Politiikka-Suomi – Pekka Laineen luotsaaman sarjan Voiko vitutukseen kuolla -jakso pohtii poliittisissa tehtävissä sattuvia uran katkeamisia
Pekka Laine ja J.P. Pulkkinen jatkavat Politiikka-Suomella tykättyä dokkarilinjaansa. Laine tunsi haastattelujen kasvavan, kun Matti Vanhanen alkoi siteerata Julia Robertsin filmirepliikkejä.
Sarjaa varten haastateltiin yli sataa ihmistä.
Syksyn kirkkaasti mielenkiintoisimpia ohjelmia on TV1:n 10-osainen sarja Politiikka-Suomi. Se on Pekka Laineen jatko luotsaamilleen sarjoille Rock-Suomi, Iskelmä-Suomi, Klassinen Suomi ja Urheilu-Suomi (2010–2017).
Musiikkitoimittaja Laineen oli siis jatkettava musa-aiheisista poikkileikkauksista samoilua eteenpäin muihin aihepiireihin. Korviin kuiskuteltiin ehdotuksia ”Design-Suomesta”.
Politiikka-Suomi pyrkii näyttämään poliitikot totutusta poikkeavalla tavalla. © Jukka Lintinen / Yke
Yli sata haastateltavaa
Nuoret politiikan toimittajat älysivät ehdottaa politiikkaa. He eivät itse ikinä ehdi vastaavaan käsittelytapaan vääntäessään uutisvirtaa.
”Sarjan systeemi on, että keskeiset puhujat, avaintodistajat, saadaan puhumaan toisella tapaa kuin normaalisti”, Pekka Laine, 55, sanoo.
”Puhumaan rennosti ja puhumaan intohimosta politiikkaan”, lisää toinen käsikirjoittaja J.P. Pulkkinen, 62.
Laine ylistää yli sataa haastateltavaa: ”Kalenteriin oli buukattu välillä aika rajuja viikkoja, jolloin kaikki haastateltavat olivat sellaisia, joilla on niin sanotusti paita hallin katossa.”
”Parhaita hetkiä olivat yllätykset. Matti Vanhanen ei ole läheskään niin jäykkä äijä kuin luulin. Kun Vanhanen siteerasi Julia Robertsin vuorosanoja Notting Hillistä, ajattelin, että nyt ollaan jossakin aivan uudessa tilanteessa.”
Politiikka-Suomen ensimmäinen jakso Voiko vitutukseen kuolla pohtii poliittisissa tehtävissä sattuvia uran katkeamisia.
Pulkkinen nimeää pätevimmäksi politiikkasarjaksi tanskalaisen Vallan linnakkeen fillaroivine pääministereineen. Laineesta kovimmat politiikkalaulut ovat Woody Guthrien This Land Is Your Landin suora poliittinen viestintä ja Bruce Springsteenin Riverin ”kuvaus ihmisestä, joka pitäisi sitten saada äänestämään”.
Pekka Laine sanoo, että Politiikka-Suomi -sarjassa poliitikot pyrittiin vapauttamaan pois tunnelmasta, että he ovat ”A-studiossa vänkkäämässä”. © yle
Ihanteita ja kaupantekoa
Ensimmäisiä sanoja, jonka tekijät merkitsivät fläppitaululle, oli ”pulisongit”.
”Fiiliksen elävästä historiasta luo harvemmin puhe budjettiriihen istunnosta, siis politiikan päivittäinen asiasisältö. Mutta mistä tulee tunne, että ollaan 90-luvun lama-Suomessa tai 70-luvun Kekkos-Suomessa? Se tulee kaiken maailman tuulitakeista ja pulisongeista”, Laine kuvailee.
Laine myöntää haastattelutilanteiden menneen välillä ”plörinäksi” hänen purskahtaessaan nauruun, etenkin anekdooteille Veikko Vennamon touhuiluista.
Pulkkinen muistuttaa, että sarjassa on kyse paljosta muusta kuin siitä, muodostuuko henkilökuvista hauskoja. Poliitikon tehtävä on vaikea, se tasapainottelu ihanteiden ja kaupanteon välillä.
”Neljän leikkaajamme oivallukset menevät liikutuksen puolelle. Lamajaksossa on just niin ankeata kuin se lama nyt saakeli oli. Mukana on koko se kuvasto, jota olemme nähneet moneen kertaan, mutta kun siihen rakentuu juuri oikeaan kohtaan käänne, vaikutus on vahva”, Pulkkinen sanoo.
”Ylipäätään on tärkeää, että helvetinmoisesta materiaalikasasta saa jaksoihin koherentteja kokonaisuuksia. Poliitikot eivät vie sitä asiaa, vaan kerronta rakennetaan aina teeman mukaiseksi.”
Politiikka-Suomi, torstai 28.10. klo 19.00, TV1