Harvinainen munasarjasyöpä yllätti – Eva-Maria sairastui 27-vuotiaana: ”Minulla ei ollut oireita – en osannut epäillä mitään vakavaa”
Kun vaasalainen Eva-Maria Strömsholm, 39, valmistui 27-vuotiaana luokanopettajaksi, hänen piti olla elämänsä kunnossa. Nuori nainen harrasti pitkän matkan juoksua ja kävi ahkerasti juoksemassa muun muassa puolimaratoneja. Tavallisen terveystarkastuksen yhteydessä hän sai kuitenkin yllättäen lähetteen gynekologiseen tutkimukseen.
Kysta olikin harvinainen munasarjasyöpä – dysgerminooma
”Terveystarkastuksessa terveydenhoitaja tunnusteli vatsaani ja huomasi, että siinä tuntui jotain omituista. Sain lähetteen gynekologiseen tutkimukseen, jossa todettiin, että toisessa munasarjassani oli iso kysta. Minulla ei ollut minkäänlaisia oireita, joten en osannut epäillä mitään vakavaa.
Kysta leikattiin pois, mutta patologin lausunto paljasti myöhemmin, että kyseessä olikin harvinainen munasarjasyöpä, dysgerminooma. Tietoa oli tietysti vaikea ottaa vastaan.
Kerroin asiasta perheelleni, sukulaisille ja kavereille, joista monet itkivät. Itse toimin järkevästi ja etsin muun muassa lisätietoa sairaudesta. Jälkeenpäin ajatellen yritin kaikella järkevyydelläni peittää omaa shokkiani.”
Selkäkivut kertoivat levinneestä syövästä
”Kuukausi ensimmäisen leikkauksen jälkeen minut leikattiin uudelleen. Kirurgi teki hyvin pitkän viillon navan yläpuolelta alavatsaan saakka, sillä hän halusi tarkistaa, ettei syöpä ollut päässyt leviämään. Onneksi siitä ei löytynyt merkkejä. Leikkauksen jälkeen olin viikon sairaalassa huonossa kunnossa. Sen jälkeen pääsin kotiin toipumaan.
Asiat näyttivät jonkin aikaa hyviltä. Puoli vuotta myöhemmin aloin taas osallistua erilaisiin juoksukilpailuihin. Oloni tuntui terveeltä ja hyväkuntoiselta.
Kesän lopussa aloin kuitenkin saada selkäkipuja, jotka vain yltyivät koko ajan. Tietokonekuvaus kertoi, että munuaisessani oli noin seitsemän senttiä pitkä kasvain.
Syöpä oli siis sittenkin levinnyt.”
Leikkaukseen ja sytostaattihoitoihin
”Muutamaa kuukautta myöhemmin minut leikattiin kolmannen kerran Taysissa. Kun vatsa aiemmin oli avattu pituussuunnassa, tällä kertaa se avattiin leveyssuunnassa. Jälkeenpäin olin vielä paljon huonommassa kunnossa kuin aiempien leikkausten jälkeen.
Kuukautta myöhemmin minulla aloitettiin sytostaattihoidot. Lääkäri kertoi, että dysgerminooma tarvitsee rajun kuurin, ja siksi jouduin käymään sytostaattihoidoissa 22 kertaa kolmen kuukauden aikana.
Väsymyksen tunne oli todella kauhea, ja painoni laski kymmenen kiloa. Meni melkein puoli vuotta ennen kuin pystyin jälleen elämään normaalia elämää ja menemään edes ulos kävelemään.
Edessäni oli myös lisää huonoja uutisia. Ensimmäisessä kasvaimenpoistoleikkauksessa minulle oli jätetty kohtu ja toinen munasarja. Kävi kuitenkin ilmi, että munasarja ei toiminutkaan, minkä takia minulla alkoi kuusi vuotta sitten vaihdevuodet. Se oli jälleen kova isku.”
”Syöpä on tuonut elämääni myös hyviä asioita”
”Hyvin nuorena sairastuminen on tietenkin ollut henkisesti raskasta. Luokanopettajana pidän paljon lapsista ja olisin halunnut saada omiakin lapsia. Minun piti kuitenkin hyväksyä ajatus, ettei se ole mahdollista.
Kuntoni ei myöskään salli täyden työviikon tekemistä. Sen takia opiskelin muutama vuosi sitten sairaanhoitajaksi. Se sopii minulle hyvin, sillä pystyn tekemään puolikasta työviikkoa.
Omista kokemuksistani on minulle hyötyä sairaanhoitajan työssä, vaikken niistä töissä puhukaan. Kun kohtaan syöpäpotilaita ja keskustelen heidän kanssaan, minulle saattaa tulla vahva tunne yhteenkuuluvuudesta. Tiedän, että he käyvät läpi jotain sellaista, mitä itsekin olen kokenut.
Syöpä on tuonut elämääni myös hyviä asioita, kuten merkityksellisyyttä. Viime vuodet olen ollut hyvin onnellinen, että syöpä on pysynyt poissa. Toimin aktiivisesti eri syöpäyhdistyksissä ja -järjestöissä Suomessa ja ulkomailla.”
