Yritä tässä nyt toimeen tulla

Jahas, ensi vuonna Suomeen saadaankin tosi paljon uusia yrittäjiä. Ja nimenomaan kulttuurialan yrittäjiä. Toimittajia, näyttelijöitä, muusikoita, kirjailijoita, pelintekijöitä ja tosi paljon muitakin, sillä Sipilän hallituksen koura kahmaisee nyt kulttuurialan taskusta — ja tuntuvasti, mikäli 8.12. sosiaali- ja terveysvaliokunnassa hyväksytty hallituksen esitys todella tulee käyttöön.

Jotenkin kyllä tuntuu, että kaikille meille uusille tuleville yrittäjille ei riitä starttirahaa.

Olen ymmärtänyt hallituksen puheista aiemmin, että työelämää oli tarkoitus joustavoittaa. Nythän toimitaan juuri päinvastoin. Pakkoyrittäjyys johtaa monen kohdalla pakkotyöttömyyteen.

Vakituisia työsuhteita vähennetään kaikkialla, ja freelancereiden ja erilaisten silpputyöläisten määrä on ollut viime vuosien ajan jatkuvassa kasvussa. Nykyään erittäin monen tulot koostuvat osa-aikaisuudesta tuolla, määräaikaisuudesta siellä ja parista keikasta siellä sun täällä. Silppuduunarista on tullut tavallinen ilmiö palkkatyön ja yrittäjyyden väliin.

Suurin osa näistä silppuduunareista ei kuitenkaan syystä tai toisesta halua tulla mielletyksi yrittäjäksi. Tärkein syy on se, että he eivät ole yrittäjiä.

Hallituksen esitys heikentää merkittävästi itsensä työllistäjien ja freelancereiden työnteon ja toimeentulon mahdollisuuksia, sillä hallituksen esityksessä yrittäjiksi tulkitaan jatkossa kaikki ne työtä tekevät, joiden työ ei ole työsuhteista. Eli siis käytännössä kaikki freelancerit ja silppuduunarit.

Esitetty muutos tekee nyt yrittäjiä henkilöistä, jotka tekevät erilaisia lyhyitä keikkaduuneja. Samalla mahdollisuudet esimerkiksi työttömyysturvan saamiseen vaikeutuvat merkittävästi.

Luulin, että hallituksen tavoitteena on, että työnteko on aina kannattavampaa kuin työttömyys. Mutta nyt hallituksen kaavailemassa suunnitelmassa keikkoja nimenomaan ei kannata ottaa vastaan, mikäli niitä ei ole tarjolla niin paljon, että niillä tulisi toimeen. Jos keikan ottaa, on yrittäjä.

Pakkoyrittäjyyden ja sitä kautta monelle seuraavan pakkotyöttömyyden tilalle ehdottaisin perustuloa. Se jos mikä kannustaisi yrittämään, kun tietäisi, että huononakin kuukautena saisi ainakin vuokransa maksettua.

Työelämä on siis rajussa murroksessa, ja Sipilän hallitus reagoi siihen työntämällä sormet korviin ja huutamalla, ettei kuule mitään. Heille silppuduunareita ei ole olemassa. Jo Juho Kusti Paasikivi tiesi, että tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Kuka saisi sen kerrottua hallitukselle?