Diabeetikko Markku Rajalan jalka amputoitiin pahan tulehduksen takia – Näin pikkukivestä syntyi pitkä vaiva

Markku Rajala tiesi, että diabeetikkona hänen on varjeltava jalkojaan. Sitten hänen kenkäänsä eksyi pikkukivi.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Kävelen proteesilla nykyisin mainiosti, nautin ulkoilusta ja lenkkeilen koiran kanssa."

Markku Rajala tiesi, että diabeetikkona hänen on varjeltava jalkojaan. Sitten hänen kenkäänsä eksyi pikkukivi.
(Päivitetty: )
Teksti:
Nina Sarell

Diabeetikko Markku Rajalalla on kaksi hyvää jalkaa: yksi hyvin hoidettu diabeetikon jalka ja toinen, jota hän sanoo valtion lahjaksi. Hoitamattoman diabeteksen liitännäisvaivana saatu neuropatia teki Markun jalkoihin tuntopuutoksia, joilla oli rajut seuraukset – lopulta jalka amputoitiin tulehduksen vuoksi.

Hoitamaton diabetes vaurioitti jalkojen hermoja

”Olin vuonna 2015 työmatkalla Kiinan Wuhanissa. Kun palasin iltakymmeneltä hotellille ja riisuin kengät, huomasin, että kenkääni oli mennyt päivän aikana pieni soranjyvä.

Tajusin heti, että tämä oli huono juttu.

Olin saanut diabetesdiagnoosin kymmenen vuotta aikaisemmin, 45-vuotiaana. Sitä ennen olin tiennyt jo ainakin viisi vuotta, että sokerit olivat koholla, mutta eihän täysillä työelämässä paahtava nelikymppinen yrittäjä ehdi sellaisia ajatella.

Hoitamattomasta diabeteksesta johtuen jalkojen hermot ehtivät vaurioitua. Tuntopuutosten vuoksi en ollut tuntenut edes sitä, että kenkääni livahtanut pikkukivi oli hiertänyt kantapäähäni ammottavan reiän.

Ryhdyin heti hoitamaan haavaa niin hyvin kuin osasin, ja yllätyksekseni se umpeutui hyvin. Suomeen palattuani jalkaa alkoi kuitenkin särkeä.”

Jalkakipu paljasti umpeutuneen haavan tulehduksen

”Menin jalkakivun vuoksi lääkäriin. Haava todettiin parantuneeksi, ja minut lähetettiin kotiin.

Kivut jatkuivat, ja menin uudelleen, samoin tuloksin. Seuraavalle käynnille mennessä en kyennyt enää astumaan jalalle, ja lääkäri päätti mitata tulehdusarvon. Se oli 350, vaarallisen korkea.

Minut kirjattiin osastolle, ja jalasta otettiin magneettikuva. Pian sain huonoja uutisia: umpeutuneen haavan alla oli muhinut paha tulehdus. Kantapäässäni ei ollut käytännössä enää lainkaan elävää kudosta jäljellä.”

Jalka amputoitiin – Sääriamputaatio lopetti kovat jalkakivut ja esti haamusäryt

”Kantapääni päätettiin rakentaa uudelleen: reidestä otettiin lihassiirre ja pätkä laskimoa, josta tehtiin kantapäälle valtimo.

Siirre alkoi parantua hyvin, ja pääsin kotiin. Kotona valtimo kuitenkin repesi.

Verenvuoto oli niin massiivinen, että tuuperruin lattialle, ja minut vietiin sairaalaan helikopterilla.

Minut pystyttiin pelastamaan, mutta uusi kantapääni oli ollut niin kauan ilman verta, että se meni kuolioon.

Jalkaa yritettiin vielä pelastaa, mutta kantapäässä oli luun päällä jäljellä vain nahka. Sen päälle astuminen hiersi ihon rikki, ja minulla oli kovia kipuja. Vajaan vuoden kuluttua päätimme yhdessä lääkärien kanssa, että tehtäisiin sääriamputaatio.

Olen ollut amputaatio-päätökseen todella tyytyväinen. Kun jalka amputoitiin, loppuivat kovat jalkasäryt kuin seinään. Leikkauksen jälkeen toteutettiin tehokas kipulääkehoitojakso, mikä vaiensi kipusignaalit, eikä kroonista kiputilaa ja haamusärkyjä päässyt syntymään.

Tavallaan sekin oli onnekasta, että jalan menettämisen prosessi kesti pitkään – jos olisin ajanut kolarin ja herännyt sairaalassa ilman jalkaa, sopeutuminen olisi voinut olla vaikeampaa.”

”Proteesiteknikkoni ehdotuksesta pidän proteesia myös näkyvillä – kanssaihmisten on hyvä tietää, että keskuudessamme liikutaan tällaisillakin jaloilla”, Markku Rajala kertoo.

”Proteesiteknikkoni ehdotuksesta pidän proteesia myös näkyvillä – kanssaihmisten on hyvä tietää, että keskuudessamme liikutaan tällaisillakin jaloilla”, Markku Rajala kertoo. Pekka Nieminen / Otavamedia

Proteesi toi uuden elämän: ”Nautin ulkoilusta ja lenkkeilystä”

”Olen hyvän tiimin hoidossa: äärimmäisen taitavat fysioterapeutit, erinomainen proteesiteknikko ja jalkahoitaja, jonka vastaanotolla käyn vähintään puolen vuoden välein jalkatarkastuksella. Saan neuvoja myös omahoitoon ja seurantaan.

Toinen jalka on huoleton hoidettava, mutta toisen kanssa on oltava entistä tarkempana. Käyn suihkussa joka päivä, tutkin jalan ja varmistan, että kaikki on kunnossa ja iho ehjä, jonka jälkeen rasvaan jalan perusvoiteella. Mitä aikaisemmin ongelmiin ehditään puuttua, sitä parempi.

Viime vuonna toiseenkin jalkaani tuli haava, joka tulehtui. Tilanne oli jo aika paha, mutta puoli vuotta kestäneellä hoidolla jalka pystyttiin pelastamaan.

Olen jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle ja opiskelen kiireisen yrittäjäarjen jälkeen toisenlaista tapaa katsella maailmaa. Kävelen proteesilla nykyisin mainiosti, nautin ulkoilusta ja lenkkeilen koiran kanssa.

Koiranikin tykkää proteesista ja nukkuu mielellään sen vieressä lattialla. Sanon usein, että tämä on paras jalka, mitä minulla on ikinä ollut. Olen saanut yhteiskunnalta uuden jalan menettämäni tilalle. Se on aikamoinen lahja.”

Lue myös: Amputaatiovaara haavasta – Diabeteksesta johtunut parantumaton haava aiheutti verenmyrkytyksen

Lue myös: Vantaalaisen Roni Husson jalka jouduttiin amputoimaan liikenneonnettomuuden jälkeen – Proteesi toi toivoa: ”Silloin ymmärsin, että en ehkä olisikaan loppuelämääni pyörätuolissa”

X