Anna Saivosalmi jakaa treenivinkit somessa – Näin kotijumppatähti onnistui itse muutoksessa: ”En olisi uskonut, että olisin nelikymppisenä näin hyvässä kunnossa”
Personal trainer ja jumppaguru Anna Saivosalmi oli kymmenen vuotta sitten lähes rapakunnossa. Nyt hän ohjaa jumppia sosiaalisen median kanavilla kymmenille tuhansille seuraajilleen – ylpeänä kehostaan.
Anna Saivosalmi on elämänsä kunnossa 42-vuotiaana. ”Ennen vartalossani oli löysää, nyt lihasmassaa on merkittävästi enemmän.”
Voi kunpa minäkin pystyisin samaan. Tuskastunut Anna Saivosalmi istui autossa miehensä Jaakon kyydissä ja katseli kadehtien juoksulenkillä pinkovia ihmisiä.
Vuonna 2008 Annan kunto oli kehno. Hän oli juuri synnyttänyt kaksi lasta pienellä ikäerolla. Raskausaikoina painoa kertyi runsaasti. Liikkuminen jäi liitoskipujen ja painavan vatsan aiheuttamien särkyjen vuoksi lähes kokonaan toisen lapsen odotuksen aikana.
”Olin raskauksien ja synnytysten jälkeen aivan rapakunnossa. Jouduin aloittamaan kunnon kohentamisen nollasta. Se oli kova paikka, koska minulla oli aina ollut aktiivisen naisen identiteetti, mutta yhtäkkiä en jaksanut tehdä mitään”, Anna Saivosalmi kertoo.
Kun Anna kerran yritti lähteä juoksulenkille, hän joutui palaamaan pikaisesti kotiin pyykkäämään kastuneita housuja. Lantionpohjanlihakset pettivät alkumetreillä.
Hän oli kolmekymppinen kahden pienen lapsen äiti – ja elämänsä huonoimmassa fyysisessä kunnossa.
”Kun nuorimmaiseni imetys loppui, sanoin itselleni: Nyt kaivetaan vanha aktiivinen Anna esille.”
Loskassa ympäri Turkua
Pimeä tammikuu olisi houkutellut jäämään sisätiloihin pienen vauvan ja taaperon kanssa, mutta Anna Saivosalmi tiesi, että se ei käynyt päinsä.
Annan suvussa on ollut taipumusta ylipainoon, korkeaan kolesteroliin ja kohonneisiin verensokeriarvoihin. Ylimääräinen rasva kerääntyi hänelläkin sukurasitteena vatsan seudulle, ympäröimään sisäelimiä vaarallisesti.
Anna tiedosti, että kertyneet liikakilot ja liikkumattomuus altistaisivat hänet sairauksille. Liikunta auttaisi pysymään terveenä. Myös solahtaminen pienempiin vaatteisiin kutkutti.
Samalla hän ymmärsi, ettei kunto kohoaisi hetkessä vaan pienin askelinn. Anna osti tuplarattaat ja päätti lähteä lasten kanssa vaunulenkille päivittäin.
”Työnsin joka päivä rattaita loskassa ympäri Turkua. Alkuun se tuntui todella raskaalta, ja eteneminen oli vaikeaa. Mutta joka kerta palkinto odotti kotona: mieli virkistyi.”
Pikkuhiljaa kunto kasvoi, ja Anna pidensi vaunulenkkejään. Samalla heräsi ajatus lihaskunnon voimistamisesta.
Koska lapset olivat pieniä ja oma aika vähissä, Anna ryhtyi tekemään viiden tai kymmenen minuutin kotijumppia aina kun sopiva hetki koitti. Aamupäivällä hän saattoi rutistaa liudan vatsalihaksia, iltapäivällä treenata kyykkyjä.
”Alkuun en saanut tehtyä edes yhtä punnerrusta. Mutta huomasin voimistuvani nopeasti. Fiilis oli upea, kun punnerruksia menikin viisi – sitten kymmenen ja lopulta moninkertaisesti ja polvet ilmassa. Kaikkein palkitsevinta oli tuntea itsensä vahvaksi.”
Juuri tämä oivallus oli Annalle tärkeä: pitkin päivää ripotellut aktiivisuuden hetket olivat yhtä merkityksellisiä kunnon kohottajia kuin päivän möllöttämisen jälkeen täysillä revitty hikitreeni.
”Ajattelen, että kaikki lasketaan: yhteen vuorokauteen kertyy paljon liikettä monesta pienestä aktiviteetistä, kuten postipaketin hausta kävellen lähikioskilta.”
Anna uskoi itsekin aiemmin myyttiin, että ihmisen täytyy liikkua yhtäjaksoisesti 45 minuuttia ennen kuin rasvaa palaa.
”Luulin, että liikunta on turhaa, jos suoritus ei kestä tarpeeksi kauan. Siitä ajatusmallista olen onneksi päässyt irti. Paljon tärkeämpää on, että tekee lyhyitä pätkiä päivän mittaan kuin se että istuu koko päivän paikoillaan ja jumppaa illalla tunnin.”
Juoksusta kantakalvon tulehdus
Liikunta virkisti Annaa.
”Päätin raivata aikaa liikunnalle, koska sen avulla sain selätettyä väsymyksen, joka tuntui kokovartalopuudutukselta. Onneksi puoliso on aina osallistunut lasten hoitoon ja kannustanut harrastamaan.”
Kun kunto koheni, Anna Saivosalmi hurahti juoksemiseen. Se oli hänen ainoa päivittäinen tapansa liikkua, joten hän sai pahan kantakalvon tulehduksen. Lääkäri määräsi vaivaan kipulääkkeitä, joiden turvin Anna jatkoi juoksuharrastustaan. Sen seurauksena jalkapöytään syntyi useita murtumia, koska hän oli askeltanut väärin kipeällä jalalla.
”Muistan ikuisesti, kun ortopedi karjui, että jos en nyt lopeta juoksemista, en juokse enää koskaan. Loukkaannuin, mutta pian ymmärsin, että sitä juuri tarvitsin. Oli keksittävä muita tapoja liikkua.”
Treenivinkit Instagram-tilille
Annan juoksutauko kesti kaksi ja puoli vuotta. Sinä aikana hän kouluttautui personal traineriksi ja oppi vuoden opintojen aikana lihaskuntoharjoittelun merkityksen.
Anna oli valmistunut liikunnan, terveystiedon ja psykologian aineenopettajaksi vuosituhannen vaihteessa. Hän ryhtyi vetämään ulkotreenejä ja ohjaamaan asiakkaita opettajantyönsä lisäksi.
Samoihin aikoihin hän keksi kuvata Instagram-tililleen erilaisia jumppavinkkejä ja videoita. Ensimmäisen videon kuvasi mökillä 5-vuotias poika. Siinä Anna teki vatsalihasliikkeitä paperilautasten avulla. Alkuun tili oli suljettu vain ystäville. Seuraajia oli 28.
Kun tuttavan tuttu pyysi Annaa avaamaan tilinsä julkiseksi, hän pohti asiaa. Olisiko lukion lehtorin soveliasta jakaa vinkkejään kaikelle kansalle? Mitä oppilaat ja vanhemmat ajattelisivat trikoissa heiluvasta opettajasta? Lopulta Anna rohkaistui. Pian seuraajia alkoi virrata lisää. Nyt hänen treenivinkkejään seuraa 53 000 ihmistä.
”Saamani palaute kannusti myös minua. Tuntui hienolta, kun pystyin omalla liikkumisellani kannustamaan muita.”
”Liian pitkä tauko aterioiden välillä kostautuu”
Anna Saivosalmi oppi, että kaikkein tärkeintä kunnon kohottamisessa oli maltti: treeni oli rauhalista mutta säännöllistä.
”Kun olin päässyt eroon raskausajan liikakiloista, ulkonäköasiat jäivät toissijaisiksi.”
Samaan aikaan kun kunto koheni, hän ryhtyi kiinnittämään huomiota ruokavalioonsa. Aiemmin ateriavälit saattoivat venähtää pitkiksi sillä seurauksella, että illalla nälkä oli raastava.
”Saatoin iltaisin tyhjentää kaapit: kaikki kelpasi, kun nälkä oli pohjaton. Ahmiminen loppui, kun opettelin tarkan ruokarytmin.”
Nyt Anna syö kolmen tunnin välein. Päivään kuuluu viisi ateriaa: aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala.
”Liian pitkä tauko aterioiden välillä kostautuu. Se sotkee koko pakan, ja minun rupeaa tekemään mieli kaikenlaista herkkua.”
Syön joka viikko pitsaa perheeni kanssa. Haluan opettaa lapsilleni, että ruokahetket ovat rentoja tapahtumia.
Suurin muutos tapahtui aamiaispöydässä. Nopeasti imeytyvät hiilihydraatit, kuten sokeriset murot ja hillo, jäivät. Pähkinät, rahka ja kuitupitoinen leipä tulivat tilalle. Aamiainen saattoi yhä useammin olla myös haudutettu puuro voisilmällä ja marjoilla, joskus keitetty kananmuna kyljessään.
Päivän aikana Anna syö runsaasti kasviksia, kanaa ja kalaa. Punaista lihaa tulee lautaselle noin kerran tai kaksi kuukaudessa. Itsetehty kasvissosekeitto raejuuston ja hyvän leivän kera on usein perheen ruokalistalla.
Anna ei kiellä itseltään mitään ruoka-aineita, mutta pyrkii hieman välttelemään sokeria. Ennen pussillinen irtokarkkeja saattoi mennä hetkessä, nyt parin namun nautiskelu riittää.
”Sokeri saa kasvoni turpoamaan ja oloni veltostumaan. Muuten sallin itselleni kaiken ja syön muun muassa joka viikko pitsaa perheeni kanssa. Haluan opettaa lapsilleni sen, että ruokahetket ovat rentoja tapahtumia.”
Anna Saivosalmi seuraa älykellonsa avulla mm. askelmääriään. Askelia kertyy usein vuorokaudessa jopa 20 000, sillä Anna kävelee työmatkat ja kauppareissut. © Tommi Tuomi/Otavamedia
”Itselleen on helppo sokeutua” – Personal trainer avuksi
Niin nurinkuriselta kuin se kuulostaakin, viime syksynä Anna Saivosalmi palkkasi itselleen personal trainerin. Itselleen on helppo sokeutua. Edeltänyt kevät ja kesä olivat työntäyteiset, ja Annan hyvinvointi uhkasi jäädä työn jalkoihin.
”Kaipasin jotain omaa. Ohjasin koko ajan muita ja annoin itsestäni kaiken. Halusin, että joku opastaa minua ja saan keskittyä itseeni.”
Personal trainerinsa kanssa Anna ryhtyi tekemään kerran viikossa voimaharjoittelua kuntosalilla. Lisäksi hän piti ruokapäiväkirjaa. Sen avulla ilmeni, että ruokavalioon piti lisätä vielä kuituja pienen puuron tai kauraleivän muodossa. Samalla Anna kaipasi vahvistusta sille, oliko hänen lähes 3 000 kilokalorin päivittäinen energiansaantinsa sopiva. Se oli.
”Tarvitsen paljon energiaa, koska liikun valtavasti. Kun treenaa paljon, pitää myös muistaa syödä runsaasti, jotta lihakset pääsevät kehittymään ja kunto kohenee.”
Elämäntaparemontti kevensi painoa 10 kiloa
Anna Saivosalmi arvelee painavansa nyt 10 kiloa vähemmän kuin elämäntaparemonttinsa alussa kymmenen vuotta sitten.
”En tuijota kiloja orjallisesti enkä käy enää vaa’alla. Tärkeintä on se, että kehoni koostumus on muuttunut merkittävästi.”
Muutoksen huomaa valokuvista.
”Ennen vartalossani oli löysää, nyt lihasmassaa on merkittävästi enemmän. Vartaloni on nyt ihan erinäköinen kuin nuorena.”
Naiseksi Annalla on runsaasti lihasmassaa. Se painaa enemmän kuin rasva, mutta myös kuluttaa energiaa reippaammin.
”En olisi nuorena opiskelijana uskonut, että olisin nelikymppisenä näin hyvässä kunnossa.”
Parempi äiti ja vaimo
Parempi ihminen, äiti ja vaimo. Sellainen Anna Saivosalmi arvelee olevansa liikuntasuorituksensa jälkeen. Oma aviomies osaakin ohjata hellästi vaimonsa lähtemään liikkumaan, jos tämä kiukuttelee turhasta.
”Olen tällä hetkellä todella tyytyväinen ulkonäkööni ja kehooni. Tunnen oloni voimakkaaksi ja vahvaksi. Olen ylpeä, kun pystyn punnertamaan ja vetämään leukoja.”
Jäntevä olemus on nyt iso osa hänen identiteettiään. Se näkyy myös ulospäin.
”Itsevarmuus on viehättävää, oli ihminen minkä kokoinen tai muotoinen tahansa. Aiemmin olin epävarmempi ja saatoin rutistella vatsamakkaroitani. Mutta nyt arvostan toimivaa kehoani.”
Kuvausvaatteet pusero Superdry, toppi Esprit, trikoot ja säärystimet Piruetti, kengät Björn Borg, juomapullo By Kicks, matot Pisla Oy.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 3/21.
Laihdutusleikkaus ei ole Pia Penttalan mukaan mikään oikotie onneen, vaan ruokarytmistä ja ruoan proteiineista huolehtiminen vaatii suorittamista. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti