Uzbekistanin pääkaupungissa on itäistä tunnelmaa – Kauniit metroasemat, ruokatori ja leveät kadut kutsuvat
Taškentin kuvatuimmat kohteet löytyvät maan alta. Uzbekistanin pääkaupungin Taškentin metroa ei saanut valokuvata vuosikymmeniin – nyt neuvostoaikaiset asemat ovat kaupungin vetonaula.
Uzbekistanin puuvillatuotantoa muistetaan Paxtakorin asemalla – viljelyllä oli tuhoisat seuraukset osin Pohjois-Uzbekistanissa sijaitsevalle Araljärvelle.
Ensimmäisenä huomaan metrolaiturin yllä kaartuvat holvikaaret ja koristeelliset kupolit. Sitten kaukaisuudesta kuuluu kolinaa ja pian söpön retro metro pysähtyy laiturin viereen. Olen yhdellä Uzbekistanin pääkaupungin Taškentin vilkkaimmista metroasemista, Alisher Navoiylla.
Kiire laiturilla on ohi parissa minuutissa. Vihreään univormuun pukeutunut vartija viheltää lähdön merkiksi pilliin. Metro häviää tunneliin, mutta minä jään laiturille valokuvaamaan.
Valokuvaaminen oli kielletty kansallisen turvallisuuden nimissä Taškentin metrossa vuoteen 2018. Shavkat Mirziyoyevista oli tullut maan presidentti pari vuotta aikaisemmin, ja valokuvauskiellon kumoaminen oli yksi hänen yrityksistään avata Uzbekistania ulkomaalaisille.
Maanalainen matkustaminen on halpaa
Taškentin ensimmäinen metrolinja valmistui 1977. Tunnin lippu maksaa 1 400 Uzbekistanin somia, eli noin 11 senttiä. Tosiasiassa metrotunneleissa voi pysyä lipun kanssa niin kauan kuin haluaa, sillä lippuja ei tarkasteta. Vain sisäänkäynnillä on lippua vilauttamalla aukeavat rautaportit.
Seuraava metro saapuu asemalle muutaman minuutin kuluttua, ja hyppään sen kyytiin. Alisher Navoiyn asema yhdistää oranssin ja sinisen linjan toisiinsa. Pidättäydyn alkuperäisellä, vuonna 1977 avatulla Chilonzorin oranssilla linjalla. Sillä kulkevan kannattaa hypätä pois ainakin Mustaqillik Maydonin ja Puškinin asemilla.
Mustaqillik Maydonin värimaailma yhdistää valkoista ja ruskeaa, ja sen kulmikkaat kattokruunut hehkuvat retrohenkeä luoden yllättävän himmeän valaistuksen metrolaiturille. Aleksandr Puškinille omistetulla asemalla pylväisiin kiinnitetyt valaisimet taas muistuttavat kookkaita kynttelikköjä.
Kaunein asemista on kuitenkin Paxtakor, jossa seiniä koristavat puuvillan kukkaa esittävät mosaiikit. Aseman nimi tarkoittaakin maan neuvostoaikaiselle elinkeinolle tärkeää puuvillan viljelijää.
Metrolinjoja on Taškentissa kolme. Vihreällä linjalla ihastun avaruusteemaiseen Bodomzorin asemaan, kun taas sinisellä linjalla neuvostoastronauttien kunniaksi nimetty Kosmonavtlarin asema säväyttää maan kuuluja avaruusmatkailijoita kuvaavilla seinäkoristeillaan.
Taškent on moderni pääkaupunki
Metrossa seikkailu on hauskaa, helppoa ja halpaa, mutta Taškentissa kannattaa tutkia myös maanylistä kaupunkia. Uzbekistanin pääkaupunki on varsin moderni, kun vertaa maan moniin muihin kaupunkeihin.
Itse matkasin Taškentiin Uzbekistanin pohjoisimmasta osasta Karakalpakian tasavallasta junalla ja matkalla pysähdyin historiallisissa Silkkitien kaupungeissa Khivassa, Buharassa ja Samarkandissa.
Nämä kolme kaupunkia hurmasivat mosaiikkien koristamilla julkisivuilla, tuulen tomuttamilla vanhoilla kaduilla ja muinaisten koulujen, eli madrasoiden, kaariholvien alta löytyvillä matkamuistomyymälöillä.
Taškent on erilainen. Sen kadut ovat leveämmät kuin muualla, kauppojen joukossa on myös kansainvälisiä merkkejä ja maaseudulla autokantaa hallinneet Chevrolet Damas -pikkubussit ja Ladat ovat harvinaisempi näky kuin toisissa kaupungeissa.
Pääkaupungin moderni katukuva kertoo myös sen surullisesta historiasta. Taškentissa nimittäin tapahtui suuri maanjäristys vuonna 1966. Se tuhosi lähes 80 000 asuinrakennusta ja jätti satojatuhansia kaupungin asukkaita kodittomiksi.
Tuhot olivat niin laajat, että kaupunkiin lähetettiin kansainvälistä apua. Myös Suomi osallistui 1960-luvun jälleenrakennustöihin.
Luonnonkatastrofin jälkeinen rakennustyö muutti koko kaupungin katukuvan aivan toiseksi kuin se oli ollut. Siksi Taškent on neuvostoaikaisine rakennuksineen erinäköinen ja modernimpi kuin muut Uzbekistanin kaupungit.
Arjen historia kiehtoo
Ensimmäisen päivän metroseikkailun jälkeen vierailen Uzbekistanin historiamuseossa. Vuonna 1876 perustettu museo on tunnettu myös nimillä Turkestanin museo ja Lenin museo.
Museossa on kaksi kerrosta, joista ensimmäinen on omistettu maan historialle. Siinä missä muinaisissa kaupungeissa vieraillessani pääsin komeiden julkisivujen makuun, museon esineistö tutustuttaa maan historian arkisempaan puoleen. Kolikot, korut, vaatteet ja ruukut kertovat tarinoita ihmisistä, jotka niitä aikojen saatossa ovat käyttäneet.
Toisessa kerroksessa on esillä Uzbekistanin virallinen historia pankki- ja poliittisine järjestelmineen. Eniten houkuttaa tutkia Oʻzbekiston temir yoʻllarin eli Uzbekistanin valtion rautatien historiaa.
Junarata kattaa nykyäänkin reitin, jota ennen kulkivat kameleiden johtamat karavaanit lasteinaan silkkiä ja mausteita.
Mausteiden tuoksu hurmaa
Seuraavaksi suuntaan hotellini lähellä olevaan Chorsu basaariin, jonka kupoli näkyy kauas. Rakennusta ympäröi myyntikojujen kylä, jossa naiset hypistelevät kankaita, miehet sovittavat kenkiä ja myyjät kauhovat pähkinöitä shoppailijoiden pussukoihin.
Muutamissa kojuissa myydään perinteisiä Uzbekistanin tuliaisia, kuten ikat-kuvioisia takkeja ja värikästä keramiikkaa.
Chorsun päähallin katutaso on omistettu lihatuotteille. Osa eläinten ruhoista retkottaa pilkottuina pöydillä, osa on saanut paikkansa kylmiöissä. Hallissa haisee veri, joten palaan takaisin tuoksuvien maustemyyjien, pähkinälaarien ja hedelmäkojujen ääreen. Kympillä saan suuren pussin erilaisia pähkinöitä sekä toisen pussin kirsikoita – ja olen varmasti maksanut ylihintaa.
Kasvisruokaa joutuu etsimään
Viimeisenä päivänäni Taškentissa laskeudun vielä kerran maan alle käydäkseni luksushotelli InterContinentalin ravintolassa lounaalla. Taškent on nimittäin lihansyöjille unelmakohde, mutta kasvissyöjä saa etsiä itselleen perinteisiä annoksia – ainakin, jos pysyttelee kaukana suosituimmista turistipaikoista.
Mutta siellä missä on matkailijoita, on myös parempi kasvisruokien tarjonta, ja nautin viimeiseksi ateriakseni Uzbekistanissa maittavan kasvisversion maan kansallisruokaa pilahvia. Vaikka hotelli on kaupungin kalleimpia, pääruoka maksaa vain reilut kuusi euroa.
Sulattelen riisiannosta kävelemällä Kashgar-puiston halki kohti Uzbekistanin kansallissankarin ja timuridien dynastian perustajan Tamerlanin mukaan nimettyä Amir Timurin aukiota ja metroasemaa.
Puistosta löytyy pingispöytiä, jousiammuntateltta ja ruokakojuja. Nappaan pehmiksen mukaan kioskista ennen kuin pujahdan takaisin metroon.
Lue myös: Sansibar on Afrikan tähti, joka tarjoaa matkailijalle paratiisimaisemia ja karua historiaa