Elvytyskielto mietityttää

Anneli Juutilainen
Blogit Kun lamppu sammuu 7.3.2017 11:08

Äidin kunto on romahtanut lyhyen ajan sisällä. Sen olimme toki huomanneet muutenkin, mutta viime viikolla hoitokodissa pidetty hoitopalaveri vahvisti asian.

Äidin omahoitaja kävi kanssamme läpi äidille helmikuun lopussa tehdyn MMSE- muistitestin (Mini-Mental State Examination) tuloksia. Kun vielä marraskuussa hän sai testistä 13/30 pistettä, nyt niitä kertyi enää 6/30.

Muutos on suurin koko äidin sairauden aikana. Asteikon mukaan hän sairastaa vaikeaa dementiaa.

”Spesiaali tapaus”

Hoitajan kertoma oli lohdutonta kuultavaa:

”Hän ei tiedä mikä vuosi nyt on.

Hän ei tiedä vuodenaikaa.

Hän ei tiedä monesko päivä tänään on tai mikä kuukausi on meneillään.

Hän ei tiedä missä maassa olemme.

Hän ei tiedä paikkakuntamme nimeä.

Hän ei tiedä missä rakennuksessa olemme.

Hän ei tiedä missä kerroksessa olemme.

Hän ei tiedä mikä on rannekello, kun sitä näytetään hänelle.

Hän ei tiedä mikä lyijykynä on, kun sitä näytetään hänelle.

Hän ei osaa tarttua paperiin vasemmalla kädellä kun sitä pyydetään.

Hän ei osaa kirjoittaa lyhyttä lausetta oman mielensä mukaan.”

Vielä marraskuussa äiti kirjoitti viimeksi mainittuun kohtaan kaksi lausetta. Nyt hän sai aikaiseksi kaksi kirjainta:

”Si”.

Äiti ei osaa enää laittaa autossa itselleen turvavyötä eikä pestä hampaitaan, jos hänelle antaa hammasharjan käteen. Hän saattaa ruveta rapsuttelemaan sillä itseään tai harjaa tukkaansa. Hän ei osaa enää käyttää veistä ruokaillessaan.

Silti äidin fyysinen toimintakyky pelittää joissakin asioissa. Hän viikkaa melkein koko hoivakodin pyykit. Hän myös neuloo ja maalaa.

”Hän on spesiaali tapaus”, totesi eräs hoitaja.

 Raastavia ajatuksia

Äiti sai noin kuukausi sitten lyhyen poissaolokohtauksen. Hänen sekavuutensa on lisääntynyt sen jälkeen merkittävästi.

Äidin omahoitaja kertoi, että lääkärin kanssa oli tullut puhe elvytyskiellosta. Tämä tarkoittaa, että lääkäri voi tehdä päätöksen potilaan elvyttämättä jättämisestä, jos hän arvioi, ettei elvytyksestä olisi enää hyötyä potilaalle.

Me olimme samaa mieltä siitä, että päätös rupeaa olemaan ajankohtainen. Elvyttämisessä ei olisi mitään järkeä, jos se johtaisi siihen, että äiti jäisi loppuiäkseen vuodepotilaaksi ja menettäisi viimeisetkin toimintakykynsä rippeet.

Silti ajatus elvytyskiellosta puistattaa ja raastaa. Vaikka tiedän, että äiti olisi samaa mieltä, tuntuu julmalta olla puoltamassa päätöstä, joka koskee hänen elinpäiviensä määrää – siis oman rakkaan äitini henkeä.

 Saapas pöydällä

Onneksi äidin kanssa voi kuitenkin vielä käydä ihmisten ilmoilla, sillä äiti on vielä ”edustuskelpoinen” julkisilla paikoilla. Tai ainakin melkein.

Kävimme viime viikonloppuna ravintolassa syömässä, sillä hän nauttii siitä joka kerta suuresti. Tällä kerralla hän nappasi yhtäkkiä talvisaappaan jalastaan ja asetteli sitä pöydälle. Samalla hän puhui punaisista ympyröistä.

Yhtä nopeasti hän sujautti saappaan takaisin jalkaansa ja jatkoi hyväntuulisena porkkanakakun mussuttamista. Niin teimme mekin.

 

 

Keskustelu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt