Jos koirat saisivat nimetä uudenvuoden aaton, sen nimi olisi epäilemättä Kauhujen yö. Ilotulitteet rätisevät ja pommit räjähtelevät jo alkuillasta kuin maailmansota olisi puhjennut. Täyttä hulluutta koirien näkökulmasta. Monella puhkeaa ilotulituspelko.
(Päivitetty: )
Teksti:
Sanna Puhto

Jos koirat saisivat nimetä uudenvuoden aaton, sen nimi olisi epäilemättä Kauhujen yö. Ilotulitteet rätisevät ja pommit räjähtelevät jo alkuillasta kuin maailmansota olisi puhjennut. Täyttä hulluutta koirien näkökulmasta.

Monella puhkeaa ilotulituspelko.

En enää itsekään pidä ilotulituksista. Tässä syy: kuvasin tämän tulituksen Nizzassa 14.7.2016, kun en vielä tiennyt terroristin ajavan samalla hetkellä ilotulitusta katselevien ihmisten sekaan rantabulevardilla. © Sanna Puhto/Otavamedia

Pystyn eläytymään siihen, miltä ilotulitus saattaa tuntua karvakuonoista. Muistan nimittäin paukkukauhun omasta lapsuudestani.

Aloin kolmevuotiaana pelätä pauketta henkeni edestä. Jos olisin ymmärtänyt sellaisia käsitteitä kuin maailmanloppu tai sota, olisin luullut jommankumman koittaneen. Mutta olin niin pieni, etten ymmärtänyt kumpaakaan. Jouduin kokonaisvaltaiseen tuhoutumisen kauhun valtaan, eikä siihen auttanut mikään. Ei edes äidin syli, jossa vain yritin kaivautua syvemmälle, hänen nahkansa alle. Vasta kun pauke loppui, rauhoituin.

Pelko hellitti, kun ymmärrys paukuttelun luonteesta vuosien mittaan kasvoi.

Armia valmistellaan aattoyön koitokseen väsyttämällä se perustelellisesti leikeillä. © Sanna Puhto/Otavamedia

Koirien ymmärrys ei kasva niihin mittoihin koskaan ja paukkupelkoiset koirat joutuvat elämään läpi saman painajaisen joka vuosi – ellei niitä suojella.

Jo päiviä ennen vuoden vaihdetta yleisin puheenaihe koiranomistajien kohdatessa oli:

Miten teillä varaudutaan ilotulitukseen?

Kuulin, että Helka viettää aaton kotona turvahuoneessa emäntänsä seurassa. Turvahuone on tuunattu WC:stä. Sinne laitetaan Helkan herkkuja ja mukava lepopaikka. WC on ikkunaton ja siten täydellinen turvahuoneeksi. Unohdin kysyä, miten Helka käy tarpeillaan, koska sisäsiisti koira tuskin ryhtyy kissaksi ja pissii laatikkoon.

Lyyti pääsee juhlan ajaksi maalle, kauas asutuksesta, nauttimaan katkarapuja vara-emäntänsä seurassa. Sille uudetvuodet ovat nykyisin kissanpäiviä. Toisin oli vielä muutama vuosi sitten, jolloin itsekin pidin Lyytiä, pikkuista portugalinpodengoa, toppatakkini sisällä turvassa sen ajan, kun ammuimme raketteja. Toppatakki ei ollut kummoinenkaan turvan tuoja, sillä Lyyti vapisi vatsaani vasten kuin haavanlehti.

Mandi vaihtaa vuoden rauhoittavan geelin turvin, mutta haluaa silti tehdä omat turvarituaalinsa. Se raapii WC:n ovea, kunnes se avataan ja WC:ssä se raapii allaskaapin ovea, kunnes se avataan. Mandi ottaa paukkeen, olipa se ilotulitteesta tai ukkosesta lähtöisin, aina vastaan WC:ssä, nämä kaksi ovea avoimena.

Myös Miksu saa rauhoittavaa geeliä. Geelistä huolimatta se ahtaa itsensä WC-pöntön ja seinän väliin, kapeaan rakoon, ja odottaa siellä tulituksen laantumista.

Rodolle riittää, että verhot pidetä suljettuina, sillä se pelkää ilotulitteiden välkettä, mutta ei niiden ääntä.

Armi vietti uudenvuoden kanssamme kylässä Etelä-Helsingissä.

Ilotulituksen äänet eivät kuulu musiikin yli. Mutta saako täällä nukkua? © Sanna Puhto/Otavamedia

Ajattelimme, että Armi ei olisi puheensorinassa ja musiikin soidessa moksiskaan, vaikka ulkona paukkuisi.

Näin kävikin.

Se joutui illan aikana piipahtamaan pari kertaa ulkona pissalla. Ympärillä paukkui. Vieras piha oli kuitenkin niin täynnä kiinnostavia hajuja, että Armi malttoi kuunnella pauketta vain hetken. Sitten se uppoutui taas hajujen maailmaan.

Tänään oli ensimmäinen työpäivä vuodenvaiheen jälkeen. Opin koirallisilta kollegoilta kaksi lisäkeinoa rauhoittaa koirien uusivuosi: kapalot ja hotelli.

Näin koira kapaloidaan rauhoittavaan tee-se-itse-painepaitaan. © Lili Chin

Pelkäävän koiran voi kapaloida. Oikeastaan kapalointi näyttää vähän samalta, kuin se sukkahousuista ja tuubikauluksesta rakenneltu asu, jossa Armi ja Lilli lähtivät syksyllä hirvikärpäsiä vilisevään metsään.

Kapaloinnin voi tehdä millä tahansa tarpeeksi pitkällä liinalla. Jos haluaa satsata, eläinkaupoissa myydään painepaitoja eli thundershirtejä, jotka ajavat saman asian.

Yksi kollega oli Siuntion kylpylässä, joka lupasi koira-asiakkailleen paukuttoman ympäristön. Kylpylän laajoilla maa-alueilla ilotulitteiden ampuminen oli kielletty. Kylpylästä kerrotaan, että siellä oli vuodenvaihteessa useita kymmeniä koiria perheineen hermojaan lepuuttamassa. Koirat eivät kuitenkaan päässeet ravintolan puolelle eivätkä altaisiin, mutta saivat sisään kirjautuessaan herkkupussin.

Tässä luulisi olevan oiva markkinarako useammallekin syrjäseudun hotellille. Myös muutama koirahotelli on rientänyt tarjoamaan rakettipelkoiselle koiralle rauhallista ympäristöä.

Vuoden pelottavin päivä on Armilta siis onnellisesti ohitse.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että seuraavina vuosina asiaan ei tarvitsisi kiinnittää huomiota. Paukkuarkuus ei tarvitse puhjetakseen kuin yhden pelästymisen.

Ja pelkääminen, se voi olla koiralle elämän ja kuoleman kysymys.

Sitä se oli Pablo-koiralle, joka sai ilotulitusrakettien aiheuttaman pelon ja stressin takia sarjan epilepsiakohtauksia. Pablo kuoli uudenvuodenpäivänä.

Facebook-ryhmään jaettiin tänään suru-uutinen Pablon poismenosta.

X