Kestävyysjuoksija Kirsi Valasti munasarjasyövän jälkeen: ”Sain pitää naiseuteni ja seksuaalisuuteni”

Kun Kirsi Valasti joutui munasarjasyövän vuoksi leikkaukseen, hän pelkäsi kadottavansa minänsä ja muuttuvansa Muppet Show’n Miss Piggyksi. Pystyikö hän säilyttämään naisellisuutensa, seksuaalisuutensa ja rakkaan juoksuharrastuksensa?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Keho on ollut kirsi valastille työkalu. ”En ole kokenut huippu-urheilijana ja naisena olemisen välillä ristiriitaa. tykkään kropastani tällaisena.”

Kun Kirsi Valasti joutui munasarjasyövän vuoksi leikkaukseen, hän pelkäsi kadottavansa minänsä ja muuttuvansa Muppet Show’n Miss Piggyksi. Pystyikö hän säilyttämään naisellisuutensa, seksuaalisuutensa ja rakkaan juoksuharrastuksensa?
(Päivitetty: )
Teksti:
Pirjo Kemppinen

Se oli hetki loppukesällä 2017. Kirsi Valasti oli palaamassa töistä, kun auringon lämmin valonsäde tavoitti hänet kotiovella. Onnen aalto kulki päästä varpaisiin.

”Yhtäkkiä huomasin, että olen onnellinen. Se oli hieno fiilis.”

Kirsi Valasti oivalsi, minkälaisessa myllerryksessä oli ollut lähes kaksi vuotta.

Sairastuminen munasarjasyöpään ja sen vaatimat leikkaukset saivat Kirsin pelkäämään ensin kuolemaa, sitten naiseuden ja seksuaalisuuden kadottamista. Kehoon tuntui jääneen musta aukko. Vei lähes pari vuotta ennen kuin se täyttyi.

Huonot uutiset

Kirsi Valasti ei kuuntele musiikkia juostessaan, sillä hän haluaa olla läsnä ja aistia kehoaan.

Loppuvuonna 2015 hän tunsi, ettei kehossa kaikki ole kohdallaan. Ei tuntunut kipua, mutta jokin lantiossa ei toiminut normaalisti. Hengityskin kulki eri tavalla kuin aiemmin.

Ikänsä urheilleen ja Suomea olympialaisissakin edustaneen Kirsin kunto oli hyvä. Hän oli liian nuori vaihdevuosiin, mutta päätti varmistaa, etteivät tuntemukset sittenkin liittyneet ikään.

”Täällä munasarjoissahan on iso kasvain”, sanoi ultraäänitutkimusta tehnyt gynekologi.

Se oli järkytys.

”Vatsan muoto oli erilainen kuin aiemmin, mutta ei käynyt mielessäkään, että se johtuisi jostain lisukkeesta.”

Gynekologin mielestä kasvaimen pinnassa oli syöpäkudosta. Hänen paikalle kutsumansa ultraäänilääkäri oli eri mieltä. Tämä on hyvänlaatuinen, hän vakuutti.

Oli helmikuun alku 2016. Kirsi leikattiin kiirastorstaina. Myös leikkaavan lääkärin mielestä kasvain näytti hyvänlaatuiselta. Se oli kuitenkin valtava, 1,6 kiloa painava, eikä sitä saatu poistettua tähystysleikkauksessa. Se puhkaistiin.

”Minulle olisi sopinut, että vatsa aukaistaan ja kasvain poistetaan. Nyt sitä käsiteltiin edes takaisin. Pelkäsin, että mahdolliset syöpäsolut levähtävät ympäriinsä.”

Kirsi oli sairaalassa vain yhden yön. Kotona toipuminen ei edistynyt. Hänellä oli valtavia kipuja, joihin lääkkeeksi ohjeistettiin kävelyä.

”Kävelin kaksi viikkoa kaksin kerroin. Tuntui, että räjähdän.”

Sitten nousi kuume. Vatsa oli tulehtunut, ja hän joutui uudelleen sairaalaan. Viikon kuluttua olo alkoi kohentua. Silti Kirsi tunsi, ettei kaikki ole hyvin.

Hän oli oikeassa. Hyvänlaatuiseksi luultu kasvain osoittautui munasarjasyöväksi patologin tutkimuksissa. Hänelle suositeltiin myös terveen munasarjan, munanjohtimien ja kohdun poistamista leikkauksella.

Kirsi harkitsi kieltäytyvänsä.

”Kyseessä olivat elimet, jotka liitin vahvasti hedelmällisyyteen ja naiseuteen. Miten niiden poistaminen vaikuttaisi minuun naisena ja seksuaalisuuteeni?”

Lue myös: Heidi Sohlberg poistatti munasarjansa syöpäriskin vuoksi: ”Tänä päivänä yritän ajatella kaikesta positiivisesti”

Välttelevät vastaukset

Kysymyksiin vastattiin vakiolauseilla: ”Sinähän olet jo hankkinut lapset.” ”Olethan jo sen ikäinen, että vaihdevuodet alkaisivat joka tapauksessa varsin pian.” ”Eikö ole ihanaa, että saat elää ilman kuukautisia.”

Yksikään niistä ei lohduttanut.

”Satuin pitämään kuukautisistani. Ne olivat osa naiseuttani.”

Ajatus vaihdevuosista kammotti. Ainoa tieto oli, että ne alkaisivat kahden viikon sisällä munasarjojen poistosta.

”Niihin liittyi jotain hahmotonta. Ne edustivat minulle sitä, että kadotan kontaktin itseeni.”

Vaihdevuosien lähestyessä monen kuukautiset harvenevat, tulee ensimmäisiä kuumia aaltoja. Lääkärin kanssa keskustellaan, aloitetaanko hormonikorvaushoito. Kirsille kaikki tapahtui yhtäkkiä. Ei ollut aikaa pohtia, miltä se tuntuisi.

Ikääntyminen ja sen tuomat ulkoiset muutokset eivät ahdistaneet.

”Mutta en ollut valmis käsittelemään sitä, että minut pakotetaan vanhenemaan vastoin luonnon määräämää tahtia.”

Vaihtoehtoa ei ollut. Riski syövän uusiutumiseen olisi ollut liian suuri ilman leikkausta.

”Olisin tarvinnut aikaa käsitellä tunteitani, tehdä surutyötä. Mutta sitä ei ollut.”

Kirsi leikattiin 12. toukokuuta. Hänelle kerrottiin, että operaation jälkeen alkaisi välittömästi estrogeenikorvaushoito, koska oma estrogeenin tuotanto päättyisi. Mielessä häivähti kuva dopingina testosteronia käyttävistä kehonrakentajista.

”Estrogeenikin on hormoni. Muutunko, kun laitan jotain niin vahvaa itseeni? Tulenko erilaiseksi naiseksi, jos laitan sitä liikaa?”

Vaaleanpunaiset housut

Yhdestä pelonaiheesta tuli myöhemmin vitsi.

”Pelkäsin ihan hirveästi, että leikkauksesta herätessäni olen kuin televisiosarja Muppet Show’n vaaleanpunainen Miss Piggy.”

Kun Kirsi saapui leikkaukseen, sängylle oli aseteltu valmiiksi vaaleanpunaiset, valtavan isot sairaalan housut. Ne tuntuivat todisteelta tulevasta muutoksesta.

Kirsi Valasti ei arvota itseään tai muita painon tai ylipäänsä ulkonäön perusteella.

”Ajatus Miss Piggystä edusti itseni kadottamista. Totta kai tärkeintä oli jäädä henkiin ja saada olla edelleen lasteni elämässä, mutta se ei ollut niin yksinkertaista, että elimet pois ja homma jatkuu. Tunsin, että vatsaani jäi musta aukko.”

Kirsi Valasti

Kirsi Valasti ei haikaile nuoruuden perään. ”On ok, että asiat muuttavat muotoaan, elämä on joustavaa ja muuttuvaa.” Tommi Tuomi / Otavamedia

Kysymyksiä syntyi lisää. Toimiiko lantionpohjan pito niin hyvin, että juoksu sujuu?

”Munasarjojen poiston jälkeen katoaa naiselle yksi tärkeistä testosteronin lähteistä. Se on tärkeä anabolinen eli rakentava hormoni, jolla on vaikutusta palautumiseen ja voiman tuottoon. Säilyykö urheiluminäni? Entä seksuaalinen halukkuus?”

”Mitä ylipäänsä ovat minulle naiseus ja seksuaalisuus? Ja kadotinko ne?”

Kirsi Valasti koki kohtelun epäreiluna verrattuna miehiin.

”Kun mies sairastuu eturauhassyöpään, urologi kertoo heti, miten hoidot vaikuttavat pippeliin. Yleensä mies saa vielä ohjeeksi leikkauksen jälkeen harrastaa seksiä niin paljon kuin haluaa, sillä se on parasta lääkettä. Gynekologit ovat valitettavasti liikaa lisääntymisen ja ehkäisyn hoitajia. Gynekologisten syöpien jälkihoito on olematon.”

Kirsin kanssa ei käyty yhtään naiseuteen tai seksuaalisuuteen liittyvää keskustelua. Hän ei saanut aiheesta edes esitettä tai neuvoa, keneen voisi ottaa yhteyttä mieltä askarruttavissa asioissa.

”Jälkitarkastuksessa kysyttiin, miten voin. Vastasin, että hyvin, mutta haluaisin apua seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa.”

Vastaus oli mutinaa.

”Oltiin valmiita kuulemaan vain se, sattuuko minua . Mutta vointiin kuuluu muutakin.”

Kirsi soitti viiteen Naistenklinikan numeroon ennen kuin löysi seksuaaliterapeutin.

”En puhunut siellä kertaakaan siitä, miten seksi suorituksena onnistuu, vaan naiseudesta ja seksuaalisuudesta.”

Hän kävi mietteitään läpi myös sisarensa kanssa, joka on niin ikään terapeutti ja seksuaaliterapeutti.

Ystävät ja puoliso olivat myös korvaamattoman tärkeitä. Mukana lääkärin vastaanotolla oli aina yksi tai useampi läheisistä.

Tärkeät sanat

Kirsi ja hänen miehensä Pekko Koski viettävät 20-vuotishääpäivää 30. lokakuuta.

”Hän on osoittanut rakkauttaan aina, ja olen tiennyt, että hän tykkää minusta tosi paljon sekä sisäisesti että ulkoisesti. En pelännyt sairauden muuttavan sitä. Sen sijaan pelkäsin, muuttuuko oma suhtautumiseni itseeni.”

Puolisolle tärkeintä oli, että Kirsi säilyy hengissä. Ulkoisilla tekijöillä ei ollut merkitystä.

”Ne olivat tärkeitä sanoja. Hän uskoi, etten muutu, ja jos muutun, se on vain ulkoista.”
Kuva omasta seksuaalisuudestakin tuli tiedostetummaksi.

”Seksuaalisuus ei ole vain halua ja genitaaleja, vaan laaja kokonaisuus. Se on aina läsnä, koska se on osa minuutta. Sen pohja on hyvä parisuhde sekä suhde omaan itseen ja naiseuteen. Se on kutinaa ja värinää. Siihen kuuluu nautinto, sen antaminen, kokeminen ja näyttäminen. Siinä on kaksi subjektia läsnä, jakamassa elämän iloa.”

Naiseuteen liittyy kokemus äitiydestä.

”Oli tärkeää tiedostaa, miten tuon naiseutta esiin tyttärilleni. Kasvava tyttö tarvitsee tuekseen äitiä, joka kunnioittaa omaa ja tyttäriensä naiseutta.

Täyttynyt aukko

Ensimmäinen juoksulenkki jännitti valtavasti. Kirsi juoksi kilometrin tunnustellen, välillä kävellen. Seuraavilla kerroilla juoksuaskeleiden määrä lisääntyi nopeaan tahtiin.
Juoksu sujui, mutta tunteita ja tuntemuksia Kirsi kävi läpi vielä kauan.

”Syöpädiagnoosi sinänsä oli valtava asia. Sitten tulivat leikkaukset, kivut, hoidot… Rysäyksellä tuli monta asiaa, eikä niitä ollut aikaa työstää ennen kuin kaiken jälkeen.”

Kirsi on kiitollinen siitä, ettei syöpä ollut hormoniperäinen ja estrogeenikorvaushoito oli mahdollinen. Aikaistuneet vaihdevuodet eivät lopulta muuttaneet persoonaa tai heikentäneet elämän laatua. Siinäkin on auttanut liikunta.

”Voin yhä pitää huolta itsestäni. Ylireippautta en ihaile, enkä tähtää triathlon-kisojen voittoon. Minulle kunnossa oleminen tarkoittaa, että jaksan olla lasten kanssa ja tehdä töitä.”

Taistelijaksi, sankariksi tai edes selviytyjäksi Kirsi ei itseään tunne. Hän on onnellinen tuntiessaan itsensä naiseksi.

Entä musta aukko?

”Se täyttyi elämällä tai tietoisuudella siitä, ettei mikään ole muuttunut. Sain pitää naiseuteni ja seksuaalisuuteni. Ne ovat kauniina helminä minussa, eivät kiinni munasarjoissa tai kohdussa.”

Lue myös: Aloita lenkkeily rauhallisesti – ja anna harrastuksen koukuttaa! Näin juoksuvalmentaja Kirsi Valasti neuvoo aloittelijaa

Pusero Craft, toppi ja trikoot Superdry, lenkkarit New Balance

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 9/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X