Kukaan ei uskonut Marin sydänoireita ennen sydänkohtausta: ”Lääkäri alkoi vihjailla, että vika on korvieni välissä”
Oudot kivut yläkehossa iskivät kerta toisensa jälkeen. Mari Lehtonen ravasi lääkärillä, mutta nuoresta iästä johtuen kukaan ei osannut epäillä oireiden johtuvan sydämestä.
Mari Lehtonen on saanut kaksi sydänkohtausta. Oireet varoittelivat tulevasta, mutta kukaan ei uskonut vakavaan sairauteen. Nyt Mari haluaa kääntää kokemansa muiden eduksi. © Tommi Mattila
Viiden lapsen äiti Mari Lehtonen, 41, ravasi lääkärillä vuosia, ennen kuin sairaus paljastui. Sitä ennen vian epäiltiin olevan muun muassa korvien välissä. Lääkitys palautti elämänilon, mutta pelko on yhä läsnä.
”Outoja sydämen tykytyksiä”
”Nelisen vuotta sitten aloin tuntea outoja sydämen tykytyksiä. Olin juuri palannut vanhempainvapaalta töihin, ja luulin, että uudet asiat jännittävät. Sydämen tykytyksiä tuli etenkin stressaavissa tilanteissa. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään, mutta sain sydämen epäsäännöllistä rytmiä tasoittavaa lääkettä.
Unohdin asian. Tai ehkä vain totuin elämään sen kanssa. Sitten alkoivat muutkin oireet: kivut lapaluiden välissä ja niskassa, päässä tuntuvat jytkähdykset ja järkyttävä väsymys. Käteni menivät kylmiksi ja olkapäitä särki. Minulle tuli kovia rintakipuja. Myös ylävatsaani ja vasempaan käteen sattui, samoin leukaperiin.
Koskaan ei löydetty mitään vikaa, sydänfilmin pientä poikkeamaa lukuun ottamatta. Sain voimakkaita kipulääkkeitä.
Lääkäri alkoi vihjailla, että vika on korvieni välissä.”
Krooninen kipuoireyhtymä ja masiivinen sydäninfarkti
”Minulla diagnosoitiin krooninen kipuoireyhtymä. Kolesteroliarvoni olivat koholla, mutta ruokavalion avulla sain arvot tippumaan lähes normaalille tasolle. Mitään sydänperäisiä tutkimuksia ei tehty. Masennustakin väläyteltiin. Olin vanhustyön lähihoitaja, mutta en enää selvinnyt työstä, jota rakastin. Kelan mielestä olin täysin työkuntoinen.
Marraskuussa työsopimukseni purettiin. Tammikuussa sain massiivisen sydäninfarktin. Olin jo syksyllä puhunut lääkärille ahdistavasta tunteesta rinnassa. Siihen määrättiin rauhoittavia.
Kotiimme soitettiin ambulanssi niin usein, että se jo hävetti. Sain kerta toisensa jälkeen kipulääkettä.
Uskaltauduin kerran hiihtämään. Aurinko paistoi ihanasti. Yhtäkkiä tuntui, kuin rinnassani olisi täyttynyt ilmapallo. Koska uskoin jo itsekin siihen, että vika on korvien välissä, sivakoin vain lisää.
Hiihdon jälkeisenä päivänä leukaperiin ja korviin sattui todella kovaan. Yläselkä oli tulessa. Ajattelin, että tämän sain, kun kuntoilin liikaa. Sitten tuntui, että keuhkot ja rintalasta menevät kasaan. Hengittäminen oli vaikeaa. Lääkäri määräsi särkylääkettä rangan kipuun ja passitti kotiin.
Varasin ajan ortopedille. Olin lähdössä sinne, kun sydänkohtaus iski. Kipu oli hirveä. Huusin ja itkin. En saanut henkeä. Ambulanssi kiidätti minut sairaalaan.”
Näin minua hoidettiin
”Sairaalassa minut pumpattiin täyteen kipulääkkeitä. Sydänkäyrässä näkyi yhä vain se pieni poikkeama. TT-kuvia otettaessa kipu alkoi uudelleen, ja lopulta verikoe paljasti sydänkohtauksen.
Muistan, miten lääkäri tuikkasi nitron suuhuni ja kipu vain valui pois. Varjoainekuvat paljastivat, että yksi valtimoista oli 99 prosenttisesti ja toinen 50 prosenttisesti tukossa. Minulle tehtiin pallolaajennus ja asetettiin stentti pahemmin tukkeutuneeseen valtimoon.”
”Nautin uudesta elämästä muutaman kuukauden, kun toinen kohtaus iski”
”Kivut hävisivät heti. Elämä alkoi maistua, ja se masennuskin katosi kummasti. Nautin uudesta elämästä muutaman kuukauden, kun toinen kohtaus iski. Minut kiidätettiin leikkaukseen, mutta pallolaajennusta ei voitu tehdä valtimon puhkemisriskin takia.
Syön nyt seitsemää eri lääkettä. Tärkein on nitrosuihke.
Kivut ovat poissa, mutta pelkään uutta kohtausta. Olen määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Tärkein tavoitteeni on nyt lakialoite, joka takaisi sen, että nuorten sydänperäisiin vaivoihin puututtaisiin ajoissa.
Koen, että minua ei kuunneltu. Jos yksikin saa avun kokemastani, olen onnellinen.”