Onko koira riski kaverisuhteille?

Koira voi olla syynä ystävien välirikkoihin. Kävikö meille niin, kun juhannus oli yhtä nujakkaa ja yksi hammaskin katkesi?

Idoli ja sen innokas fani. Molly opettaa Armille, miten ollaan koiriksi. © Sanna Puhto/Otavamedia

Juhannus. Runsaat 15 vuotta se on merkinnyt meille kollektiivista leirielämää ystäväperheen kesäpaikassa. Kaava on aina sama: kolme päivää syömistä, saunomista, pelejä, musisoimista ja yhdessäoloa. Tänä vuonna juhlaa oli viettämässä 13 ihmistä ja kaksi koiraa.

Juhannusleirin kokoonpano on muuttunut vuosien saatossa.

Alkuvuosina se kasvoi, kun syntyi lapsia, mutta viime vuosina porukka on vähentynyt, kun vanhimmat lapsista ovat siirtyneet omiin juhannuksenviettoihinsa muualle.

Iso valkoinen ja pieni musta tutkimusmatkalla metsässä. © Sanna Puhto/Otavamedia

Väki on vaihtunut myös erojen myötä. Juhannusleiristä on tullut niin vahva instituutio, että puolivakavissaan pohdimme yhdessä sinkkuuntuneiden leiriläisten kanssa, että heidän tulevien kumppaneidensa täytyy sitten olla juhannusleiriin sopivia.

Uudet kumppanit ovatkin täyttäneet tämän toiveen paremmin kuin hyvin.

Koirat ovat olleet vaikeampi rasti.

Armi on neljäs koira, joka yrittää sopeutua juhannusolosuhteisiin. Kaksi ensimmäistä karvakaveria, sekarotuinen ja portugalinpodengo, eivät tulleet toimeen keskenään.

Armi väsähti lenkillä ja saa levätä sylissä. © Sanna Puhto/Otavamedia

Niiden omistajien juhannus kului koiria erillään pitäessä. Ongelma ratkesi, kun sekarotuinen ei seuraavan juhannuksena tullut, koska se oli muuttanut toiseen perheeseen – ei kuitenkaan juhannuksen takia vaan muista syistä.

Portugalinpodengo Lyytillä oli muutama luksusjuhannus leirin ainoana koirana. Mutta viisi vuotta sitten joukkoon liittyi labradorinnoutajan pentu Molly.

Se ei ollut Lyytistä ollenkaan hyvä juttu. Se stressaantui eloisasta pennusta, rähjäsi äänensä käheäksi ja turkin hilseileväksi. Tilanne ei muuttunut koko pitkän juhannusleirityksen aikana.

Molly ja Armi päivystävät grillin ääressä. © Sanna Puhto/Otavamedia

Oli selvää, että nämä kaksi eivät tulisi viettämään juhannuksiaan samassa paikassa.

Kun koira-aiheisia Facebook-ryhmiä tai keskustelupalstoja vilkaisee, mökkikyläily koirien kanssa näyttää olevan kuuma peruna. Yllättävän paljon on niitä, jotka valitsevat mieluummin koiransa seuran kuin menevät mökkeilemään ilman koiraa, jos sen läsnäoloa ei ole toivottu.

”Koira on kuitenkin ihmisen paras ystävä”, kuuluu perustelu.

”En menis minäkään jos ei koira kelpaa”, linjaa yksi.

”En menis sinne mihin mun murut ei saa tulla”, kirjoittaa toinen.

Teksteistä huokuu se, että omistajat ottavat koiransa kutsumatta jättämisen henkilökohtaisesti.

Juhannuskokko innosti yhtälailla koiria kuin poikiakin. © Sanna Puhto/Otavamedia

Portugalinpodengo Lyytin ja labradorinnoutaja Mollyn reviiririita ratkesi niin, että Lyyti on siitä pitäen viettänyt juhannuksensa kylässä toisella mökillä, jossa ei ole muita koiria, mutta Lyytin omistaja viettää meidän kanssamme koko mittumaarin.

Miten meille kävisi nyt, uuden tulokkaan, Armin kanssa? Viettääkö Armi tulevat juhannuksensa erillään meistä? Vai olemmeko me sen kanssa, mutta erillämme ystävistämme? Vai käykö niin onnellisesti, että juhannusleirit voivat jatkua niin kuin tähänkin asti?

Kaikki ihmiset toivottavat Armin tervetulleeksi joukkoon, mutta varsinaisesti Armin leirisoveltuvuuden päättää Molly.

Alku ei näytä hyvältä.

Armi on tähän 12 viikon ikään mennessä tavannut aikuisia koiria, jotka ovat tottuneita pentuihin. Molly ei puolestaan ole juuri kohdannut koiranpentuja.

Leikki ei aina näytä leikiltä. © Sanna Puhto/Otavamedia

Armi ei turhia aikaile vaan käy oikopäätä naskalihampaillaan kiinni Mollyn suupieleen. Se tekee niin, koska haluaa leikkiä ja luule tämän olevan se oikea tapa.

Toivuttuaan ensijärkytyksestä Molly laittaa Armin järjestykseen. Se ärähtää niin yksiselitteisesti, että Armi perääntyy. Molly myös murisee, kun Armi yrittää lähestyä sitä. Sitten se omii Armin lelut.

Me annamme Mollyn pitää Armille oppituntia koiralle sopivasta käytöksestä.

Kun Armi parin tunnin kuluttua on oppinut läksynsä, Molly heltyy. Se kellahtaa selälleen ja Armi ymmärtää heti, mitä se tarkoittaa. Leikki voi alkaa!

Kokon katselun ohessa piti ratkoa myös painimestaruuksia. © Sanna Puhto/Otavamedia

Leikkiä sitten piisaakin koko juhannuksen. Kotiin lähtiessä huomaan, että yksi Armin naskaleista, alaleuan kulmahammas, on katkennut. Vaikea sanoa, menikö se rajuissa leikkitappeluissa, kallioilla kirmaillessa vai meressä pulikoidessa.

Katkennut hammas on kuitenkin pieni hinta siitä, että Armi sai Mollylta oleellista oppia tolkun koiran käytöksestä. Sen takia yksi kesän tärkeistä perinteistä, juhannusleiri ystävien kanssa, voi jatkua niin kuin ennenkin. Sen uusin jäsen läpäisi sisäänpääsykokeen.