Elokuva-arvio: Tapaus 64 – Rikosjännäri rodunjalostuksen vyyhdin paljastumisesta
Fiktiivinen rikosjännäri Tapaus 64 perustuu Jussi Adler-Olsenin romaaniin. Jännärin tarinankerronta liikkuu kahdella aikatasolla.
Kahdella aikatasolla liikkuvan jännityselokuvan Tapaus 64 päärooleissa nähdään Nikolaj Lie Kaas (toinen oik.) ja Fares Fares (toinen vas.).
Christoffer Boen ohjaus Tapaus 64 (Journal 64, Tanska 2018) pohjautuu Jussi Adler-Olsenin romaaniin, jonka sivujuonessa etsivät Carl (Nikolaj Lie Kaas) ja Assad (elokuvasarjaa varten tanskan kielen opetellut Fares Fares) potevat yhteistyönsä päättymistä. Poliisit kollega Rosea (Johanne Louise Schmidt) myöten joutuvat murhayritystenkin kohteeksi, vaatiihan lajityyppi myös toimintaa.
Tutkimukset käynnistyvät kolmen ruumin löytymisestä. Rinnan kuvataan tapahtumia vuonna 1961. Moraalittomiksi tulkitut teinitytöt saattoivat joutua vankisaarelle, ja siellä sekä pakkosterilointien että seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.
Pohjoismaissakin on uskottu ”parempien yksilöiden” elinolosuhteiden vaalimiseen sekä suorastaan arjalaisiin näennäistieteellisiin oppeihin. 1934–67 pakkosteriloitiin Tanskassakin eri syistä yli 11 000 naista. Tällä kertaa lukua ei kerrota rodunjalostusdokumentissa, vaan fiktiivisen rikosjännärin lopputeksteissä. Tarinassa paljastuu toiminnan jatkuvan yhä, laittomasti, ja sen lonkeroiden levinneen kaikkialle yhteiskuntaan.
Tapaus 64, to 18.3. klo 21.00 Frii
Lue myös: Seduced: NXIVM-kultin tarina: neliosainen tosirikossarja perehtyy rikosten laajuuteen