Miksi kaikkien pitää ottaa D-vitamiinilisää?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kuva: Colourbox
D-vitamiinia tarvitsevat luuston lisäksi kaikki kudokset. Vasta viime aikoina on ymmärretty, että ravinnosta D-vitamiinia ei saa tarpeeksi. Siksi D-vitamiinilisä on tarpeellinen jokaiselle.

1. Mihin D-vitamiinia tarvitaan?

D-vitamiinia tarvitsevat kaikki kudokset, ei vain luusto. Lisäksi se säätelee noin tuhannen geenin toimintaa. Esimerkiksi synnynnäinen immuunipuolustus on riippuvainen D-vitamiinista. Kun sitä on riittävästi, veren puolustussolut tuottavat luontaisia antibiootteja. Nyt asiasta on jo tieteellistä näyttöä, mutta jo aikaa ennen antibiootteja tuberkuloosipotilaita hoidettiin makuuttamalla heitä auringossa. D-vitamiinin puutos lisää myös infektioiden vaaraa. Yleensähän flunssakaudet keskittyvät tammi–maaliskuulle, jolloin veren D-vitamiinitasot ovat alimmillaan.

2. Voiko ruoasta saada riittävästi D-vitamiinia?

Ei – poikkeuksena ovat ehkä jatkuvasti kalaa syövät eskimot. Tämä on ymmärretty vasta viime aikoina. Terveet luut tarvitsevat D-vitamiinitason, joka on 75–100 nanomoolia per litra verta. Ravinnolla siihen tasoon ei Suomessa päästä, vaan tarvitaan D-vitamiinilisää purkista.

Ainoastaan kalassa on merkittävästi D-vitamiinia, mutta siinäkin määrä vaihtelee. Esimerkiksi kasvatetussa lohessa sitä on vähemmän kuin luonnossa kasvaneessa, D-vitamiinipitoista planktonia ravinnoksi saaneessa lohessa. Lisäksi esimerkiksi paistaminen rasvassa siirtää osan D-vitamiinista paistorasvaan. Alun perinkään luonto ei ole tarkoittanut, että D-vitamiini saataisiin ravinnosta. Ihmisen perimä on muodostunut aurinkoisilla seuduilla, jossa se saatiin auringosta.

3. Mitä D-vitamiinin puute aiheuttaa?

Lapsilla D-vitamiini aiheuttaa riisitaudin. Sen vastine aikuisilla on luiden pehmenemistauti eli osteomalasia. Osteomalasiaa voi olla hyvinkin nuorilla. Sen todentaminen on usein vaikeaa, koska D-vitamiinin puutosta ei voi tuntea. Ainoa oire voi olla epämääräinen kipu, ennen kuin murtumia alkaa tulla.

Ainut keino selvittää D-vitamiinitaso on mitata veren kalsidiolipitoisuus. Puutteen korjautumisen sen sijaan voi tuntea: kivut voivat loppua ja lihasvoima parantua. Lihasvoiman parantuminen selittää, miksi D-vitamiini vähentää vanhusten kaatumista ja siitä seuraavia luunmurtumia.

4. Onko D-vitamiinin puutteella yhteyttä sairauksiin?

Luustoon liittyvien sairauksien lisäksi paras näyttö on MS-taudissa. Harvinaista tilaa, jossa D-vitamiinin aktivoituminen on puutteellista, on löydetty vain MS-potilailta. Tautia on maapallolla enemmän pohjoisessa kuin etelässä. Syövät on monitekijätauteja, mutta jo 30 vuotta sitten osoitettiin, että D-vitamiinin puutteella on yhteyttä paksusuolensyöpään. Tällä hetkellä tutkitaan solutason mekanismia. Yhteyttä rintasyöpään on väläytetty. Myös psoriasista hoidetaan D-vitamiinisalvalla ja auringolla, mutta taudin synnystä ei ole tietoa.

5. Kuinka moni suomalainen saa liian vähän D-vitamiinia?

Kaikki, jotka eivät talvella ota D-vitamiinilisää. Koululaisilla tehty tutkimus osoitti, että vain yksittäisillä oppilailla on talvella terveiden luiden vaatima kalsidiolitaso.

Sisätiloissa olevat sairaat ja vanhukset tarvitsevat vitamiinilisää kesälläkin. 60 ikävuoden jälkeen myös D-vitamiinin muodostuminen iholla heikkenee. Puutetta on myös tummaihoisilla maahanmuuttajilla, sillä tumma iho tuottaa D-vitamiinia huonommin kuin vaalea. Osa heistä lisäksi pukeutuu peittävästi ympäri vuoden.

Elimistön kannalta olisi parasta, että D-vitamiinin saanti olisi tasaista ympäri vuoden. Erityisen tärkeää D-vitamiinilisästä huolehtiminen on raskaana olevilla.

6. Ovatko nykyiset D-vitamiinisuositukset riittävät?

Eivät. Ne kohottavat toki Dvitamiinitasoa, mutta vain harvoilla riittävästi. Varovainen henkilökohtainen suositukseni on 10 mikrogrammaa kymmeneen ikävuoteen saakka, ja siitä ylöspäin 20 mikrogrammaa vuorokaudessa ympäri vuoden. Etelämantereen retkikunnan jäsenillä tehty tutkimus osoitti, että kun aurinko puuttuu kokonaan, peruselintoimintojen tarve on 40 mikrogrammaa vuorokaudessa. Jos lapsi saa niin sanotun matalaenergiamurtuman, eli murtuman pienestä asiasta, kalsidioli pitää tutkia.

7. Kuinka paljon suositeltuja annoksia voi ylittää?

Yhdysvaltalaisen Institute of Medicinen tiedon mukaan alle 250 mikrogramman päiväannos ei ole aikuisilla aiheuttanut myrkytyksiä eli kalsiumin liikamäärää veressä. Tämän perusteella D-vitamiinin varmasti turvalliseksi päiväsaanniksi on arvioitu 100 mikrogrammaa. D-vitamiinin puutoksen korjaamiseksi saatetaan lyhyen aikaa tarvita vieläkin suurempia annoksia

Ylipainoiset voivat tarvita 2–3 kertaa enemmän D-vitamiinia kuin normaalipainoiset.

8. Onko väliä, millaista D-vitamiinilisää ottaa?

On, sillä D3-vitamiini imeytyy paremmin kuin D2-vitamiini. Markkinoilla olevista valmisteista ei ole tehty selvää vertailevaa tutkimusta. Jos valmiste on valmistettu lääketehtaassa, suuria eroja ei pitäisi olla.

Parhaan mahdollisen imeytymisen varmistamiseksi lisä pitää ottaa pääaterian yhteydessä, koska ravinnon rasva auttaa imeytymisessä.

9. Kuinka kauan auringossa täytyy olla, jotta saa riittävän annoksen D-vitamiinia?

Aurinko tuottaa 20–30 minuutin aikana noin 250 mikrogrammaa D-vitamiinia. Tehokkaan aurinkosuojan käyttö estää D-vitamiinin muodostumista ihossa. Parasta olisi nauttia auringosta 15 minuuttia ja vasta sen jälkeen suojata itsensä kunnolla, ensisijaisesti vaatteilla. D-vitamiini ei ole varsinaisesti aurinkosuoja. Kokeellisesti tiedetään, että D-vitamiini suojelee ihovaurioilta. On myös mietitty, miksi meressä elävä plankton tuottaa D-vitamiinia. Yksi syy voisi olla sen suojautuminen UV-säteilyltä.

10. Tiedostetaanko D-vitamiinin puutteen vaarat jo riittävän hyvin?

Ei. Valistusta tarvitaan edelleen, vaikka parannusta onkin tapahtunut. Useimmat tuntevat kolesteroli- ja triglyseridiarvonsa, mutta kalsidioliarvon tunteminen olisi yhtä tärkeää. Monet taudit, kuten diabetes ja verenpainetauti lisääntyvät, kun D-vitamiinia on vähän saatavilla. Parasta olisi tietää oma lähtötilanne pimeän talven jälkeen. Sen jälkeen lääkäri pystyy laskemaan, millainen lisä tarvitaan. Joka vuosi mittausta ei tarvitse tehdä.

Asiantuntijana farmakologian professori Ilari Paakkari, Helsingin yliopisto.

Seura 14-15/2012

X