen kuin ne ehtivät levitä laajalle.
Aalto kuriin ennen kuin siitä tulee tsunami
Barat kertoo väärien tietojen leviävän valeuutisaaltoina. Aalloissa yhdistyvät eri lähteiden esittämät versiot samasta tarinasta.
Aaltoja voitaisiin padota siten, että julkaistuja tietoja seulottaisiin koneellisesti muun muassa niiden leviämisen, niissä esiintyvien avainsanojen, julkaisuajankohtien sekä tietoja jakavien sivustojen ja käyttäjien perusteella. Järjestelmä tunnistaisi, jos tieto on peräisin vasta perustetuilta tai vanhastaan epäluotettaviksi todetuilta sivustoilta tai käyttäjiltä.
Kun asetetut määritelmät täyttävä tietojen aalto saavuttaisi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tuhannen jaon rajan, järjestelmä rajoittaisi sen näkyvyyttä ja hälyttäisi ihmisen tutkimaan esitettyjen tietojen oikeellisuutta.
Toimiessaan järjestelmä oppisi tarkemmaksi sen mukaan, kuinka oikeiksi sen arviot osoittautuisivat ihmissilmän tuomion jälkeen. Barat korostaa, että pelkästään koneiden varaan ei valeuutisaaltojen suitsimista pidä jättää, vaan että lopullisten ratkaisujen tulisi perustua ihmisen tekemiin tulkintoihin.
Barat käyttää kirjoituksessaan esimerkkitapauksena viime syksynä Yhdysvalloissa levinnyttä tietoa, jonka mukaan paavi olisi suositellut äänestämään Donald Trumpia. Tieto oli väärä, mutta se tavoitti sosiaalisessa mediassa suuren määrän ihmisiä ja saattoi vaikuttaa äänestyspäätöksiin. Baratin kaavailema järjestelmä olisi pystynyt nappaamaan tarinan tarkastettavaksi ennen kuin se levisi laajalle tekemään tuhojaan.
Järjestelmä olisi niputtanut eri lähteistä kerrotut tiedot saman tarinan eri versioiksi sen perusteella, että ne olisi julkaistu lyhyen ajan sisällä ja että ne sisälsivät samoja avainsanoja, kuten ”Trump”, ”paavi” ja ”suosittelee” sekä niiden eri muunnelmia. Niputus olisi huomioinut niin eri sivustojen kertoumukset kuin samasta aiheesta julkaistut somepäivityksetkin. Edelleen se olisi huomioinut, jos mikään luotettavaksi tiedetty lähde ei olisi kertonut samaa tietoa.
Näin toimiessaan järjestelmä olisi voinut hälyttää ihmisen tarkastamaan ja pysäyttämään väärän tiedon aallon ennen kuin se paisui tsunamiksi.
Kyse on vain tahdosta
Facebookin ja Googlen kaltaisilla jäteillä on käytössään hirmuiset resurssit. Ne kehittelevät koko ajan parempia menetelmiä, joilla ne voivat tarjota käyttäjilleen yksilöllisiä kokemuksia ja miellyttää mainostajia. Se, mitä somessa näemmä ja mitä hakutuloksia saamme, perustuu jo nyt erilaisten algoritmien meille rakentamiin kokonaisuuksiin.
On selvää, että myös Krishna Baratin kuvailema järjestelmä olisi täysin mahdollista toteuttaa. Todennäköisesti sellainen olisi resursseihin nähden kohtuullisen vaivaton muodostaa jo nyt käytössä olevien järjestelmien pohjalta. Barat kertoo kirjoituksessaan, että esimerkiksi hänen luomansa Google News hyödyntää vastaavaa tekniikkaa.
Kyse onkin enimmäkseen tahdosta. Valeuutiset ovat menestyvää sisältöä, joka saa aikaan reaktioita ja herättää keskustelua. Sellainen pitää käyttäjät palveluiden parissa katselemassa mainoksia, mikä puolestaan merkitsee palveluita pyörittäville yrityksille silkkaa rahaa.
Krishna Barat ei kuitenkaan usko, että kyse olisi silkasta ahneudesta. Hän arvelee kirjoituksessaan, että syynä nykyiseen toimimattomuuteen on enemmän se, että yhtiöiden johdossa toimia pidetään vaivalloisina ja että toisaalta ne altistavat virheille.
– Ei ole taloudellista kannustinta toimia, ja seurauksena voi olla syytöksiä puolueellisuudesta ja sensuurista. Miksi siis vaivautua? Barat kirjoittaa.
Sakoilla vauhtia
Saksan ja Britannian kaavailemat toimet merkitsisivät taloudellista kannustinta puuttua valeuutisiin. Maissa puuhatut hankkeet voisivat tuoda nettiyhtiöille isoja sakkoja, mikäli propagandan levittämiseen ei puututtaisi. Sakkomaksujen luulisi usuttavan rahaa uskovat yritykset toimiin.
Suomen kaltaisen pienen markkina-alueen lätkäisemät sanktiot tuskin tuntuisivat Facebookin ja Googlen kassavirroissa missään. Itse asiassa ne voisivat sulkea palvelunsa meiltä vaikka kokonaan ja elellä siitä huolimatta aivan yhtä yltäkylläisesti kuin tähänkin saakka.
On kuitenkin todennäköistä, että muutokset valuisivat myös meille, mikäli merkityksellisemmillä markkinoilla niihin ajauduttaisiin.
Ennen pitkää näin tapahtuu. Tämä tarkoittaa sitä, että valeuutisten levittäminen merkittävimpien palvelujen kautta muuttuu vielä Suomessakin ainakin nykyistä hankalammaksi.
Valeuutisten aika on päättymässä, mutta kunnes näin tapahtuu, on vielä muistettava pysyä tarkkana.
Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.
Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa