Merellinen Loviisan kaupunki – Saariston kesämökistä on tullut Laura Malmivaaran kesäkeidas: ”Paikka, jonne on aina hyvä tulla”

”Loviisan kaupunki ja sen merellinen ympäristö tulivat osaksi elämääni 17 vuotta sitten, kun ostin vanhempieni kanssa Loviisasta merenrantatontin ja vapaa-ajan asunnon.

Olen päässyt rauhoittumaan merenrantamökillemme ja nauttimaan pikkukaupungin tunnelmasta kaikkina vuodenaikoina. Asun Itä-Helsingissä, joten mökkimatka taittuu alle tunnissa. Minulle on tärkeää päästä Loviisaan vaikka vain viikonlopuksi.

Näyttelijä Laura Malmivaara on viihtynyt Loviisassa jo 17 vuotta. © Malmivaaran kotilabumi

Sisääntulo kaupunkiin on uskomattoman upea. En ole kokenut mitään vastaavaa muualla. Kun kaupunkiin saapuu lännestä, kohoaa eteen vakuuttavan näköinen uusgoottilainen kirkko.

Viimeistään siinä vaiheessa puhelin putoaa kädestä, ja mielen täyttää ihana odotus mökkilomasta. Sillä hetkellä tunnen siirtyväni matkan teosta perille.”

Mökkiniemen merimaisemassa mieli lepää

”Heti kirkon jälkeen vasemmalla on kaunis vaaleanpunainen raatihuone, joka katsoo mukulakiviselle torille. Sitten ohitan puistomaisen bulevardin ja Loviisan lahden poukaman, ja jatkan kohti Saaristotietä.

Kun olen päässyt mökkiniemellemme, kierrän polun, jota perheemme kutsuu rannan lenkiksi. Se kulkee niemen ympäri. Ympärillä avautuu kaunis merimaisema. Näen Munapirtin ja Pyhtään. Kaikki on läsnä, eikä tarvitse lähteä erikseen merenrantaan.

Olen toiselta ammatiltani valokuvaaja, joten olen kuvannut tätä maisemaa kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina. Näitä luontokuvia otan aina, vaikka valokuvataiteessani olen keskittynyt muotokuviin.

Jos lapseni eivät ole mukana, lähetän heille kuvan mökkimaisemasta. Näin hekin voivat jakaa hetken kanssani.”

Loviisan jyhkeä kirkko sijaitsee sisääntuloväylän päässä. © iStockphoto

Pikkukaupungin iloja ja ostoksia

”Olen tutustunut Loviisaan arkisen toiminnan ja puuhastelun kautta, en turistina. En siis kuljeskele ympäriinsä katsomassa nähtävyyksiä. Sen sijaan nautin kaupungin elämästä käymällä kirpputorilla, kaupassa ja tietenkin päätorilla. Sitä en väsy koskaan katselemaan.

Vanhemmillani on asunto torin kulmalla vanhassa Postin talossa. Rakastan katsoa pikkukaupungin elämää ikkunoista, jotka antavat moneen suuntaan. Torin lisäksi näen puistomaisen bulevardin, vanhan apteekin ja kaupungintalon.

Olen iloinen siitä, että vanhempani ovat löytäneet niin kivan asunnon, ja vielä hienolta paikalta.

Historiallisen alakaupungin vanhat talot kiinnostavat turisteja. © Pepe Kallioinen

Olen syntyisin kajaanilainen, joten minulle on tuttua sellainen kaupunkimaisema, jossa kaikki on lähellä kävelymatkan päässä. Loviisan torimaisemaa katsellessani koen vahvasti, että voisin itsekin asua näin. Pienen kaupungin rauha, mutta sopivan lähellä Helsinkiä.

Vaikka olemme mökillä saaristossa, lähdemme torille ostamaan kalaa, kukkia ja vihanneksia. Olen itsekin ollut torilla myymässä tarpeettomaksi jääneitä vaatteita ja tavaroita. Muistaakseni meitä oli vain muutama kirppismyyjä, jotka sinnittelimme myyntipöytiemme ääressä.

Ehkä parasta torikauppiaana olemisessa oli se, että sain jutella loviisalaisten kanssa. Moni tuli juttelemaan niitä näitä. Hyvä asia Loviisassa on myös ruotsin kieli. Olen tehnyt näyttelijän töitä myös Ruotsissa, ja mielelläni puhun ruotsia Loviisassa. Ei haittaa, vaikka en puhuisi niin hyvin. Ihmiset kyllä ymmärtävät.”

© Johanna Holvikallio

Lähituottajien makuja

”Torin lisäksi käyn aina myös Loviisan Suurkirppiksellä. Tori, Suurkirppis ja K-kauppa ovat sopivan lähellä toisiaan, joten niissä on kiva käydä, kun mökiltä tulee kaupungin keskustaan.

Pikkukaupungin torilla ja kirpputorilla on ihan erilainen fiilis kuin isoissa kaupungeissa. Kaupoissa pyrin valitsemaan lähituottajien tuotteita, kuten vihanneksia, leipää ja kalaa.

Aina Loviisassa ollessani ajattelen lämmöllä entistä opiskelukaveriani teatterikoulussa. Hän on lapinjärveläinen Robert Jordas, joka toimii nykyään kauppapuutarhurina. Hän on näyttänyt, kuinka voi menestyä uskomalla itseensä ja omiin mahdollisuuksiinsa. Hänen kauttaan seutu tulee ajatuksiini myös Helsingissä arkisella kauppakäynnillä. Ostan Robertin salaatteja ja yrttejä myös Helsingin kaupoista, jos niitä on tarjolla.

Lapinjärveläisen Pikku Puutarha Robben menestystarina ilahduttaa minua aina. Kun olen järjestänyt juhlia Loviisan mökillä, olen tilannut usein muun muassa kalat paikalliselta kalastajalta. Sellaisesta tulee itsellekin hyvä mieli.”

Loviisassa kaikki on lähellä. Raatihuone, tori ja kukat ovat kaupungin sydän. © Ismo Pekkarinen / Lehtikuva

Kulttuuri läsnä

”Koska Loviisassa kaikki on lähellä, näen arkisilla käynneilläni keskustassa myös kaupungin kulttuuritarjonnan. Arvostan sitä, että kulttuuri on läsnä myös pikkukaupungissa. On taidetta ja musiikkia.

Kivenheiton päässä torilta on upeasti säilytetty, legendaarinen elokuvateatteri Marilyn. Toivon kovasti, että se pysyisi hengissä. Marilyniltä aukeaa näkymä Kappelinpuistoon, jonka takana on upeasti entisöity ravintola Loviisan Kappeli. Viime syksynä olin siellä juontamassa Loviisan yrittäjien järjestämää muotitapahtumaa. Harmi, että kiireen takia en ehtinyt nauttia enempää ravintolan atmosfääristä.

Tuntui hassulta, että sain olla juontamassa samalla terassilla, jolla Sibelius on aikoinaan soittanut viulua loviisalaisille. Sibeliushan vietti paljon aikaa Loviisassa, joten hänestä tuli loviisalaisten oma Sibbe.

Loviisa tarjoaa kuvauksellisia näkymiä merelle. © Emilia Hoisko/Visit Finland

Mökillä voi ottaa rennosti. © Malmivaaran kotilabumi

Käyn ainakin kerran kesässä myös Loviisan kirkossa konsertissa. Ja ihan oma tunnelmansa on mökkiniememme lähellä sijaitsevassa Ringborgissa, jossa järjestetään kesäisin kesätoritapahtuma. Äidin kanssa menemme muutenkin mielellämme Ringborgiin ostamaan perunoita tai muita lähituotteita.

Kaiken ei tarvitse olla valtaväylän varrella. Ringborgissa voi aistia aidon suomenruotsalaisen tunnelman. Se on sellainen tavallisen ihmisen kokoinen maisema, jonne itsekin mieluusti perustaisin vaikka kesäteatterin.

Vuosien mittaan Loviisasta on tullun minun Loviisani. Paikka, jonne on aina hyvä tulla.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 3/21.

Juttua muokattu 31.5. klo 11:52: korjattu Robert Jordasin paikkakunnaksi Lapinjärvi. 

Lue myös: Itä-Uusimaa kutsuu nostalgiselle kartanoretkelle – Kolme maatilamatkailijan aarreaittaa!

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti