Elokuva-arvio: Phantom Thread on hienostunut psykologinen näytelmä rakkaudesta valtapelinä
Daniel Day-Lewis on sanonut, että Phantom Thread oli hänen viimeinen elokuvaroolinsa. Ainakaan vielä paluuta ei ole tapahtunut.
Daniel Day-Lewis esittää muotisuunnittelija Reynolds Woodcockista elokuvassa Phantom Thread.
Phantom Thread on vahva näyttö. Paul Thomas Anderson (s. 1970) on yhdysvaltalaisen elokuvan keskeisiä nykyohjaajia. Hänen ohjaustyönsä There Will Be Blood (2007) on yksi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen hienoimpia amerikkalaiselokuvia.
1950-luvun Britanniaan sijoittuva elokuva on kertomus epäsosiaalisesta, täydellisyyttä tavoittelevasta muotisuunnittelija Reynolds Woodcockista (Daniel Day-Lewis), joka suunnittelee upeita iltapukuja varakkaille arvohenkilöille.
Woodcock löytää pienestä kahvilasta ulkomaalaisen tarjoilijan Alman (Vicky Krieps) ja tekee tästä mallinsa, rakastettunsa ja yhden ompelijoistaan. Mutta säyseän oloinen Alma ei olekaan sitä, mitä Woodcock luulee. Tarinasta tulee hienostunut psykologinen näytelmä rakkaudesta valtapelinä, jonka tuloksena voi olla, yllättävää kyllä, täydellinen rakkaus.
Phantom Threadissa kaikki osuu kohdalleen: Andersonin ohjaus ja kuvaus, Jonny Greenwoodin musiikki sekä Kriepsin ja tässä mahdollisesti viimeistä elokuvaansa tehneen Day-Lewisin osasuoritukset, unohtamatta Lesley Manvillen yhtä vahvaa roolityötä Woodcockin sisarena.
Elokuva on hieno esimerkki vivahteikkaasta, pitkälle mietitystä ja kaikki yksityiskohdat huomioivasta elokuvanteosta, joka jättää katsojan miettimään lopputuloksen monia sävyjä ja tasoja.
****½
Phantom Thread, su 26.4. klo 21.00 Tv1
Lue myös: Elokuva-arvio: Ghost Story – runollisen surullinen draama menetyksestä ja luopumisesta