Suomalaisista vain joka neljäs liikkuu terveytensä kannalta riittävästi – Mitä on tilanteelle on tehtävissä?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Tommi Vasankari pyrkii tietoisesti lisäämään liikuntaa työpäiviinsä, kokouksien ja työmatkojen lomaan. Lähellä oleviin palavereihin pääsee auton sijasta polkupyörälläkin. © Sara Pihlaja/Otavamedia
UKK-instituutin johtajan Tommi Vasankarin missiona on ujuttaa suomalaisten arkeen nykyistä enemmän liikettä. Sitä tarvitaan, koska vain joka neljäs meistä liikkuu terveytensä kannalta riittävästi.

UKK-instituutin johtajan Tommi Vasankarin, 51, aamupäivä on kulunut palaverissa Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä Tampereen Teiskontiellä. Sinne hän polkaisi UKK-instituutin asiointipyörällä, jota hän käyttää työssään aina tilaisuuden tullen.

”Jos olisin ajanut autolla ja etsinyt vielä parkkipaikkaa, aikaa olisi luultavasti mennyt kauemmin kuin nyt. Pyöräillessä matkaa kertyi vain puolitoista kilometriä”, hän sanoo.

Vasankari toimii kuten opettaa, sillä hänen tehtävänään on edistää suomalaisten terveysliikuntaa eli terveyttä ylläpitävää liikuntaa. Yksi sen periaatteista on, että kaikki fyysinen aktiivisuus on hyväksi, on se sitten kävelyä, pyöräilyä, marjastusta tai halonhakkuutta. Terveyshyötyä saadakseen ei tarvitse sonnustautua urheiluvarusteisiin ja lähteä ”harrastamaan” liikuntaa.

”Elimistöni ei erota, onko minulla pyöräillessäni päällä pikkutakki vai verryttelypuku”, Vasankari tiivistää.

Jarruttelua ja houkuttelua

Vasankari on johtanut UKK-instituuttia vuodesta 2007. Sitä ennen hän työskenteli terveysliikunnan professorina Turun yliopistossa ja Suomen urheiluopiston lääkäriaseman johtajana Vierumäellä.

Hän on myös toiminut Suomen olympiajoukkueen lääkärinä ja sittemmin ylilääkärinä, viimeksi Lontoon kesäkisoissa vuonna 2012. Hän sanoo leikillisesti tuntevansa niin topsportin eli huippu-urheilun kuin toppahousujenkin maailman.

”Tässä työssäni mietin paljon sitä, miten vaikuttaa vähän liikkuvien elintapoihin. Huippu-urheiluun verrattuna se on toisenlainen maailma. Silti molempiin pätevät samat asiat: yksilöön vaikuttaminen, motivoiminen ja kannustaminen. Toista vain on enemmän jarrutettava, toista taas houkuteltava.”

Motivointia ja kannustusta tarvitaan, sillä noin kolme neljäsosaa aikuisista ja noin kaksi kolmasosaa lapsista liikkuu epäterveellisen vähän. Tieto perustuu UKK-instituutin väestötutkimuksiin, joissa suomalaisten liikkumista on mitattu kiihtyvyysmittareilla.

”Länsimainen hyvinvointi on toisen maailmansodan jälkeen ollut sitä, että kun joku keksii keinon helpottaa arkeamme, se myydään meille seuraavassa joulumyynnissä. Näin on käynyt pyykinpesukoneesta lähtien.”

Nyt ollaan Vasankarin mukaan siinä tilanteessa, että arki haastaa meitä aika vähän. Siksi suurella osalla kansasta on ongelmia painonhallinnan ja fyysisen kunnon kanssa.

Valtioneuvoston teettämän tuoreen selvityksen mukaan vähäinen fyysinen aktiivisuus, runsas istuminen ja huono kunto aiheuttavat yhteiskunnalle vähintään kolmen miljardin euron kustannukset vuosittain. Laskua kertyy sairastelun aiheuttamista terveysmenoista, työpanoksen ja verotulojen menetyksestä sekä välillisesti myös työttömyyden, syrjäytymisen ja ikääntyvien hoivan kustannuksista. Väestön vanhetessa hinta vain nousee.

Liikkumattomuus kasvattaa riskiä sairastua muun muassa kakkostyypin diabetekseen, sepelvaltimotautiin, aivoverisuonisairauksiin, rinta- ja paksunsuolensyöpään sekä masennukseen.

”Liikunnan hyödystä on saatu näyttöä lähes taudin kuin taudin ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa”, Vasankari summaa.

Uudet liikuntasuositukset

Asiointipyörän selässä Vasankari tuli harrastaneeksi kestävyyskuntoa parantavaa liikuntaa, jota työikäinen tarvitsee nykyisten terveysliikuntasuositusten mukaan 2,5 tuntia viikossa.

Vähempikin määrä riittää, jos liikkuminen rasittaa kunnolla. Lisäksi lihaskuntoa ja liikehallintaa pitäisi harjoittaa vähintään kahdesti viikossa.

Terveyssuosituksiin on pian tulossa päivitys, joka noteeraa myös lyhyet liikuntapätkät. Kun suositusten mukaan reipasta liikuntaa pitäisi harrastaa vähintään kymmenen minuuttia kerrallaan, nyt tiedetään, että lyhyemmistäkin pyrähdyksistä on etua.

Vanha tieto perustui tutkimusasetelmaan, jossa puolen tunnin yhtäjaksoista liikuntaa verrattiin kolmeen kymmenen minuutin liikuntapätkään.

”Siksi kansainväliseen liikuntasuositukseen on 20 vuoden ajan kirjoitettu, että kymmenen minuutin liikuntajaksoilla on vaikutusta”, Vasankari kertoo.

”Tiedämme kuitenkin jo kilpaurheilusta, että intensiivisimmät ja kovimmat vedot saattavat kestää vain kymmeniä sekunteja. Silti ne nostavat kuntoa erittäin hyvin.”

Toinen uusi tieto on, että kevytkin liikkuminen hyödyttää niitä, joille ei kerry riittävästi reipasta kestävyysliikuntaa. Lisäksi suositukset tulevat kiinnittämään huomiota paikallaanolon vaarallisuuteen. Jos ihminen kyllä liikkuu mutta myös istuu paljon, liikunta ei kumoa istumisesta koituvaa terveyshaittaa.

Liikkumisesta ja unenlaadusta kertovat mittarit tuovat Tommi Vasankarin mukaan tärkeän lisän terveydenhuollon elintapaohjaukseen. © Sara Pihlaja/Otavamedia

Mittarit aktivoivat

Vasankari irrottaa vyötäisiltään pienen mustan esineen. Se on liikemittari, joka rekisteröi istumisen, ylösnousut, askelten määrän sekä kevyen ja reippaan liikunnan. Mittari on yhteydessä kännykkäsovellukseen, josta voi seurata piirtyvää dataa reaaliajassa.

”Mittariin on syötetty ikäiseni miehen viitekeskiarvot, ja tavoitteeni on luotu niiden mukaan. Vihreät pilarit kertovat sen, että olen saanut tavoitteet kasaan. Harmaat pilarit taas sen, että olen jäänyt niistä”, Vasankari sanoo ja esittelee pylväskaaviota puhelimensa näytöllä.

Mittarin algoritmit ja sovellus on kehitetty UKK-instituutissa, ja laite on suunniteltu tutkijoiden ja terveydenhuollon käyttöön. Parhaillaan sen käyttöä pilotoidaan muun muassa hallituksen kärkihankkeessa, jossa kehitetään vaikuttavaa elintapaohjausta sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Vasankari sanoo olevansa vannoutunut mittaamisen kannattaja. Sen avulla tulee esiin sellaistakin arkitoimintaa, jota ihminen ei edes miellä liikunnaksi. Ja päinvastoin: jos ilmoitan käyväni kuntosalilla kolmesti viikossa, mutta treeniajastani suuri osa kuluu kaverin kanssa jutteluun, mittari paljastaa senkin.

Lukemat myös kannustavat.

”Kun aloitin seuraamisen kaksi vuotta sitten, istumisesta kertovat arvoni olivat paljon huonommat. Nykyisin kun tiedostan asian, toimin eri tavoin. Pidän esimerkiksi kokouksia myös paikoissa, joissa on mahdollista seistä.”

Rytmihäiriö esti liikunnan

Vasankarin mielestä terveydenhuoltoon pitäisi rakentaa elintapaohjauksen palveluketjuja, joissa tuetaan eniten avun tarpeessa olevia.

”Jos työnantaja kustantaa henkilöstölle uimalippuja tai kuntosalikortteja, yleensä käy niin, että tästä satsauksesta 90 prosenttia menee niille, jotka muutenkin liikkuvat aktiivisesti”, Vasankari vertaa.

Liikkumattomuuteen puuttuminen vaatii terveydenhuollon ammattilaiselta kykyä kuunnella ja osoittaa välittämistä. On keskusteltava ihmisen arjesta, paikasta toiseen kulkemisesta ja harrastuksista ja sitä kautta kaivaa yhdessä esiin liikkumisen mahdollisuuksia.

Joskus haluttomuus liikkua voi johtua myös piilevästä sairaudesta. Vasankari kertoo esimerkin eräästä eläkeikää lähestyneestä naisesta, joka tuli ryhmän mukana kuntotestiin. Hän oli kyllä innokas kokeilemaan eri liikuntamuotoja, mutta kokeilut olivat aina jääneet kesken. Kuntotestikään ei tuntunut onnistuvan, koska kuntopyörän polkeminen otti liian koville.

Naiselle päätettiin tehdä tavallista kevyempi testi. Sen aikana sydäntä seurannut laite rekisteröi harvinaisen rytmihäiriön.

”Hän sai suoraan lähetteen sydänlääkärille. Muutaman kuukauden kuluttua hän tuli kiitollisena takaisin, halasi testipäällikön lähes kahtia ja totesi elämänsä muuttuneen”, Vasankari kertoo.

”Luultavasti hänelle oli monta kertaa sanottu, että kun sitkeästi vain yrittää, se kyllä muuttuu iloksi. Hänen tapauksessaan oli ollut fiksua välttää liikuntaa, koska siihen olisi voinut jopa kuolla.”

Iltauutiset kuntopyöräillen

Vasankarille liikkuminen on ollut luontevaa lapsesta asti. Hän liittyi 12-vuotiaana turkulaiseen yleisurheiluseuraan, alkoi harjoitella kestävyysjuoksua ja eteni lajissa kansallisen tason kilpailijaksi.

”Treenasin säntillisesti kouluvuodet ja vielä ensimmäiset opiskeluvuodetkin. Silti aina jotkin muut asiat olivat itselleni tärkeämpi kuin urheilu.”

Vasankarin koti ja perheen tukikohta on Turun lähellä Kaarinassa. Hän kertoo sukkuloivansa Tampereen, Kaarinan ja Helsingin muodostamassa kolmiossa, koska työ vie usein myös pääkaupunkiin. Hänen keuhkolääkärinä työskentelevällä vaimollaankin on työtehtäviä kahdella paikkakunnalla, Helsingissä ja Turussa.

Arkiliikunnan ratkaisuista huolimatta Vasankari ei voi välttää kokouksissa, autossa ja muissa liikennevälineissä istumista. Siksi hän kotona ollessaan katsoo iltauutiset kuntopyörää polkien.

”Elämä on aika hektistä, ja työpäivät ovat pitkiä. Ei tähän pystyisi, jollei olisi hyvässä kunnossa.”

X