Miksi kehuminen kannattaa? Mikä on sanomisen arvoista – mikä sanomattakin selvää? Lue neuvot sanojen voimasta

Miksi toisen kehuminen kannattaa? Martti Vaalahti opastaa uusimmassa Sanomattakin selvää -teoksessaan, mikä on sanomisen arvoista.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Vain totuudellisilla sanoilla on merkitystä", Martti Vaalahti painottaa.

Miksi toisen kehuminen kannattaa? Martti Vaalahti opastaa uusimmassa Sanomattakin selvää -teoksessaan, mikä on sanomisen arvoista.
Teksti: Linda Martikainen

Yrittäjä-kirjailija Martti Vaalahti julkaisi toukokuussa toisen kirjansa.

”Sanoilla on voimaa vahvistaa ihmissuhteita ja parasta meissä. Sanat saavat tuntemaan ja sitten toimimaan. Vilpittömät kohteliaisuudet ovat kunnioituksen osoittamista, ja jokainen tahtoo olla niiden seurassa, jotka saavat meidät tuntemaan itsemme rakastetuiksi ja arvokkaiksi”, Martti Vaalahti sanoo.

”Kun tekee tietoisen päätöksen keskittyä puhumaan hyvää, pieniä ihmeitä tapahtuu. Epäilijöitä kannustan harkitsemaan sanojaan edes yhden ainoan päivän ja päättämään sitten.”

Miksi kehujen vastaanottaminen voi tuntua niin vaike­alta, että on helpompaa mitätöidä omaa ­itseä kuin kiittää?

”Yleisin syy on se, ettei näe tarpeeksi hyvää itsessään. Voimme puhua toisista hyvää ainoastaan sen verran kuin uskomme ensin itsestämme. Lisäksi saatamme kuvitella, että kehuminen tuntuu manipuloinnilta tai luovuttaa vallan kehujen saajalle.

On turha pelätä toisten reaktioita, jos tarkoittaa sitä hyvää mitä sanoo. Kun tuntee itsensä, hyvät ja huonot puolensa, oppii myös vastaanottamaan ansaitsemansa kehut.”

Voiko kehu menettää tehonsa?

”Vain silloin, kun se ei ole aitoa tai epäitsekästä.”

Miten oppia puhumaan vaikeistakin asioista vaikenemisen sijaan?

”Ne asiat, joista on vaikea puhua, herättävät suuria tunteita. Jotta ymmärtäisimme tunteita, tulee meidän ensin tuntea tarina. Mitä tapahtui? Miten se vaikutti sinuun? Mitä tunsit?

Avainsanoja ovat kuunteleminen, ymmärrys ja myötätunto – ensin itseään ja sitten toisia kohtaan.”

Lue myös: Professori ja dosentti Anne Birgitta Pessi oivalsi itsemyötätunnon tärkeyden: ”Mietin, millainen ääni minussa alkaa puhua, kun teen virheitä”

Kannattaako joka tilanteessa puhua suoraan?

”Uskon, että ei ainoastaan kannata vaan myös pitää. Vain totuudellisilla sanoilla on merkitystä.

Voimme puhua toisista hyvää ainoastaan sen verran kuin uskomme ensin itsestämme.

Kuitenkin monet unohtavat sen, miten asiat kannattaa esittää. Suoraan voi puhua myös siten, että asettuu ensin toisen asemaan ja katsoo asioita hänen näkökulmastaan.

Silloin loukkaa harvoin ketään, vaikka puhuisi asioista niiden oikeilla nimillä. On myös hyvä muistaa toisesta yksikin hyvä puoli ennen kuin avaa suunsa.”

Martti Vaalahti

Totuus on tärkeää puhuessamme toisillemme, mutta kannattaa muistaa, miten sen totuuden esittää, Martti Vaalahti huomauttaa. © Anne Vaalahti

Millainen merkitys sisäisellä puheella on itsevarmuudelle ja voiko sitä jotenkin sanojen kautta jalostaa?

”Sisäinen puheemme on kuin itsensä toteuttava ennustus. Taikasanat ovat oivalluksia, jotka lisäävät ensin itsetuntemustamme. Itsevarmuutemme lisääntyy itsetuntemuksen kautta. Silloin voi kääntää jopa heikkoutensa vahvuudeksi.

Voimaannuttava sisäinen puhe ei ole esimerkiksi sen hokemista, että ”minä pystyn tähän” tai ”minä olen paras”, vaan itse itsellemme esittämiä oikeita kysymyksiä, kuten: ”Mikä on parasta minussa?”, ”Mistä saan hyvää mieltä?”, ”Mihin minä voin vaikuttaa?”, ”Mikä minulle riittää tänään?” ja niin edelleen.

Paras versio itsestäsi ei ole täydellinen vaan onnellinen sinä. Tyytyväisiä ja elämänmyönteisiä ihmisiä ei yhdistä heidän tarinansa vaan asenteensa, ja elämänasenne on sanoja.”

Kenen sanoille kannattaa laittaa painoarvoa?

”Niiden, jotka välittävät meistä ja tahtovat parastamme. Vaikeissa ja suurissa päätöksissä kannattaa kuunnella niitä, joilla on asiasta enemmän kokemusta, ja päättää sen jälkeen itse.”

Lue myös: Johanna Pakonen sanoo suorat sanat arvostelijoista: ”Ihmiset, jotka luovat ulkonäköpaineita toisille, ovat usein pienisieluisia, ulkonäkökeskeisiä ja pinnallisia”

Artikkeli on ensi kerran julkaistu Kotilääkäri-lehdessä 6/21.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X