Miten alkueläin dientamoeba fragilis tarttuu – ja millaisia oireita suolistoloinen aiheuttaa?
Dientamoeba fragilis on alkueläin. Suomessa todetut tartunnat ovat tulleet tropiikkiin tai subtrooppisille alueille suuntautuneilta matkoilta, mutta sen voi saada myös kotimaassa.
Alkueläin löytyy yleensä, kun etsitään syytä joko pitkittyneeseen ripuliin tai vatsavaivoihin.
Dientamoeba fragilis tarttuu ulosteen saastuttamasta ruoasta tai juomasta, tai suoraan ihmisestä toiseen. Myös kihomadot voivat kuljettaa tätä alkueläintä. Oireettomat henkilöt voivat levittää tautia.
Dientamoeba fragilis -suolistoloinen oireilee monin tavoin
Dientamoeba fragilis aiheuttaa oireita vain osalle ihmisistä. Taudin tärkeimmät oireet ovat ilmavaivat, löysät ulosteet, ripuli, ummetus, laihtuminen, pitkittyneet vatsavaivat ja ulosteenkarkailu.
Alkueläin löytyy yleensä, kun etsitään syytä joko pitkittyneeseen ripuliin tai vatsavaivoihin. Samanlaisia oireita todetaan myös muissa suoliston alueen sairauksissa, kuten ärtyvä suoli -oireyhtymässä. Sairaus voidaan diagnosoida ulostenäytteestä.
Alkueläin voi tarttua perheenjäseneltä
Jopa 15 prosentilla suomalaisaikuisista tavataan tätä alkueläintä. Lapsista 50–70 prosentilta löytyy alkueläintä, vaikka heillä ei olisi vatsavaivoja. Perusterveen lapsen vatsavaivojen syyksi ei kannata etsiä Dientamoebaa, koska hoidon tehosta ei lapsilla ole näyttöä.
Kotilääkäri vastaa -palstalla vastaa Perttu Arkkila.
Oireettomia kantajia ei ole tarpeen hoitaa. Sitä voidaan harkita, jos perheenjäsenellä on toistuvia, oireisia Dientamoeba-infektioita ja epäillään toistuvia, uusia tartuntoja. Hoitona käytetään suolistoinfektion hoitoon tarkoitettua antibioottia, metronidatsolia.
Ellei hoito onnistu, voidaan käyttää erityislupavalmisteena saatavaa paromomysiiniä.
Hoidon onnistuminen varmistetaan neljän viikon kuluttua sen päättymisestä ulostenäytteellä. Jos tulos on negatiivinen, mutta oireet jatkuvat, niihin etsitään muu syy. Jos oireet helpottavat ja palaavat, on syytä epäillä uusintainfektiota.
Uuden tartunnan voi saada perheenjäseneltä. Perheenjäseniä ei kannata tutkia, elleivät kysyjän oireet palaa onnistuneen hoidon jälkeen. Muussa tapauksessa oireettomia perheenjäseniä ei kannata tutkia ja oireisten tutkimista voi harkita.
Asiantuntijana sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri Perttu Arkkila.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 9/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti