Talvi Belgradissa jännittää

Jaa kaverilleTilaa Seura

Kävelen parlamenttitalon kupeesta lähtevää Vlajkovićevaa alas leipomosta haettu tuore leipä kassissa. Ympärillä on enimmäkseen viime vuosisadan alun taloja, pari uudempaakin mahtuu joukkoon.

Odottelen kärsivällisesti Svetogorskan liikennevaloissa, isojen autokatujen ylittäminen kestää Belgradissa aina ikuisuuden.

 

Talvi Belgradissa edellyttää lämmintä leipää.

Leipomoita on tuhkatiheään, mutta tämä on lähikortteleissa kokeilemistamme paras. © IL

 

Ylitän kapean Hilandarskan, jonka varrella ovat kantabaarimme Kvart eli Kortteli, toinen lähikaupoistamme, hyvä italialaisravintola ja Radio Belgradin rakennus.

Käännyn Brasilian suurlähetystön luota oikealle hiljaiselle kotikadullemme Dure Danićicalle, jonka toisessa päässä on lähin kauppamme ja sen kulman takana leveällä Despota Stefanalla viinikauppa, sekä partureita ja kampaamoja.

Lähin museo-taidegalleria on kotioveltamme alle sadan metrin päässä ja ruokaravintola lähes vastapäätä.

Käyskentelen tutuissa kortteleissamme ja tunnen olevani kotona.

 

 

Belgradissa on rähjäistä romantiikkaa.

Vlajkovićeva-kadulla on Belgradille tyypillistä rosoista karismaa. © IL

 

Päättäessämme kesällä muuttaa talveksi Serbiaan, teimme samalla hypyn tuntemattomaan.
Tähän asti olemme viettäneet Belgradissa kaksi kesää, mutta nyt tulisimme viettämään siellä vuoden pimeimmän ja kylmimmän ajan.

Kesät täällä Kaakkois-Euroopassa ovat lämpimiä ja aurinkoisia, vaikka viime kesänä Suomessa oli itse asiassa kuumempaa ja kuivempaa kuin täällä.
Olemmekin tottuneet kuljeskelemaan täällä shortseissa ja hameessa ja istuksimaan terasseilla, niin omallamme, kuin ravintoloiden ja baarienkin.

Nyt valmistauduimme saapumaan aivan toisenlaiseen kaupunkiin.
Oletimme marraskuun olevan täälläkin jo kylmän puoleinen.
Mietimme, hohkaavatko asuntomme lämpöpatterit varmasti riittävästi lämpöä ja onko lattia kovin kylmä. Terassille tuskin enää tarkenisi, tokko ovat aukikaan.

Kun saavuimme iltakuuden jälkeen kaupunkiin, lämpöä oli kahdeksantoista astetta.
Patterit eivät olleet päällä.
Kävimme Hilandarskan italialaisravintolassa syömässä ja terassilla tarkeni pikkutakissa.
Pimeää kyllä oli, aurinko laskee täälläkin jo neljän jälkeen iltapäivällä.

Kävimme ruuan jälkeen yksillä Kvartissa.
Omistaja nousi pöydästä ja tuli halaamaan ja kättelemään.
Muu pöytäseurue toivotteli hyvät illat.

Kotiuduimme nopeasti tuttuun asuntoon ja tuttuun kaupunkiin.
Ripustimme jouluvalot ja polttelemme iltaisin hämäränhyssyssä tuikkukynttilöitä ja japanilaisia suitsukkeita.
Levitimme mukana tuomamme valeseeprantaljan hallin lattialle, jossa se tuntuu mukavalta ja lämpöiseltä jalkojen alla.

 

 

 

Svetogorska on iso autokatu.

Svetogorska on iso, mutta keskellä päivää hiljainen. © IL

Iloisena yllätyksenä havaitsimme, että kesällä terassin kukkalaatikkoon istuttamamme basilika elää edelleen ja voi hyvin. Se on saanut poissa ollessamme seurakseen orvokkeja.
Pientä lakaisupuuhaa tuovat vaahteranlehdet, joita terassimme ja pihapolkumme ovat kirjavanaan.
Hieman erikoista asiassa on se, että näköpiirissä ei ole ainuttakaan vaahteraa.

Toistaiseksi emme ole siis kärsineet kylmyyttä tai nälkääkään, vaikka talven läheisyyden huomaakin jo ilmassa. Kaikki terassit eivät suinkaan ole auki, ja ihmiset ovat siirtyneet iltaisin enimmäkseen sisätiloihin, joissa näkyy olevankin täyttä.
Turisteja ei juuri vastaan tule, mutta kesästä poiketen koululaisia on iltapäivisin katujen varsilla laumoittain.

Emme siis tömähtäneet keskelle pakkasia, kaikkea muuta, mutta niitäkin saattaa olla tulossa.
Olemme kuitenkin valmistautuneet ja pehmeästä laskusta ei ollut haittaa.
Lämmityskausi alkoi muutama päivä sitten ja patterit tuntuvat riittävän kuumilta.
Suomesta mukana kuskaamiamme hapankorppuja ja Fazerin suklaitakin on vielä jäljellä.

X