Osteoporoosi lyhensi Annelia 13 senttiä – ”Olin alkanut ihmetellä, miksi en enää yltänyt keittiön ylimpiin kaappeihin”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Anneli Kerminen
Anneli Kerminen pitää kunnostaan huolta liikkumalla paljon. Sään salliessa hän käy päivittäin merenrannassa katselemassa vuodenaikojen muutoksia. © Pekka Nieminen/Otavamedia
Anneli Kermisen selkäkivut eivät helpottuneet kipugeelillä, vaan sitä varten tarvittiin Kelan hyväksymä kallis reseptilääke. Sen ansiosta hän sai monta toiminnallista vuotta lisää elämäänsä.

Parikymmentä vuotta sitten helsinkiläinen Anneli Kerminen, 77, oli mökillä nostamassa kaivosta vettä, kun hänen selässään tapahtui jotain kummallista. Seisomaan noustessa selässä vihloi kova kipu, vaikkei tilanteessa pitänyt olla mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Kipu jatkui kuitenkin niin pitkään, että lopulta hän varasi ajan ortopedille.

Ortopedi lähetti luuntiheysmittaukseen

”Ortopedi tutki selkääni ja sanoi, että kyse on luultavasti osteoporoosista. Hän lähetti minut luuntiheysmittaukseen, jossa sairaus todettiin. Sen jälkeen minulla aloitettiin luun lääkehoito.

Osteoporoosi ei ollut tullut mieleenikään, vaikka erilaisia pieniä vihjeitä olisi ollut olemassa. Vähän aikaisemmin olin alkanut ihmetellä, miksi en enää yltänyt keittiön ylimpiin kaappeihin. Lisäksi kummastelin, miksi vaatteeni eivät olleet enää sopivan kokoisia, vaikken ollut lihonut tai laihtunut.

Vasta diagnoosin jälkeen tajusin itse, että olin lyhentynyt paljon.

Luustolääkkeen lisäksi aloin hoitaa itseänä ottamalla D-vitamiini- ja kalsiumlisää sekä lisäämällä liikuntaa. Vaikka selkä oli kipeä, pystyin hyvin käymään vesijuoksussa, kun joku auttoi nostamaan minut altaaseen.”

Monta tervettä vuotta, kunnes todettiin rintasyöpä

”Luustolääke ja elämäntapamuutokset tehosivat, ja kipu parani. Elin monta tervettä vuotta, ja pystyin aloittamaan jälleen rakkaat harrastukseni tenniksen, lentopallon ja hiihdon.

Kävin myös kuntosalilla, sillä kun luut ovat hauraat, lihasten täytyy tukea niitä erityisen tehokkaasti.

Yhdeksän vuotta sitten sairastuin kuitenkin rintasyöpään. Sytostaattihoitojen aikana olin niin huonossa kunnossa, etten pystynyt ottamaan luustolääkettä. Sen seurauksena luustoni alkoi jälleen haurastua.

Puolen vuoden päästä aloin jälleen saada selkäkipuja. Ne olivat niin kovat, että jouduin hakeutumaan sairaalan päivystykseen.

Muistan selvästi, miten lääkäri sanoi, että selässäni on paljon ongelmia, mutta niitä ei voi millään parantaa. Hoitoon sain vain kipugeeliä, joka ei tietenkään auttanut.”

Osteoporoosi aiheutti nikamamurtumia

”Asun yksin, ja haluan olla omatoiminen. Ajatus vähitellen tulevasta invalidisoitumisesta kauhistutti. Sisuunnuinkin lääkärin sanoista niin, että soitin itse Meilahden syöpäklinikalle ja pyysin, että selkä tutkitaan.

Meilahdessa sain lähetteen tietokonetomografiaan ja magneettikuvaukseen. Niissä paljastui, että kipuni johtuivat useista osteoporoosin aiheuttamista nikamamurtumista rinta- ja lannerangassa. Kun nikamien luut ovat hauraat, ne murtuvat helposti.

Hyvä uutinen oli se, että luustoani pystyttiin hoitamaan. Sitä varten vaadittiin kuitenkin Kelan erikoislääkäriltä B-lausunto, sillä tarvitsemani lääke oli kallis, ja sitä myönnetään vain harkinnanvaraisesti.

Muistan vieläkin marraskuisen päivän, kun Kelan lääkäri soitti minulle kotiin ja kertoi, että lääke on myönnetty. Joulukuussa liikuin jo ilman kyynärsauvoja.”

”Liike on lääke”

”Nikamamurtumien takia olen lyhentynyt 13 senttiä, eikä selkäni tule koskaan palautumaan entiselleen. Voin kuitenkin elää hyvää elämää kotona.

Olen oivaltanut, että liike on lääke. Heti kun kivulta pystyin, aloin liikkua oman kuntoni mukaan. Käyn vesijuoksemassa, kävelemässä ja kuntosalilla, mutta pidän maalaisjärjen mukana. Liukkailla keleillä en lähde liikkeelle ollenkaan.

Selkäkipuihin saamaani luustolääkettä voi käyttää vain kaksi vuotta. Kun se kuuri loppui, kävin luuntiheysmittauksessa. Luustoni oli parantunut osteopenian eli osteoporoosia edeltävälle tasolle. Nykyään käytän toista lääkettä, jota otetaan vain kerran puolessa vuodessa.

Olen tavattoman kiitollinen saamistani lääkkeistä. Ilman niitä olisin luultavasti pyörätuolissa jossakin hoitokodissa. Sen sijaan pystyn päivittäin liikkumaan luonnossa ja seuraamaan kevään tuloa.”

X