”Meistä on tullut kovin yksilökeskeisiä, omaa tilaa arvioivia ja vertailevia” – Miten nykyajan superihminen voisi olla myös onnellinen?
Kiitollisuus, anteeksianto ja muiden auttaminen tuovat onnea elämään. Sen sijaan riippuvaisuus muiden mielipiteistä, korkeat vaatimukset ja vertailu vähentävät onnellisuutta.
Nykyajan ihmisen pitäisi olla superihminen. Hänen pitäisi olla asiantunteva ja tuottelias työssään. Pitäisi olla paljon harrastuksia ja kehittyä ihmisenä. Olla täydellinen kumppani, vanhempi ja ystävä.
Unelmia saa olla, mutta mikäli tavoitteet ovat kovin korkealla monessa asiassa, voi ihminen polttaa itsensä loppuun. Saavutuksista nauttiminen voi silloin vaikeutua. Jos taas tavoitteet jäävät puolitiehen, voi tuloksena olla pettymys ja huonommuudentunteet, jotka eivät välttämättä ole ollenkaan aiheellisia.
”Meidän pitäisi tyytyä hyvään, arkiseen ja tavalliseen. Ei pitäisi ajatella, että aina pitäisi saada parasta mahdollista”, Markku Ojanen muistuttaa.
Tutkijat nimittävät maksimoijiksi ihmisiä, joille kelpaa vain paras – oli kyse sitten työstä, puolisosta, harrastuksista tai televisiosta. Maksimoijien tilanne on onnellisuuden kannalta kaikkein vaikein.
”Heidän tilanteensa on aivan lohduton yhteiskunnassa, joka levittää eteen mielettömän määrän mahdollisuuksia ja tavoitteita. Vähempään tyytyvät pärjäävät paremmin – he, jotka suostuvat ottamaan kaupan hyllyltä vaikka sen ensimmäisen tavaran, mikä käteen sattuu, eivätkä jatkuvasti vertaile”, Ojanen selittää.
© iStock
Nykyajan ihmisen haaste: todellinen itsenäisyys vai muiden hyväksyntä
Kulttuurimme painottaa yksilöllisyyttä, itsenäisyyttä ja riippumattomuutta, mutta moni tuijottaa esimerkiksi pakonomaisesti Instagram-seuraajiensa määrää. Youtubekin pursuaa videoita siitä, miten saada muut ihailemaan itseään.
Työpaikalla otetaan liikaa omalle kontolleen, jotta muut pitäisivät kunnon kansalaisena. Nykyihminen ei ole todellisuudessa riippumaton vaan hyvinkin riippuvainen muiden antamasta hyväksynnästä.
”Tämä on nykyajan ihmisen haaste. Miten pärjää ja hakeeko hyväksyntää siitä, mistä sitä suinkin saa. Vai koittaako elää omaa elämäänsä, vaikkei olisikaan vaikkapa pintamuodin tasalla”, Ojanen selittää.
”On tietysti ihan toinen juttu kantaa huolta läheisistä, ja totta kai meidän pitää välittää siitä, mitä he ajattelevat. Meidän ei kuitenkaan tarvitse ulottaa tätä ulkoisiin asioihin.”
Muiden auttaminen lisää onnellisuutta
Kulttuurissamme on monien hyvien asioiden keskellä tapahtunut yksi käänne, joka on edellisiin sukupolviin verrattuna merkittävä.
”Meistä on tullut kovin yksilökeskeisiä, omaa tilaa pohtivia, arvioivia ja vertailevia”, Ojanen toteaa.
Moni murehtii esimerkiksi sosiaalisessa mediassa sitä, miten oma elämä vähemmän hohdokasta kuin muiden. Moni tarkkailee, miten muiden julkaisusta tykätään enemmän kuin omista.
”Aina löytyy niitä, jotka ovat meitä parempia – sellaisesta vertailusta ei hyvää seuraa. Monet tutkijat nimittävät sitä vertailun piinaksi.”
Markku Ojasen mukaan kestävämpää onnellisuutta saa muiden auttamisesta. Hyvien asioiden tekeminen muille tulee myös takaisin.
Myös muun muassa Frank Martelan ja Richard M. Ryanin tutkimukset osoittavat, että hyvän tekemisellä on ihmisen hyvinvointiin positiivisia vaikutuksia.
”Olemme olleet parhaimmillamme vaikeina aikoina. Silloin on ymmärretty, että parhaiten pärjäämme, kun huolehdimme toinen toisistamme – siitä, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Siitähän tässä elämässä on kysymys”, Ojanen summaa.
Muiden auttaminen tekee hyvää myös itsekunnioitukselle.
”Onnellisuuden lisäksi elämässä on kyse mielekkyydestä ja vastuullisuudesta. Siitä, että harjoitamme kiitollisuutta, anteliaisuutta, anteeksipyytämistä ja -antamista. Kun teemme näitä asioita, niin voimme kunnioittaa itseämme. Se on hirveän tärkeä asia, jopa tärkeämpi kuin onnellisuus”, Ojanen tuumii.
© iStock