Miten väsymyksen syyn saa selville? Näin toimittaja etsi biohakkerina vastausta

Kun väsymystä oli jatkunut monta kuukautta, tein jotain radikaalia. Nina Sarell hankki verkosta testipaketin, jollaista oma terveyskeskus ei olisi hänelle ikipäivänä tarjonnut. Löydökset olivat pysäyttäviä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Biohakkerin tavoitteena on vapauttaa todellinen potentiaalinsa virittelemällä ravitsemusta, stressinhallintaa, liikuntaa ja mieltä sekä biologisin että teknologisin apuvälinein.

Kun väsymystä oli jatkunut monta kuukautta, tein jotain radikaalia. Nina Sarell hankki verkosta testipaketin, jollaista oma terveyskeskus ei olisi hänelle ikipäivänä tarjonnut. Löydökset olivat pysäyttäviä.
Teksti: Nina Sarell

Väsymyksestä on tullut uusi normaali. En jaksa herätä aamulla. Kaksi isoa mukillista aamukahvia saavat työvaihteen päälle, mutta uusi notkahdus tulee jo kahdelta iltapäivällä. Väsymyksen syyn alkuperään en osaa sanoa, mutta viiteen mennessä akut ovat tyhjentyneet lopullisesti.

En jaksa kuntoilla. Kaikki energia tuntuu menevän arjen pyörittämiseen: lapset päiväkotiin ja esikouluun, työt, lapset kotiin, lapset harrastuksiin, ruoka, hampaanpesu ja levolle.

Voisiko tämä olla jokin sairaus? Tai uupumus? Pelkkää väsymystä tuntuu kiusalliselta mennä valittamaan terveyskeskukseen.

Kuvittelen mielessäni, miten selittäisin lääkärille, että en jaksa laittaa ruoan jälkeen tiskejä koneeseen. Saisinko päähäntaputuksen ja neuvon mennä aikaisemmin nukkumaan tai vähentää ruutuaikaa? Menen yleensä sänkyyn jo yhdeksältä illalla.

Biohakkerin erilainen arki

Yritän pitää itsestäni huolta. Syön varsin terveellisesti, en tupakoi enkä käytä alkoholia, ja pienten lasten kanssa elämä on väkisinkin melko säännöllistä. Aika liikuntaharrastuksiin on kortilla, mutta en koe olevani täysin passiivinenkaan. Kantelen kauppakasseja ja kävelen paikkoihin aina kun ehdin.

Tiedän, että elämässä on nyt liikaa kaikkea, mutta sitähän ne ruuhkavuodet ovat kaikilla muillakin. Kun avaan Instagramin, naapurin äiti näkyy olleen lastensa kanssa metsäretkellä. Miten se jaksaa?

Ehkä naapuri on niitä biohakkereita. Biohakkerin tavoitteena on vapauttaa todellinen potentiaalinsa virittelemällä ravitsemusta, stressinhallintaa, liikuntaa ja mieltä sekä biologisin että teknologisin apuvälinein. Tyypillistä on varsinkin erilaisten mittausten tekeminen.

Jonkinlainen hyvinvoinnin päivitys olisi todellakin tarpeen. Mutta jotta sellaisen voisi tehdä, tarvitsen tietoa siitä, mitä minussa tapahtuu.

Saako väsymyksen syyn selville hyvinvointianalyysin avulla?

Surffaan itseni Puhti-verkkosivulle. Puhti.fi on terveystarkastuksia ja testipaketteja myyvä palvelu, jonka kautta voi tilata laboratoriokokeita ilman lääkärin lähetettä.

Tilaan Vireyspaketin, johon kuuluu myös Firstbeat-hyvinvointianalyysi. Se mittaa sykevälivaihtelun avulla stressiä, palautumista, liikuntaa ja unta. Firstbeat-mittausta varten minulle lähetetään postissa pieni mittauslaite, jossa on sydänfilmimittauksesta tutut anturit. Ne liimataan kiinni kehoon, ja laite ryhtyy mittaamaan sykevälivaihteluitani kolmen vuorokauden ajalta.

Kolme päivää, jotka vietän testilaitteeseen kiinni liimattuna, ovat tavanomaisia. Liikuntaa saan kuskatessani lapsia tulipalokiireessä eskariin, päiväkotiin ja harrastuksiin.

Yöllä herään siihen, kun peittoa nostetaan, pieni pörröpää mönkii viereen ja jääkylmät pikkujalat hakevat lämpöä kehostani. Työpäivät kuluvat konetta tuijottaen. En ehdi miettiä syömisiäni. Jo mittausta tehdessä alan tulla kivuliaan tietoiseksi siitä, että elämäni ei taidakaan olla ihan niin terveellistä kuin kuvittelen. Olen valehdellut itselleni.

Nina Sarell ryhtyi biohakkeriksi, jotta saisi väsymyksen syyn selville. © Pekka Nieminen/Otavamedia

Nina Sarell ryhtyi biohakkeriksi, jotta saisi väsymyksen syyn selville. © Pekka Nieminen/Otavamedia

Viikon päästä kattava verikoepaketti

Istun bussissa matkalla laboratorioon. Vireyspakettiin kuuluu kattava verikoepaketti, jota olen vielä täydentänyt Mittatilaus-toiminnolla ja klikannut mukaan kolesteroliarvot. Verikoe otetaan yksityisessä laboratoriossa, joka löytyy kotikaupunkini keskustasta.

Vaikka koetta varten on oltava ravinnotta, olen varannut ajan vasta kymmeneksi, koska ajatus aikaisemmasta aamuherätyksestä väsyttää jo valmiiksi. Mieluummin olen nälissäni.

Laboratorio on viihtyisä, eikä asiakkaita ole monta. Pääsen sisään heti saavuttuani.

Verta tarvitaan monta putkea. Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni, kun vereni tutkitaan oikein kunnolla: täydellinen verenkuva, kilpirauhasarvot, rautavarastoista kertova ferritiini, D-vitamiinitaso sekä maksan ja munuaisten toiminnasta kertovia kokeita.

On jotenkin käsittämätöntä, että kaikki tämä hoitui kotikoneelta klikkailemalla. Terveyskeskuslääkäri ei olisi ikipäivänä määrännyt minulle tällaista määrää kokeita. Omastakin mielestäni se olisi hävytöntä julkisten varojen tuhlaamista – olenhan perusterve, eikä minua vaivaa oikeastaan mikään. Mutta koska tässä ei nyt kuormiteta veronmaksajia, voin jäädä odottelemaan testituloksia hyvillä mielin.

Seuraavana päivänä

Istun koneelle tutkimaan eilisten laboratoriotestien tuloksia. Kaikki olennainen näyttää olevan reilassa. Hemoglobiinikin on hyvä, kuten aina.

Sitten alkaa tulla vastaan kummallisia lukuja. Eosinofiiliarvon mittari on lipsahtanut punaiselle. Vastauksen yhteydessä selitetään, että eosinofiilit ovat valkosoluja, jotka aktivoituvat erityisesti allergioihin, allergiseen ihottumaan ja astmaan liittyvissä reaktioissa.

Olen viime aikoina kärsinyt selittämättömästä kutinasta, jonka olen ajatellut johtuvan ihon kuivumisesta. Allergia voisi hyvinkin selittää väsymystäni.

Seuraava yllätys tulee rasva-arvojen kohdalla. Kolesteroliarvoni ovat aina olleet ihanteelliset, mutta nyt LDL-arvo on korkeampi kuin pitäisi ja hyvä HDL hädin tuskin normaalin rajalla. Päättelen, että ehkä pitkittynyt stressi ja istumatyö ovat alkaneet sekoittaa rasva-aineenvaihduntaa. Tälle on nyt ehdottomasti tehtävä stoppi.

Hännänhuippuna löydän vielä D-vitamiiniarvoni. Sekin on luiskahtanut reilusti punaiselle. D-vitamiinivajeen tyypilliseksi oireeksi mainitaan väsymys. Taas yksi asia, johon voin itse vaikuttaa.

© Pekka Nieminen/Otavamedia

© Pekka Nieminen/Otavamedia

Kahden viikon päästä biohakkereiden sielunelämän syrjässä kiinni

Hyvinvointianalyysi tulee sähköpostiini muutaman päivän päästä siitä, kun muistin viimein kiireiltäni sujauttaa laitteen postiin. Se ei ole kovin mairittelevaa luettavaa: saan kaikista osa-alueista kokonaisarvosanaksi kohtalainen, ja kokonaispisteeni ovat alle ikäisteni keskiarvon.

Mittaukseni näyttävät samaa laimeaa kohtalaista kaikilla osa-alueilla: liikunnan terveysvaikutuksissa, unen palauttavuudessa sekä stressin ja palautumisen tasapainossa.

Saan jokaisen mittauspäivän osalta käppyrät, jotka piirtävät eteeni jatkuvan nuutuneisuuteni juuria: katkonaisia öitä, liian lyhyitä yöunia, liikuntaa hädin tuskin nimeksi sekä stressipiikkejä, joita piisaa työtuntien aikana kuin pilvenpiirtäjiä Manhattanin siluetissa.

Kokemus on valaiseva. Kappas vain. Näin minä siis elän.

Alan päästä jyvälle biohakkereiden sielunelämästä. Näin yksityiskohtaisen tiedon saaminen omista elintavoista ja hyvinvoinnista on kiehtovaa. Niiden myötä selvisi sekin, että oma arvioni elintapojeni terveellisyydestä oli vahvasti harhainen.

Tulokset pistävät miettimään. Julkisen terveydenhuollon resurssit riittävät niukin naukin sairauksien hoitamiseen. Terveyden ylläpitäminen ja edistäminen on pääosin meidän kaikkien omalla vastuulla.

Osa asiantuntijoista pitää omaehtoisia mittauksia ja testauksia täysin turhina. Testit ovat kuitenkin antaneet minulle arvokasta tietoa terveydentilastani – ja ennen kaikkea vinkkejä siihen, millä tavalla voisin edistää omaa terveyttäni.

Mitä aikaisemmin puutun orastaviin ongelmiin, sitä todennäköisemmin saan tilanteen hallintaan. Nyt on toiminnan vuoro.

© Pekka Nieminen/Otavamedia

© Pekka Nieminen/Otavamedia

Miten väsymyksen syyn löytämisen kävi?

Testistä on kulunut kohta neljännesvuosi. Unen laatu vaihtelee edelleen, ja tekemistä riittää. Jotain on myös muuttunut: välillä yllätän itseni ehdottamasta lapsille pyörälenkkiä vielä auringonlaskun aikaan, kun aiemmin olin kanveesissa jo viideltä iltapäivällä.

Melko pian testin jälkeen olin opintomatkalla Intiassa. Nukuin kymmenen yötä ylhäisessä rauhassa kuin sarkofagi, tankkasin itseeni lämpöä ja aurinkoa, söin maukkaita kasvisaterioita ja innostuin uusista asioista. Palasin kotiin levänneenä ja D-vitamiinikyllästettynä.

Pari viikkoa paluun jälkeen koitti korona-arki. Lapset jäivät kotiin, harrastusralli loppui, ja kalenteri alkoi tyhjentyä. Nukuimme vähän pidempään ja seikkailimme enemmän lähimetsässä. Ymmärsin, että juuri tätä olin tarvinnut – lepoa, palautumista ja unta.

Olen saanut kutinan helpottamaan antihistamiinilla. Myöhemmin tänä vuonna menen allergiatestiin ja tarkistan samalla rasva-arvot.

Yritän kuunnella itseäni herkemmällä korvalla, pysyä liikkeellä, vähentää istumista ja hallita stressiä. Käyn online-joogatunneilla ja olen löytänyt uudelleen vanhan rakkauteni polkujuoksun. Suunnittelen myös uuden urheilukellon hankkimista rikki menneen tilalle.

Ehkä minustakin on tullut sellainen biohakkeri. Jos se tarkoittaa ihmistä, joka haluaa pitää itsestään vähän parempaa huolta, liityn mielelläni joukkoon.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 8/20.

Lue myös: Jatkuva väsymys ei ole normaalitila, vaan tärkeä viesti keholtasi – Listasimme 25 syytä ja kokosimme neuvoja, miten väsymyksestä pääsee eroon

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X