Professori ja dosentti Anne Birgitta Pessi oivalsi itsemyötätunnon tärkeyden: ”Mietin, millainen ääni minussa alkaa puhua, kun teen virheitä”

Millainen ääni minussa alkaa puhua, kun teen virheitä? Anne Birgitta Pessi, professori ja dosentti, kertoo, mitä hän on oivaltanut itsemyötätunnosta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Riittämättömyyden tunne saa olla, ja sekin on ihan okei."

Millainen ääni minussa alkaa puhua, kun teen virheitä? Anne Birgitta Pessi, professori ja dosentti, kertoo, mitä hän on oivaltanut itsemyötätunnosta.
Teksti: Hanna Moilanen

Professori ja dosentti Anne Birgitta Pessi kertoo, että itsemyötätunto ja myötätunto vahvistavat toisiaan.

Tätä on itsemyötätunto

”Kun meillä on vaikeaa ja kärsimme, välitämme itsestämme samaan tapaan kuin välitämme jostain, jota rakastamme syvästi. Sitä on itsemyötätunto.

Välillä ajatellaan, että jotkut vain ovat myötätuntoisempia kuin toiset. Itsemyötätunto on kuitenkin taito, jota voi ja kannattaa harjoitella.

Tutkimuksissa on havaittu, että itsemyötätunnolla on rajuja hyvinvointivaikutuksia. Se muun muassa suojaa ahdistukselta ja masennukselta, tuo merkityksellisyyden tunteita ja lisää tyytyväisyyttä elämään. Itsemyötätunto ja myötätunto myös vahvistavat toisiaan.

Itsemyötätunto on kuitenkin taito, jota voi ja kannattaa harjoitella.

Olen joutunut opettelemaan myötätuntoa itseäni kohtaan. Jos esimerkiksi en pidä luentoa niin hyvin kuin olisin halunnut, sätin helposti siitä itseäni. Jos joku jatko-opiskelijani tekisi saman asian, en vouhkaisi hänelle missään tapauksessa. Olen miettinyt paljon sisäistä puhetta. Millainen ääni minussa alkaa puhua, kun teen virheitä?

Työpäivän jälkeen olisi tärkeää pysähtyä miettimään, mitä sai tänään aikaan, sen sijaan, että keskittyy siihen, mitä siirtyi huomiselle tai jäi tekemättä. Mokaamme, koska olemme ihmisiä. Jokainen meistä tipahtaa jossain vaiheessa.”

”Olen rohkeampi kuin uskonkaan”

”Mitä enemmän puhun 4- ja 7-vuotiaille lapsilleni kauniisti ja lempeästi, sitä enemmän opin puhumaan niin itsellenikin. Olemme toistaneet usein esikoisellemme, että hän on rohkeampi kuin uskookaan. Äitiyteni huippuhetki oli, kun kuulin hänen 2-vuotiaana kuiskaavan liukumäessä itselleen ”olen rohkeampi kuin uskonkaan”. Ison luentokeikan alla voin sanoa näin itsellenikin.

Itsemyötätuntokin voi kääntyä suorittamiseksi samoin kuin joku voi rentoutuessaan ajatella, että pitäisi osata olla paremmin tekemättä mitään. Tässäkin voi harjoitella sallivuutta omaa itseä kohtaan. Riittämättömyyden tunne saa olla, ja sekin on ihan okei. Ehkä joskus myöhemmin opimme lisää ja saamme kasvaa ihmisenä myös tässä.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 6/20.

Lue myös: Kun työkaveri sairastuu, mistä kaikesta sairastuneen kanssa voi ja uskaltaa puhua?

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X