Elokuva-arvio: Keltainen nauha -westernseikkailussa on kaihotaan Villiä länttä vuonna 1876

Ratsuväen marssilaulusta nimensä ottanut Keltainen nauha oli John Fordin ratsuväkitrilogian keskimmäinen elokuva. Se on trilogian ainoa värielokuva, ja sen kevein ja humoristisin osa, jossa on paljon fordilaista varsin miehistä komiikkaa.

On vuosi 1876. Ennen eläköitymistään ratsuväen kapteeni Nathan Brittles (John Wayne) saa vielä kaksi tehtävää. Hänen on estettävä sota reservaatista karanneiden intiaanien kanssa ja saatettava komentajansa vaimo ja tämän sukulaistyttö itään meneviin postivaunuihin.

Oscarin työstään saaneen Winton C. Hochin Monument Valleyn maisemissa kuvaama western hehkuu upeissa Technicolor-väreissä ja on asenteiltaan lähes pasifistinen. Brittles tekee rauhanomaisin keinoin kaikkensa välttääkseen sodan intiaanien kanssa samalla kun painii eläköitymisensä aiheuttaman alakulon kanssa.

Seikkailullisen ja kepeän pinnan alla kahteen James Warner Bellahin novelliin perustuvassa Keltaisessa nauhassa on aimo annos kaihoa ja surumielisyyttä katoavaa Villiä länttä ja Brittlesin päättyvää uraa kohtaan. Tätä tunnelmaa vasten elokuvan mieltä nostattava päätös tuntuu jopa hieman keinotekoiselta.

****½

Keltainen nauha, pe 4.3. klo 22.15, Teema & Fem