Testasimme: Ilma-akrobatia vie kohti korkeuksia – ”Pudotus on sukua hurjastelulle, vauhdin hurmaa”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Ilma-akrobatia
Ilma-akrobatiassa kehittyminen on palkitsee. Keho vahvistuu ja mieli on iloinen. © Tommi Tuomi
Kun Elina Kolehmainen kiipeää kankaita pitkin katonrajaan, hän tuntee itsensä kuin Liisaksi ihmemaassa. Maailma näyttää kiinnostavalta, kun jalat ovat irti maasta.

Elina Kolehmainen, 57, ottaa molemmin käsin tukevan otteen viisi metriä pitkistä vertikaalikankaista. Sitten hän alkaa kiivetä niitä pitkin katonrajaan aina viiteen metriin asti. Käsi- ja jalkavoimia säästääkseen hän tekee kankaasta ylös kipuamista helpottavia sidontoja ja ristejä raajojen ja selän ympärille.

Ylhäällä Elina päästää itsensä putoamaan – hallitusti. Silloin osa kankaan sidonnoista aukeaa. Se näyttää kauniilta ja vähän hurjaltakin.

On vaikea kuvitella, että Elina aloitti harrastuksen vasta kuusi vuotta sitten.

”Alussa oli hämmentävän vaikeaa kammeta itsensä lattialta ja saada ahteri pyöräytettyä katosta metrin korkeudella roikkuvaan metallirenkaaseen! Monta kertaa puhisin, ähisin ja nauroin, mutta lopulta pääsin siihen istumaan kuin riu’ulle.”

Elina oli hetken mielijohteesta ostanut kolmen kerran kurssin. Hän jäi heti koukkuun.

Elina oli toki jumpannut ja tanssinut ikänsä, mutta tässä lajissa piti löytää käyttöön aivan uusia lihaksia.

Tunneilla vatsan, selän ja lavan tukilihakset vahvistuivat huomaamatta.

”Voima lisääntyy ihan huomaamatta ilon ja uteliaisuuden kautta. Treeneissä ei ole koskaan tylsää.”

Pää alaspäin roikkuessa pitää keskittyä: kumpi raaja on vasen ja kumpi oikea. <span class="typography__copyright">© Tommi Tuomi</span>

Pää alaspäin roikkuessa pitää keskittyä: kumpi raaja on vasen ja kumpi oikea. © Tommi Tuomi

Ilma-akrobatia kehittää notkeutta ja kasvattaa voimaa

Vähitellen muut jumpat jäivät, ja Elina­ keskittyi vain ilma-akrobatiaan. Ensimmäiset kaksi vuotta kuluivat pelkästään rengastrapetsin kanssa.

Nykyisin Elina treenaa neljästi viikossa: useimmiten vertikaalikankailla ja hammockilla eli kangaslenkillä.

Kangaslenkkiä kiedotaan oman kehon ympärille eri tavoin, jolloin voi kiivetä ja tehdä putoamistemppuja.

Elina pitää kangaslenkkiä lempeänä välineenä, sillä kangaslenkissä voi välillä levätäkin.

”Hammockilla on kiva tehdä pidempiä liikesarjoja. Välillä improvisoin musiikin tahdissa itseäni eri liikkeisiin, kiipeän ylös kangasta ja pudottelen alas tanssillisin liikkein. Tätä minulla on tunti viikossa.”

Lihaskunto ja kehonhallinta, notkeus ja voima kehittyvät melkein huomaamatta harjoituksissa ilman tylsiä, pitkiä toistoja tai puuduttavaa punttien nostoa.

”Ennen en saanut vedettyä spagaattia. Mutta kun viisikymppisenä aloitin ilma-akrobatian, sain 57-vuotiaana tehtyä spagaatin. Nauroin joskus tunnilla olleiden kahden vähän vanhemman rouvan kanssa, että olemme geriakrossa, kun väänsimme itseämme rautarengasta vasten. ”

Voimien kasvu näkyy Elinan arjessa.

”Olen aika voimakas puutarhatöissä lapion varressa. Usein joku epäileekin minun tekevän ruumiillista työtä.”

Haastetta aivoille

Ilma-akrobatia on hauskaa mutta myös älyllisesti haastavaa. Siinä joutuu miettimään pää alaspäin, kumpi onkaan oikea ja vasen näin päin.

Erilaisten kiipeilyjen ja rullaamisten oikea tekniikka pitää oivaltaa, ettei tuhlaa voimiaan turhaan. Esimerkiksi kankailla katonrajaan kiivetessä kangasta solmitaan jaloilla kuin portaaksi, jolloin käsivoimia tarvitaan vähemmän.

”On ihanaa yrittää keskittyä täysillä yhteen pieneen temppuun. Ei tarvitse itse olla itse aktiivinen, sillä ohjaaja sanoo mitä tehdään.”

Elinan työhön teatterin pukusuunnittelijana kuuluu jopa kaksi vuotta kestäviä projekteja, jotka voivat olla kaaostilassa ensi-iltaan asti.

”Vastapainoksi sille on päätä puhdistavaa keskittyä pienen liikkeen hiomiseen. Ja mikä onnellinen serotoniiniryöppy tuleekaan uuden tempun oppimisesta!”

Ylhäältä voi pudottautua kohti lattiaa pyörien tai pää alaspäin hurjastellen. <span class="typography__copyright">© Tommi Tuomi</span>

Ylhäältä voi pudottautua kohti lattiaa pyörien tai pää alaspäin hurjastellen. © Tommi Tuomi

”Keho täytyy lämmittää hyvin”

Treenit alkavat vartin lämmittelyllä, jossa on esimerkiksi keppijumppaa, karhukävelyä tai erilaisia juoksuja salin poikki.

”Keho täytyy lämmittää hyvin. Minä tulen vielä 10 minuuttia muita aikaisemmin, koska haluan lämmittää kunnolla vanhat lihakseni. Se kestää pidempään kuin kaksikymppisenä.”

Ryhmässä on yleensä noin 14 osallistujaa, ja kankaita ja välineitä on katossa käytössä noin seitsemän. Niissä vuorotellaan. Odotusaikana venytellään, levätään ja opitaan toisten tekemistä katsomalla. Joskus välineelle jonotus ärsyttää, mutta myös lepoa kaipaa.

”Pudotessani koen hetken vapauden”

Ohjaaja näyttää harjoiteltavan uuden tempun tai liikesarjan pari kertaa. Sitten rohkeimmat lähtevät tekemään niitä. Yhtä temppua harjoitellaan monella tunnilla, vaikka se kestää vain minuutin. Oppiminen vaatii toistoja.

Kun Elina alussa edistyi harrastuksessa, sitä seurasi mahtava adrenaliiniryöppy. Osasin.

”Pitkään tuntui mahdottomalta, että jaksaisin roikkua kankaissa suorin käsin saati että pääsisin ylös. Kun sitten pääsin jyvälle tekniikasta, se koukutti enemmän kuin mikään muu.”

Jännittävintä on tulla alas viidestä metristä.

”Pudotus on sukua hurjastelulle, vauhdin hurmaa. Pudotessani koen hetken vapauden ja painottomuuden tunnetta ennen kuin seuraava solmu ottaa kehoni vastaan.”

Elina on ostanut 130 euroa maksavan kuukausikortin, jolla voi käydä tunneilla niin paljon kuin haluaa.

”Varauskalenteri on kätevästi netissä. Aina ei mahdu mukaan, vaan täytyy jäädä jonoon.”

Elina kohtaa ilma-akrobatian joskus myös työssään. Wicked-musikaalissa suurella näyttämöllä oli ilma-akrobatiaa. Tarzan-musikaalissa Tarzan kiipeili liaaneilla eli köysillä.

”Tanssiesityksiä puvustaessani tiedän nyt, mihin tarvitaan venyvyyttä ja miltä vaatteessa olo tuntuu liikkuessa.”

Uusi temppu tuntuu aluksi mahdottomalta, mutta palkitsee onnistuessaan. © Tommi Tuomi

Uusi temppu tuntuu aluksi mahdottomalta, mutta palkitsee onnistuessaan. © Tommi Tuomi

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 4/22.

Lue myös: Upottava suo haastaa treenaajan – Testissä suojuoksu ja suopotkupallo! ”Pähkähullua mutta hauskaa”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X