Tunnetko lääkkeet, jotka saavat luut haurastumaan? Lue 10 faktaa osteoporoosista

1. Mitkä sairaudet aiheuttavat osteoporoosia?

Kaikkiin tulehduksellisiin sairauksiin kuten nivelreumaan ja tulehduksellisiin suolistosairauksiin liittyy kohonnut osteoporoosiriski. Se johtuu sekä lääkityksestä että itse sairauden vaikutuksista, sillä myös tulehduksen välittäjäaineet heikentävät luustoa.

Reumasairauksissa luuta haurastuttaa myös liikunnan puute – sairaus aiheuttaa kipua, mikä johtaa liikunnan vähenemiseen.

Kilpirauhasen ja lisäkilpirauhasen liikatoiminta voivat myös aiheuttaa osteoporoosia.

Huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes on sekin uhka luuston terveydelle.

Anoreksiaa sairastava saa usein myös seurakseen osteoporoosin. Luusto tarvitsee rakennuspalikoita, eikä aliravitsemuksesta kärsivässä kehossa ole niitä riittävästi.

2. Voiko kortisoni aiheuttaa osteoporoosia?

Kyllä, kortisoni on se tavallisin osteoporoosin riskiä nostava lääke. Erityisesti tabletteina suun kautta otettavat tai suoneen tiputuksena annettavat glukokortikoidit, kuten prednisoni tai hydrokortisoni, haurastuttavat luita.

Hengitettävät glukokortikoidit, joita käytetään astman hoidossa, ja iholle levitettävät glukokortikoidit ovat turvallisempia kuin tabletit. Mutta suurina annoksina nekin nostavat osteoporoosiriskiä.

Harvakseltaan annetuilla nivelten kortisonipistoksilla ei liene merkittävää vaikutusta luustoon.

3. Mitkä muut lääkkeet voivat aiheuttaa osteoporoosia?

Muita osteoporoosin riskiä nostavia lääkkeitä ovat eräät epilepsialääkkeet, veren hyytymistä estävä hepariini sekä tyroksiini eli kilpirauhashormonilääkitys liian suurina annoksina. Lisäksi eturauhassyövän hormonihoito ja rintasyövän aromataasinestäjähoito voivat aiheuttaa osteoporoosia.

4. Haurastuttaako lääke luita heti?

Ei, kyllä se vaatii pitkäaikaisemman käytön. Kuitenkin jo yli kolmen kuukauden pituisissa kortisonihoidoissa on mietittävä myös luustonhuoltoa. Lääkkeet heikentävät luustoa muuttamalla luun hajoamisen ja uuden luun muodostumisen välistä tasapainoa.

Murtumariski lisääntyy jo pienillä glukokortikoidiannoksilla (2,5–7,5 milligrammaa vuorokaudessa) ja kasvaa annosten suurentuessa.

Suurimmassa riskissä ovat yli 50-vuotiaat, joilla on aiempia murtumia, kaikki yli 70-vuotiaat sekä suuria hoitoannoksia saavat ihmiset. Nuorilla naisilla ja miehillä murtumariski on pienempi, mutta aikaisempi murtuma lisää glukokortikoideihin liittyvää murtumariskiä myös heillä.

Lääkärin pitäisi pitää lääkeannokset mahdollisimman alhaisina ja pyrkiä lopettamaan lääkitys heti, kun perussairauden hoito sen sallii.

5. Miten suojautua lääkkeen aiheuttamalta osteoporoosilta?

Jos sairastaa vaikkapa reumasairautta tai tulehduksellista suolistosairautta ja saa kortisonia suurina annoksina, lääkäri määrää tarvittaessa luustolääkkeitä osteoporoosilta suojaamaan. Osteoporoosilääkkeitä on kahdenlaisia: luun hajoamista estäviä ja luun rakentumisen lisääjiä. Molemmat lisäävät luuntiheyttä ja estävät osteoporoottisia murtumia.

Lisäksi on varmistettava D-vitamiinin ja kalsiumin riittävä saanti. D-vitamiinipitoisuuden saa selville verikokeella.

Lääkehoidon tarvetta ja luustoterveyden riksitekijöitä voi arvioida verkosta löytyvällä FRAX-murtumariskikyselyllä. FRAX-testin perusteella lääkäri voi määrätä luuntiheysmittaukseen luun mineraalitiheyden selvittämiseksi.

6. Voiko keliakia tai laktoosi-intoleranssi haurastuttaa luita?

Hoitamattomana kyllä. Keliakiassa ja laktoosi-intoleranssissa osteoporoosin riskiä nostavat häiriöt kalsiumin, D-vitamiinin, proteiinin ja muiden ravintoaineiden imeytymisessä.

Silloin tällöin käy niin, että osteoporoosin selvittelyjen yhteydessä todetaan keliakia, jota potilas ei tiennyt olevan. Mutta jos keliakia on tiedossa ja hoitunut hyvin gluteenittomalla ruokavaliolla, kalkin ja muiden ravintoaineiden pitäisi imeytyä normaalisti. Tällöin kalkin ja D-vitamiinin saantisuositukset ovat samat kuin muillakin.

Niiden, joita laktoosi-intoleranssi vaivaa, pitää huolehtia riittävästä kalkin saannista, joko laktoosittomilla tuotteilla ja/tai kalsiumtableteilla.

Lue myös: Miten osteoporoosi oireilee?

7. Miten paljon kalsiumia ja D-vitamiinia tarvitsemme?

Kalsiumia pitää saada 800–1000 milligrammaa päivässä. Jos normaalin ruokavalion lisäksi juo päivässä 2–3 lasia maitoa ja syö pari juustoviipaletta, 800 milligrammaa täyttyy. Parhaiten kalsium imeytyy ravinnosta, mutta tarvittaessa voi turvautua kalsiumtabletteihin.

Kalsium tarvitsee rinnalleen D-vitamiinin, joka edistää kalsiumin imeytymistä suolistossa. Suurin osa pärjää kesäaikaan ilman D-vitamiinilisää, mutta talvella D-vitamiinia on syytä ottaa purkista.

Perusterveelle aikuiselle riittää 10 mikrogramman annos D-vitamiinilisää vuorokaudessa. Yli 75-vuotiaille suositellaan 20 mikrogramman annosta. Osteoporoosia sairastavat voivat tarvita suurempia D-vitamiiniannoksia.

Tiesitkö, että sauvakävely vahvistaa luustoa? © ISTOCKPHOTO

8. Millaiset elämäntavat suojaavat osteoporoosilta?

Syö monipuolisesti ja terveellisesti, älä tupakoi, käytä alkoholia kohtuudella, tai älä lainkaan, ja liiku. Parasta on liikunta, jossa on tärinää tai iskuja, kuten hölkkä tai aerobic-jumppa. Myös lihasvoimaharjoittelu on luustolle hyväksi.

Paino kannattaa pyrkiä pitämään normaalina, sillä sekä runsas yli- että alipaino ovat luustolle haitallisia.

9. Pitäisikö osteoporoosin ehkäisy aloittaa jo nuoruudessa?

Kyllä. Me voimme kerätä 20–30-vuotiaaksi asti huippuluumassaa. Nelikymppisenä luumassa alkaa jo hiljalleen vähentyä, ja tahti vain kiihtyy ikääntyessä, erityisesti naisilla vaihdevuosien jälkeen estrogeenin vähentyessä elimistöstä.

Eli mitä paremman luuston kunnon on ehtinyt saavuttaa lapsuudessa ja nuoruudessa, sitä korkeammalta tasolta alkaa pudotus.

10. Voiko osteoporoosi tulla nuorellekin?

Kyllä voi, vaikka se tyypillisesti onkin yli 50-vuotiaiden naisten sekä vanhusten sairaus. Osteoporoosissa eli luukadossa luumassa vähenee, ja murtumia tulee helposti.

Nuori ikä ei välttämättä suojaa osteoporoosilta, sillä luukatoa voivat aiheuttaa myös monet lääkkeet ja perussairaudet sekä vakava kalsiumin ja D-vitamiinin vaje.

Periaatteessa osteoporoosi voi tulla jo ihan pienellekin lapselle. Usein tällöin on taustalla jokin perussairaus tai perinnöllinen luustosairaus.

Asiantuntijana endokrinologi ja aineenvaihduntasairauksien apulaisprofessori Riku Kiviranta, Turun yliopistollinen keskussairaala ja Terveystalo.

Lue myös: Ranteen murtuminen paljasti osteopenian – Kehittyykö siitä väistämättä osteoporoosi?