Puolisoni lihoo ja ryyppää - tuleeko minustakin samanlainen?
Kumppanin tavat voivat tarttua niin hyvässä kuin pahassa, sanoo Väestöliiton psykologi Anna Salmi.
Puolison lihominen ei tartu
Tarua. Lihominen saattaa alkaa jo seurusteluaikana, kun aikaa vietetään syömällä yhdessä. Mitä pidempään pari on yhdessä, sitä yhdenmukaisemmiksi arkiset tavat käyvät. Perheissä syödään yleensä samoja ruokia – ja yhtä paljon. Tutkimuksissa on havaittu, että puolison ylipaino kaksinkertaistaa lihomisriskin. Tottumuksista, kuten liikkumattomuudesta ja ylensyönnistä, voi olla vaikeaa päästä eroon. Se auttaa, jos kumppani lähtee mukaan elämänmuutokseen. Silloin kumpikin voi tsempata toista vuorollaan.
Juomistavat saattavat lähentyä
Totta. Alkoholinkäytöstä tulee usein parisuhteessa ongelma silloin, jos toinen juo paljon ja toinen vähemmän. Samankaltaisista käyttötottumuksista tulee harvemmin ongelmia. Pitkässä parisuhteessa ongelma saatetaan yrittää ratkaista lähentymällä omissa tavoissa puolisoa.
Kumppanin mieliala ei siirry
Tarua. Ihmisen peilisolut reagoivat aivoissa tavalla, joka saa meidät asettumaan toisen ihmisen kokemusmaailmaan. Yhteinen jaettu tunneilmapiiri vaikuttaa parisuhteen molempiin osapuoliin. Viiden vuoden yhdessäolon jälkeen pariskunnan psykologisen stressin yhdenmukaisuus on suurimmillaan. Mitä pidempään pariskunta on yhdessä, sitä todennäköisemmin heillä on samoja mielenterveyden ongelmia. Kumppanin sairastuminen lisää myös puolison riskiä sairastua. Jopa 40 prosenttia mielenterveyskuntoutujien puolisoista on masentuneita.