Ylen Aamu-tv täyttää 20 vuotta

Ylen käytävän kokolattiamatossa on levottomia kuvioita. Viirut sinkoilevat epäloogisen sahalaitaisesti ympäriinsä, ja aiheuttavat herkimmille ihmisille huonovointisuutta.

”Mieti! Tätä käytävää pitkin kulkevat kello kuuden aikaan aamuvieraamme”, Nicklas Wancke naureskelee, kun kävelemme kohti studiotiloja.

”Olemme miettineet, kuka on voinut suunnitella tänne näin mielipuolisen maton.”

Kun Wancke ja hänen juontajaparinsa Anna Lehmusvesi pääsevät ääneen, jutut ovat juuri tällaisia. He tekevät huomioita arkisista asioista, löytävät niistä huvittavan puolen, ja saavat ulkopuolisenkin huomaamaan nämä asiat. Kun Wancke päättää ajatuksensa, Lehmusvesi jatkaa saumattomasti. Heidän keskinäistä jutusteluaan on kiva seurata.

Lehmusvesi ja Wancke sanovat, että on tärkeää näyttää itse hyvältä haastattelussa, mutta erityisen tärkeää on saada myös juontajapari loistamaan. Tämä ei ole itsestäänselvyys kaikkien juontajien kesken.

Ennen kaikkea Lehmusveden ja Wancken läsnäolosta syntyy piristävä vaikutus, jopa aamu-uniselle ja huonosti nukkuneelle toimittajalle. Olo on heti paljon pirteämpi ja skarpimpi.

Haastattelun aikana aiheet muuttuvat paljon. Käsittelemme politiikkaa, yöpöydällä olevia kirjoja ja aiempien aamujen eläinvieraita. Yhtä vaihtelevia ovat Aamu-tv:n aiheet.

Lehmusvesi ja Wancke ovat toimineet Aamu-tv:n juontajaparina jo vuosia. Aamu-tv taas täyttää 3. maaliskuuta 20 vuotta.

”Aiomme juhlia lähetyksessä melko maltillisesti. Vieraaksemme saapuu vanhoja juontajia ja näytämme huippuhetkiä vuosien varrelta”, Lehmusvesi kertoo.

Jännitys pois

Juontajat myöntävät, että heistä tuntuu hassulta olla tällä kertaa haastateltavien roolissa.

Lehmusvesi ja Wancke ovat molemmat sitä mieltä, että haastateltava on jutussa pääroolissa, eivät koskaan he itse.

Kumpikin heistä kertoo päätyneensä Aamu-tv:hen monen mutkan kautta, Lehmusvesi 2003 ja Wancke 2006. Wancke teki aluksi radiotöitä ja englanninkielisiä uutisia, sillä hänen kotitaustansa on kaksikielinen.

Lehmusvesi taas tuli Ylelle töihin 1998 ja teki ennen juontajuutta uutistoimittajan ja uutistenlukijan töitä.

Kummankin työuraan liittyvät työt epätavallisiin aikoihin. Siksi siirtyminen aamulähetysten juontajiksi tuntui luontevalta.

Parasta aamuvuoroissa ovat onnistuneet kokemukset, kun haastateltava on puhjennut kukkaan.

Juontajat kertovat, että vuosien aikana on oppinut lukemaan ihmistä: minkälaista haastattelijaa tämä tarvitsee, onko otettava tsemppaavampi vai virallisempi rooli.

”Minulla oli kerran haastateltava, joka pyysi, että haastattelu nauhoitettaisiin etukäteen. Lopulta hän paljasti puhelimessa sairastavansa paniikkihäiriötä. Sain hänet suostuteltua suoraan lähetykseen kertomalla, miten rento ja mukava tilanne haastattelussa on. Haastattelun jälkeen hän oli helpottunut, ja se olisi voinut hänen puolestaan vielä jatkuakin. Se oli minulle juontajana tärkeä hetki”, Wancke kertoo.

Poikkeustilanteita

Vaikka Aamu-tv:n tunnelma on usein kevyt ja hyväntuulinen, sekään ei voi välttää suuria katastrofeja ja uutisaiheita.

Juontajien työvuoroon ovat sattuneet niin Thaimaan tsunami kuin kouluampumiset Jokelassa ja Kauhajoella.

Silloin juontajat vakavoituvat ja tilannetta seurataan lähetyksessä samalla, kun siitä saadaan uutta tietoa.

”On taitolaji, ettei silloin juonna kuin olisi hautajaisissa, vaikka sävy on ehdottomasti vakavampi”, Lehmusvesi sanoo.

”Meidän on annettava Aamu-tv:n katsojille tunnelma, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta.”

Teksti Heini Kilpamäki

Ylen Aamu-tv, ma-pe klo 6.25, la klo 9.05