IBD-sairaudet: Tulehdukselliset suolistosairaudet ja suolistosyövät yleistyvät nopeasti – verinen uloste on aina vakava hälytysmerkki

Jaa kaverilleTilaa Seura
Jos vatsaoireista tulee pysyviä tai ne ilmaantuvat yli 50-vuotiaana yllättäen, on hakeuduttava lääkäriin.
Jos vatsaoireista tulee pysyviä tai ne ilmaantuvat yli 50-vuotiaana yllättäen, on hakeuduttava lääkäriin. © istockphoto
Mahaa turvottaa ja kouristelee. Ummetus ja ripuli vuorottelevat. Suolistosairauksista on tullut muutamassa vuosikymmenessä jo miltei kansantautimme.

Ummetusta, ripulia ja ilmavaivoja? Verta ulosteessa? Gastroenterologian erikoislääkäri Airi Jussila vastaa 10 kysymykseen vatsaoireista, IBD:stä ja suolistotulehduksista.

1. Mistä vatsaoireet yleensä johtuvat?

Tyypillisin syy on ärtyneen suolen oireyhtymä. Tämä ei ole vaarallinen vaiva, mutta kiusallinen ja hankaloittaa arkea. Oireina voi olla vatsakipua, ummetusta, ripulia tai tihentynyt ulostustarve. Ilmavaivat ja mahan turvotus lisääntyvät usein etenkin iltaa kohti. Oireiden voimakkuus voi vaihdella paljon päivästä tai viikosta toiseen.

Jos vatsaoireista tulee pysyviä tai ne ilmaantuvat yli 50-vuotiaana yllättäen, on hakeuduttava lääkäriin. Taustalta voi löytyä esimerkiksi keliakia tai IBD-sairaus eli Crohnin tauti, haavainen paksusuolentulehdus tai näiden välimuoto. Etenkin Crohnin taudin toteaminen pitkittyy usein turhaan, kun ihminen yrittää sinnitellä vatsakipujen ja ripulin takia menemättä lääkäriin.

IBD-sairauksissa rauhalliset ja hankalammat vaiheet vuorottelevat. Toisinaan tulehdukselliset suolistosairauden oireilevat myös muuten kuin vatsavaivoina. Oireina voivat olla esimerkiksi väsymys, laihtuminen, nivelkivut tai silmätulehdukset.

2. Miten IBD-sairauksia hoidetaan?

Tulehduksellisten suolistosairauksien ensisijainen hoitomuoto on lääkitys. Kun sairaus aktivoituu eli oireet lisääntyvät, lääkäri voi määrätä kuuriluontoiseksi hoidoksi kortisonia yleensä suun kautta otettavaksi. Pitkäaikaiseen käyttöön kortisoni ei sovellu, sillä se kasvattaa infektioriskiä ja voi lisätä levottomuutta, mielialanvaihteluja ja unettomuutta.
Jos muut keinot eivät auta, voidaan tarvita solunsalpaajia tai biologisia lääkkeitä.

Erittäin hankalissa tilanteissa voidaan joutua turvautumaan leikkaukseen. Ulosteensiirtoa hoitomuotona tutkitaan tällä hetkellä kiivaasti, mutta ainakin vielä se on ainoastaan tutkimuskäytössä.

3. Voiko IBD-sairaudesta parantua?

Ei. Sekä Crohnin tauti että haavainen paksusuolitulehdus on elinikäinen sairaus, jossa paremmat ja hankalammat jaksot vaihtelevat. Sairauksiin sairastutaan tyypillisesti 15−30-vuotiaina, mutta myös myöhemmin. Ne vaativat sopeutumista, mutta useimmiten niiden kanssa pystyy elämään hyvää arkea.

Tulehduksellinen suolistosairaus vaatii jatkuvaa seurantaa. Potilaan ja terveydenhuollon yhteydenpidon helpottamiseksi Suomessa on kehitteillä IBD-potilaille sähköinen seurantajärjestelmä, joka voi tulevaisuudessa osittain korvata perinteisiä lääkärikäyntejä.

Järjestelmästä ja sen oirekyselystä voi olla tulevaisuudessa hoitoa nopeuttava vaikutus erityisesti silloin, kun sairaus on aktivoitumassa.

4. Mitä voi tehdä itse sairauden pysymiseksi kurissa?

Kun tulehduksellinen suolistosairaus on todettu, on tärkeää, että sairastunut pääsee IBD-hoitajan vastaanotolle. Mikäli mahdollisuutta ei tarjota automaattisesti, potilaan kannattaa pyytää tätä itse.

IBD-hoitajan kanssa käydään läpi, mitä sairaus käytännössä merkitsee ja miten se kannattaa huomioida omassa arjessa. Samalla hoitaja kartoittaa, että esimerkiksi rokotukset ovat voimassa, sillä IBD-sairaus lisää riskiä sairastua erilaisiin infektioihin.

Hampaiden hyvä kunto on erityisen tärkeää, samoin tupakoinnin välttäminen. Naisten on tärkeä huolehtia säännöllisesti PAPA-näytteestä. Tulehduksellista suolistosairautta sairastaville suositellaan kausi-influenssarokotusta.

Hoitotasapainon kannalta on erityisen tärkeää, että lääkkeet ottaa silloinkin, kun oireita ei ole. Tämä auttaa tulehdusta pysymään rauhallisena. Säännöllinen lääkitys pienentää myös paksusuolensyövän riskiä, mikä on tavallista suurempi, jos IBD-sairaus ei ole hyvässä hoitotasapainossa.

Kipulääkkeenä IBD-potilaan kannattaa käyttää vain parasetamolivalmisteita, sillä tulehduskipulääkkeet voivat pahentaa tai aktivoida suolistotulehduksen.

5. Voiko IBD-sairauksia hoitaa ruokavaliolla?

Tutkimusnäyttöä siitä, että jokin ruokavalio parantaisin suolistosairauden, ei ole. Siksi potilaille suositellaan normaalia, terveellistä ja monipuolista ravintoa. On hyvä suosia kasviksia, marjoja, hedelmiä ja esimerkiksi kalaa, sen sijaan punaista lihaa suositellaan vain kohtuudella.

Osa suolistosairauksista kärsivistä tuntee voivansa paremmin välttämällä jotakin tiettyä ruoka-ainetta etenkin silloin, kun sairaus äityy. Ruokavaliolla on eittämättä merkitystä suoliston bakteerikantaan, mutta emme tunne asiaa vielä riittävän tarkasti, jotta voisimme sanoa, mistä ilmiössä on kyse.

Lue myös: Vatsa turpoaa, ärtynyt suoli kipuilee ja pörisee – Helpottaako oloa FODMAP-ruokavalio?

6. Mitä pitää tehdä, jos uloste on veristä?

Verinen uloste on aina merkki siitä, että on hakeuduttava aikailematta lääkäriin. Veri voi olla merkki haavaisesta paksusuolentulehduksesta tai paksusuolisyövästä.

7. Mistä IBD-sairaudet johtuvat?

Sairauksien perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta tutkijoilla on melko vahva näkemys siitä, että ilmiö liittyy länsimaalaiseen elämäntapaan ja siinä on yhtymäkohtia allergioiden lisääntymiseen. On oletuksia, että liian hygieeninen ympäristö tai liian puhdas ja käsitelty ruoka voisivat liittyä sairauksien yleistymiseen.

IBD

IBD, eli tulehdukselliset suolistosairaudet yleistyvät voimakkaasti. iStock

8. Merkitseekö tulehduksellisen suolistosairauden epäily automaattisesti tähystystä?

Paksunsuolentähystys eli kolonoskopia on tulehduksellisen suolistosairauden perustutkimus. Osa ihmisistä pelkää toimenpidettä: tähystyksessä voidaan kuitenkin käyttää esilääkityksenä rauhoittavaa ja kipua lievittävää lääkitystä. Tähystyksiä ei tehdä etukäteen sopimatta, ja esilääkityksestä kannattaa kysellä jo ennen tähystykseen menoa.

Vatsavaivojen selvittely alkaa keskustelemalla lääkärin kanssa. Aina ei tarvita tähystystä, vaan lisäselvyyttä voi tuoda ulostusnäyte.

9. Posti toi kutsun suolistosyövän seulontaan. Mistä tässä on kyse?

Yhdeksässä Suomen kunnassa aloitettiin keväällä suolistosyövän seulonnat. Seulontakunnissa kaikki 60-, 62-, 64- ja 66-vuotiaat miehet ja naiset saavat kotiinsa kirjeen, jossa on kutsu seulontaan, ohje näytteenottoon ja muovitikku.

Näytteenotto onnistuu helposti kotona: kirjeen mukana tuleva tikku kastetaan ulosteeseen, työnnetään putkiloon ja palautetaan vastauskuoressa. Näytteestä tutkitaan laboratoriossa, onko siinä piilevää verta, mikä voi olla merkki suolistosyövästä. Vastauksen saa muutamassa viikossa.

Tällä hetkellä seulontaan osallistuvat Jyväskylä, Muurame, Orivesi, Oulu, Paimio, Sauvo, Tampere ja Ylitornio. Tavoitteena on, että suolistosyövän seulonnat voisivat lähivuosina levitä koko maahan niin, että kaikki 60−74-vuotiaat saisivat seulontakutsun joka toinen vuosi.

10. Miksi seulonnat on aloitettu nyt?

Suolistosyövät yleistyvät nopeasti: tällä hetkellä Suomessa havaitaan noin 3 000 suolistosyöpää vuosittain. EU suositteli seulontaa jäsenmailleen jo 2003, ja esimerkiksi Ruotsi ja Iso-Britannia ovat seuloneet suolistosyöpää jo useamman vuoden.

Ulosteen veritesti on tehokas ja sen avulla voidaan vähentää kuolleisuutta suolistosyöpään. Ilman testiä suolistosyöpä voi olla vaikea havaita, sillä se voi olla pitkään lähes oireeton. Jo nyt seulontoihin on osallistunut tuhansia suomalaisia ja satoja on ohjattu jatkotutkimuksiin.

Asiantuntijana gastroenterologian erikoislääkäri Airi Jussila Taysista.

X