Ari-Pekka sai suuseksistä HPV-viruksen ja sairastui syöpään: ”Ihmettelin jatkuvaa kurkkukipuani”
Ari-Pekka Harju luuli sairastavansa angiinaa. Syy sitkeään kurkkukipuun olikin nielusyövässä.
”Syöpä ei ole häpeä”, Ari-Pekka Harju painottaa. Ari-Pekan tarinaa voi seurata Facebookissa Elämä ja syöpä -sivustolla. © Jyrki Nikkilä
HPV-virus tarttuu pääasiassa sukupuoliteitse, ja ehkä siksi sen aiheuttama syöpä koetaan häpeällisenä, Ari-Pekka Harju, 58, sanoo. Hän haluaa hälventää häpeää ja kertoo syövästään avoimesti.
”Syöpä ei ole koskaan siihen sairastuneen syy. Kyse on enemmänkin huonosta tuurista.”
Ari-Pekan syöpä sai alkunsa suuseksistä.
Jatkuva kurkkukipu havahdutti
”Marraskuussa 2019 ihmettelin jatkuvaa kurkkukipuani. Ajattelin, että minulla on jokin kestoangiina, kunnes kurkkuni alkoi vuotaa verta kesken työpäivän ihan kuin jossain kauhuelokuvassa.
Työterveyslääkäri lähetti minut saman tien sairaalaan tutkittavaksi. Nielustani otettiin koepaloja, ja vuoto saatiin rauhoittumaan niin, että seuraavana päivänä olin työkunnossa.
Parin viikon kuluttua ajelin työpaikalleni, kun sairaalalääkäri soitti tutkimustuloksista: minulla oli pahanlaatuinen, HPV-viruksen aiheuttama kasvain nielussa. Aloitin välittömästi sairauslomani ja aloin odottaa syöpähoitoja.
Isäni oli menehtynyt kesäkuussa syöpään, ja mietin, auttaisivatko hoidot minua vai seuraisinko isän perässä.
”Nyt vain olin ja itkin”
Tammikuussa 2020 minusta tuli kokoaikainen syöpäpotilas. Ensimmäiseksi mahalaukkuuni laitettiin vatsanpeitteiden läpi uusi ruokintakanava, PEG-letku. Sen jälkeen muutin seitsemäksi viikoksi Tampereelle sairaalahotelliin ja aloitin 35 sädehoidon ja kahdeksan sytostaattihoidon kuurini.
Syöpää ei leikattu, sillä nielusyöpäni ei ollut aggressiivinen ja leikkaus olisi ollut iso riski. Sairastan pahanlaatuista veritautia, polysytemiaa, joka lisää alttiutta saada verenvuotoja ja tukoksia.
Kuljin hotellihuoneesta sädehoitoon viereiseen rakennukseen omin jaloin, mutta en jaksanut tehdä mitään muuta. Kipu ja sädehoidon haitat eli väsymys, suun kuivuus ja haavaumat sekä sytostaattien aiheuttama pahoinvointi veivät voimat.
Pahinta oli ero entiseen: pari kuukautta aiemmin olin touhunnut töissä lasten kanssa ja vapaa-ajallani juossut salibandykentällä tuomarina. Nyt vain olin ja itkin.
Siirryin letkuruokintaan jo ensimmäisen sädehoitoviikon jälkeen. Pelkkä veden juominen oli kivun vuoksi mahdotonta. En lopulta enää jaksanut huolehtia ruokinnastani kunnolla ja kuivuin. Hoitojakson kahdeksi viimeiseksi viikoksi minut siirrettiin sairaalaosastolle.
”En kuole tähän syöpään”
Lähdin syöpähoitoihin hyväkuntoisena liikkujana. Uskon, että hyvä kuntoni auttoi minua kuntoutumaan hoidoista. Olin kuitenkin kuin varjo entisestäni, sillä laihduin kahdessa kuukaudessa 20 kiloa. Kahdeksaan kuukauteen en voinut syödä suun kautta, enkä ole saanut painoani vieläkään nousemaan entisiin lukemiin. Nieleminen on edelleen vaikeaa.
Olen tarvinnut paljon kipulääkkeitä. Ne ovat auttaneet kipuun, mutta niillä on haittansa. Ne kovettavat vatsan, ja kovan vatsan omahoito on johtanut toiseen ääripäähän. Jo viisikymppisenä miehenä tiedän, miltä tuntuu pitää vaippoja.
En kuole tähän syöpään, se on varma. Mutta syöpä voi uusia, ja siksi käyn säännöllisesti kontrollitutkimuksissa. Ne jännittävät, mutta eniten pelkään perussairauttani, polysytemiaa. Se on aiheuttanut minulle parin vuoden aikana useita ohimeneviä TIA-kohtauksia. Ne lisäävät aivoinfarktin riskiä.
”Viha ei auta mitään”
Sain HPV-viruksen suuseksistä. Tartunnan eteneminen syöväksi voi kestää vuosia. En voi syyttää tästä ketään. Minulla on ollut useampi kuin yksi seksisuhde, enkä voi tietää, keneltä olen saanut viruksen. En ole vihainen tartuttajalle, sillä viha ei auta mitään.
Nykyään HPV-virukselta voi suojautua rokotteella. Minun on vaikea ymmärtää vanhempia, jotka eivät rokotuta lapsiaan. Lähes kaikki saavat HPV-tartunnan jossain vaiheessa.”