Keliakia haurastutti luut – Katastrofaalinen osteoporoosi paljastui Joukolla luuntiheysmittauksessa: ”Nojailin tuolinkarmiin, kun kylkiluu sanoi naps”
Jouko Numminen, 72, ei edes tiedä, montako luuta häneltä on murtunut – laskut menivät sekaisin kymmenen ja kahdenkymmenen välillä.
”Kukaan ei osannut pitkään aikaan epäillä, että murtumani johtuisivat osteoporoosista. Sitä pidettiin vanhojen naisten tautina”, Jouko Numminen muistelee. © Suvi Elo
Kun ihminen kaatuu hiihtolenkillä tai lasketellessa, niin joskus murtuu luita – sellaista sattuu. Selkäkin on kipeä yhdellä jos toisella. Iän myötä kulumia tulee väistämättä, ja ranka voi mennä vähän kasaan.
Näin lääkärit rauhoittelivat naantallilaista Jouko Nummista, kun hän ihmetteli tavallisissa arjen tilanteissa tulleita murtumia ja kovaa selkäkipua.
Osteoporoosi oli jo vaimonkin veikkaus
”Vuonna 2000 olin kotona ja nojailin tuolinkarmiin, kun kylkiluu sanoi naps. Vaimoni mielestä ei ollut normaalia, että kylkiluut katkeilivat itsekseen. Hän oli lukenut jostakin lehdestä osteoporoosista ja ehdotti, että hakeutuisin tutkimuksiin yksityiseen lääkärikeskukseen.”
Luuntiheysmittaus paljasti – katastrofaalinen osteoporoosi
”Luuntiheysmittaus tehtiin vuoden 2000 loppupuolella. Löydöksenä oli katastrofaalinen osteoporoosi; jos mittari päättyi viiteen, minä olin jossakin neljän ja puolen hujakoilla. Minulla oli 200-vuotiaan mummon luut.
Lääkärikin säikähti tuloksia ja alkoi kiivaasti määrätä lisätutkimuksia. Selvisi, että minulla oli keliakia. Se oli odottamaton löydös: minulla ei ollut oireita, jotka olisivat antaneet aihetta epäillä keliakiaa. Vain hemoglobiini oli alhaalla, ja painoin vain vähän yli 50 kiloa.
Juuri keliakia oli syy siihen, miksi luuni olivat haurastuneet – luun terveydelle välttämättömät ravintoaineet eivät imeytyneet.”
Luun hajoamista estävä lääkitys
”Minulle määrättiin välittömästi luun hajoamista estävä bifosfonaattilääkitys, kalkki- ja D-vitamiinitabletit sekä tiukka gluteeniton ruokavalio. Luuntiheyttä seurattiin säännöllisesti, ja minulle määrättiin ehdoton viiden kilon nostorajoitus – pari, kolme maitopurkkia oli maksimi, jota sain kaupasta kantaa. Sivustaseuraajia varmaan närkästytti, kun vaimo kantoi raskaita ostoskasseja ja minä kävelin vieressä.
Hoidon myötä mittauksissa alkoi näkyä selkeää ja nopeaa paranemista. Luumassa alkoi kasvaa niin nopeasti, että se oli lääkäreistäkin hämmästyttävää.
Myönnän olleeni hyvin huolellinen: otin lääkkeeni säntillisesti ja pidin kiinni tiukasta keliakiadieetistä.
Luuntiheyttä seurattiin parin vuoden välein toistuvin mittauksin. Lääkitys lopetettiin vuonna 2006.
Pari vuotta sitten selässä todettiin muutamia pieniä hiusmurtumia, ja minulle aloitettiin puolivuosittain annettava denosumabipistoshoito murtumilta suojaamaan.”
Tässä ja nyt – ”Tilanne on suorastaan loistava”
”Anssi Kela lauloi takavuosina: ”Mun täytyy kävellä näin”. Se olisi voinut ennen olla tunnussävelmäni – joskus pelkkä käveleminenkin teki niin kipeää, että kävelin milloin mitenkin.
Nyt elän normaalia ikäiseni ihmisen elämää. En lähde tekemään mitään extreme-hommia ja mietin, miten ja missä asennossa nostelen raskaampia taakkoja, mutta pystyn tekemään vaikka mitä. Teen vaimon kanssa kunnon sauvakävelylenkin monta kertaa viikossa ja rakennan puutarhaa.
Hyvän hoidon ansiosta luuntiheyteni on tällä hetkellä osteoporoosin ja osteopenian eli lievemmän luuntiheyden aleneman rajalla – tilanne on siis suorastaan loistava.
Syön edelleen D-vitamiinia yli kaikkien suositusten, 100 mikrogrammaa päivässä, vietän aktiivista elämää ja noudatan keliakiadieettiä.
Osteoporoosia voi ja myös kannattaa hoitaa – vaivannäkö on maksanut itsensä takaisin. Jokin aika sitten katselin vuonna 2002 otettua kuvaa itsestäni. Olin niin vanha äijä kuin ikinä voi olla. Nykyisin olen paljon nuorempi.”
Lue myös: Tunnetko lääkkeet, jotka saavat luut haurastumaan? Lue 10 faktaa osteoporoosista