Mitä kuninkaallinen titteli merkitsee nykyään? Näin arvonimien myöntäminen on muuttunut hoveissa
Monarkioissa mietitään, mitä kuninkaallinen titteli nykypäivänä merkitsee, kirjoittaa Seuran kuninkaallisbloggaaja Mikaela Larsson. Tanskan arvonimikohu osoitti, että päätökset eivät ole helppoja.
Tanskan kuninkaallisen perheen tittelit ovat herättäneet keskustelua viime viikkoina.
Kuninkaallisuuden ja arvonimien määritelmät ovat olleet muutoksessa jo pidemmän aikaa, ja Tanskan taannoinen arvonimikohu loi valokeilan kuningashuoneiden kehityssuunnan ylle.
Britanniassa kuningas Charlesilta odotetaan linjauksia perheenjäsenten arvonimistä, ja Norjassa puolestaan huhutaan prinsessa Märtha Louisen tittelin kohtalosta.
Pöydällä on isoja kysymyksiä: mitä kuninkaallinen titteli merkitsee nykyään ja kenelle arvonimen tuoma vastuu ja etuoikeus voidaan antaa? Päätökset eivät ole helppoja, sillä hoveissakaan ei ole tulevaisuuden paljastavaa kristallipalloa, minkä lisäksi ratkaisuissa on aina myös henkilökohtainen puoli, sillä onhan monarkia “perheyritys”.
Mitä kuninkaallisuus on?
Perinteisesti kuninkaallinen titteli on merkinnyt sukulaisuussuhdetta hallitsijaan. Tavallisesti arvonimen ovat saaneet ainakin hallitsijan lapset ja mieslinjan lapsenlapset.
Vuosisatojen ajan hallitsija hallitsi. Muu perhe saattoi esimerkiksi hoitaa korkeita virkoja hallinnossa tai armeijassa. Kuninkaallisilla avioliitoilla puolestaan luotiin poliittisia liittolaisuuksia. Nykyään hallitsijan valta on tietysti seremoniallista ja avioliitotkin solmitaan rakkaudesta.
Euroopan vanhimmat monarkiat ovat tuhatvuotisia, mutta nykykuninkaallisten toimenkuva kansan palvelijoina on verrattain uusi. Nykyisten kuningasperheiden malli on noin 100 vuoden takaa. Tänä aikana valtaoikeuksia ja etuoikeuksia on karsittu runsaasti.
Monarkian kaltainen instituutio ei muuta suuntaansa joka kerta, kun iltapäivälehtien otsikoissa puhutaan skandaalista. Niissäkin maissa, joissa monarkia on suosittu, ollaan silti varpaillaan. Tanskassa arvonimet eivät olleet kuuma peruna, mutta kuningatar Margareeta valitsi toimia ennakoiden nyt.
Lue myös: Tunnetko nämä kuninkaalliset tittelit?
Mitä kuninkaallinen titteli merkitsee?
Kuninkaallisuuden muuttuessa myös arvonimien merkitys muuttuu, ja nykyään titteleitä mietitään enemmän työn kannalta. Suuntana on, että arvonimiä myönnetään pienemmälle porukalle, ja niiden odotetaan yhdistyvän viralliseen rooliin. Tällä hetkellä kaikissa kuningashuoneissa on prinssejä ja prinsessoja, jotka eivät työskentele kokopäiväisesti edustuskuninkaallisina.
Pikkukuninkaalliset ovat söpöjä, mutta aikuisina titteleistä voi olla paljon vaivaa normaalissa työelämässä.
Mitä arvonimi siis merkitsee? Titteli itsessään ei maksa mitään, mutta se tuo mukanaan sekä etuoikeuksia että vastuuta. Se avaa monia ovia, mutta samalla prinssin tai prinsessan voidaan aina katsoa edustavan maata ja hallitsijaa, vaikka tällä ei olisikaan virallista roolia.
Pikkukuninkaalliset ovat söpöjä, mutta aikuisina titteleistä voi olla paljon vaivaa normaalissa työelämässä.
Mitä työtä kuninkaallinen voi tehdä? Mikä lasketaan tittelin kaupalliseksi hyödyntämiseksi? Tuleeko vastaan jääviysongelmia? Minkälaista yhteiskunnallista vaikuttamista työ voi sisältää?
On siis ihan aiheellista miettiä, kenelle arvonimiä myönnetään. Muutoksen tekotapa onkin sitten toinen varovaisen pohdinnan paikka. Monarkian ei ole tarkoitus kaivaa maata omien jalkojensa alta, ja tittelien veivaaminen ei välttämättä aina tuo toivottua tulosta.
Varsinkin arvonimien vieminen elossa olevilta perheenjäseniltä on usein repivä ja draamaa luova päätös. Arvonimien menettäminen on yleensä liittynyt jollain tapaa sääntöjen rikkomisesta johtuvaan rangaistukseen. Syntyessä saatujen arvonimien muuttaminen myöhemmin tilanteen mukaan on uusi ajatus.
Kaikki ymmärtävät, että seksuaalirikoksiin yhdistetyn prinssi Andrew’n kuninkaallinen titteli tuntuu väärältä. Vapaaehtoisesti brittihovin jättäneen prinssi Harryn ja Tanskassa prinssi Joachimin tilanteet taas jakavat jo enemmän mielipiteitä.
Arvonimiä ei voi kuitenkaan rajata pelkästään suoriin kruununperillisiin. Euroopassa on viimeisen 100 vuoden aikana nähty useita hallitsijoita, joiden ei syntyessään odotettu nousevan valtaan. Yllättävät kuolemat, lapsettomuus tai vaikka lakimuutos on muuttanut monta elämää.
Monarkia ei ole luonteeltaan reilu ja tasa-arvoinen instituutio
Jo nyt nähtyjä ratkaisuja tullaan vielä hiomaan tulevien sukupolvien kohdalla, mutta ongelma ei ole katoamassa ihan heti. Tilanteet muuttuvat, ja Euroopan kuningashuoneet kulkevat kaikki omaa tahtiaan ja polkuaan. Kaikissa maissa ongelma ei ole yhtä akuutti, ja joskus se taas on ratkennut kuin itsestään perheenjäsenten omien valintojen myötä.
On myös syytä muistaa, että monarkia ei ylipäätänsä ole luonteeltaan reilu ja tasa-arvoinen instituutio. Se on kuitenkin oman keskustelunsa paikka.