Tarujen tulinen Islanti

Jaa kaverilleTilaa Seura
Lilluminen mineraalipitoisessa vedessä, rosoisten laavalohkareiden keskellä, on elämys.

Sataa räntää ja puuskainen tuuli piiskaa paljasta ihoa. Äkkiä rappuja alas ja pulahdus 35-asteisen ”maidon” sekaan.
Lilluminen mineraalipitoisessa vedessä, rosoisten laavalohkareiden keskellä, on elämys. Vesi on turkoosinsinistä ja läpinäkymätöntä. Väri tulee mineraaleista, kvartsista ja levistä, ja se on terveellistä iholle. Laguunista voi pistäytyä välillä saunoissa ja hieroa virkistäviä yrttejä keholleen.
Sininen laguuni on Islannin suosituin käyntikohde. Se sijaitsee keskellä autiota laavakenttää matkan varrella lentokentältä pääkaupunkiin, Reykjavikiin.
Islannin tunnetuin vesiputous on Gullfoss eli kultainen vesiputous. Langjökull-jäätiköltä lähtevän Hvita-joen vesi putoaa 70 metriä syvään ja 2,5 kilometriä pitkään kanjoniin.
Pauhu on mahtava, ilmaan nousee höyryä; tätä luonnonihmettä ja syöksyviä vesimassoja pääsee seuraamaan putouksen reunalta muutaman metrin etäisyydeltä.
Kymmenen kilometrin päässä putouksilta sijaitseva erikoinen luonnonilmiö, geysir, johtuu lähes 400-asteisesta pohjavedestä. Kuumia lähteitä on useita. Niistä aktiivisin, Strokkur, suihkuttaa kuumaa vettä korkealle ilmaan 5–10 minuutin välein.
Thingvellirin kauniissa kansallispuistossa kokoontuivat Islannin yleiskäräjät, Allting, maailman ensimmäinen kansanvalta vuodesta 930 aina vuoteen 1798.

Kuumia lähteitä on Islannissa useita.

Kuumia lähteitä on Islannissa useita.

Alue sijaitsee hautavajoamassa Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen saumakohdassa. Laatat erkanevat 2,5 senttimetrin vuosivauhdilla. Täällä voi aistia, miten nuori maa Islanti on ja miten se kehittyy yhä. Elinvoimaiset tulivuoret muistuttavat siitä lähes vuosittain.
Islannin maisemat ovat jylhät. Matkalla ei näy juuri yhtään asumusta, ei ehkä ainutta puutakaan; vain punertavaa, loputtomiin jatkuvaa maisemaa. Ei ihmisiä, ei eläimiä – korkeintaan islanninhevosia. Olo on kuin vieraalla planeetalla.
Islantilaiset uskovat maahisiin. Jos maantien varrella näet kiviin maalattuja pieniä taloja, on syytä varoa keijukaisia, peikkoja, trolleja tai maahisia. Monet kerrat on jouduttu rakentaminen keskeyttämään kun on ilmennyt, että alueella on maahisen pesä, kertoo paikallisopas vakavalla naamalla.

Kiinnostava Reykjavik

Reykjavik on viihtyisä, monipuolinen pikkukaupunki, asukkaita on 120 000. Ilma on puhdasta, kulttuuritarjonta laajaa ja uimaloita runsaasti. Niiden kuuma vesi tulee suoraan vulkaanisen maan uumenista.
Kuumien lähteiden höyrystä kaupunki on saanut nimensäkin, nimi tarkoittaa savujen lahtea.
Kaupungissa kaikki on kävelymatkan päässä. Laugavegur-pääkadun varrella on 350 kauppaa ja 65 ravintolaa. Toinen huomattava ostoskatu on Skólavördustigur.
Ostoksia tehdään trendikkäistä muotiliikkeistä, jotka myyvät paikallisten nuorten vaatesuunnittelijoiden luomuksia. Varsinkin ulkoiluvaatteet ovat korkealaatuisia, jos kohta varsin hinnakkaitakin.
Kringlan-ostoskeskuksessa tunnelma on kuin katumarkkinoilla, ja Kolaportid-kirpputorilta voi tehdä löytöjä.
Reykjavikin maine bilekaupunkina ei ole yhtään liioiteltu. Illallisen jälkeen on hyvä ottaa kunnon nokkaunet, panna kello soimaan hiukan ennen puoltayötä ja sitten ulos.
Puoli yhdeltä suosituimpien baarien edessä on jono, portsari tarkkailee asiakasjoukkoa ja poimii sieltä ensin julkkikset, sitten omat tuttunsa ja lopulta ehkä turistinkin.
Baarit ja jotkut ravintolatkin ovat auki aamuun saakka. Järjestyshäiriöitä ilmenee harvoin, mutta meteli pääkadulla on melkoinen vielä viiden, kuuden aikaan aamulla.
Reykjavikissa on useita gourmet-ravintoloita, joissa työskentelee kielitaitoisia nuoria ympäri maailmaa. Kalaa, merenherkkuja, lammasta, erinomaisia pihvejä, salaatteja, juustoja… Eri maiden keittiöt ovat hyvin edustettuina, myös aasialaiset.
Reykjavikin symboli on maan tunnetuimman arkkitehdin Gudjön Samuelssonin suunnittelema, kaupungin korkeimmalla kukkulalla sijaitseva kirkko, Hallgrímskirkja. Sen tornista, 73 metrin korkeudelta aukeaa mahtava näköala yli kaupungin. Kirkko on sisältä kaunis ja hyvin suosittu juhlien pitopaikka.
Reykjavikissa on monta kiinnostavaa museota. Islannin kansallismuseo valmistui jo vuonna 1863. Sen pysyvä näyttely kertoo kansakunnan historian ja kulttuurista aikojen alusta nykypäivään saakka hyvin havainnollisesti.
Vuonna 1973 perustettu Reykjavikin taidemuseo on must-kohde. Nykytaide on hyvin esillä, samoin arkkitehtuuri.
Reykjavikin kaupunginmuseossa kannattaa myös pistäytyä. Mielenkiintoisia näyttelyjä järjestetään myös Islannin kansallisgalleriassa, joka jo rakennuksena on erikoinen.
Taide-, filmi- ja jazzfestivaalit tarjoavat ympäri vuoden tekemistä ja näkemistä. Modernit taidegalleriat ja musiikkipaikat ilmentävät hyvin islantilaisten rikasta kulttuuria.
Keväällä kaupungin rantaan valmistuva konsertti- ja konferenssirakennus Harpa ihastuttaa jo julkisivullaan. Siinä on käytetty paljon tummaa lasia. Sen suunnitteli taiteilija Ólafur Elíasson. Avajaiskonsertissa toukokuussa orkesteria johtaa maailmankuulu venäläinen Vladimir Ashkenazy.

Eläinbongareille

Koska maantiellä ei näy elämää – maan asukastiheys on kolme henkilöä neliökilometrillä – ainoa poikkeus ovat laiduntavat söpöt hevoset, joista erikoisin on matalajalkainen, rauhallinen islanninhevonen. Ne tulevat tervehtimään matkaajaa heti koska tietävät, että näillä on tuliaisina esimerkiksi leipää tai korppuja.
Valaita pääsee katsomaan keväästä syksyyn pääsatamasta lähtevillä opastetuilla veneretkillä. Lunnit pikkusaarilla Breidafjördurin basalttivuorenseinämissä ja harvinaiset valkopyrstökotkat saavat lintubongarit liikkeelle. Ratsastus, koskenlasku, moottorikelkkaretket jäätiköillä ja jääkiipeily ovat suosittu ulkoilumuotoja ympäri vuoden.

Tämä juttu on julkaistu Seurassa nro 4/2012.

X