Prisma: Maa – elämän planeetta -dokumentti tutkii elämää ja sen edellytyksiä maapallolla eri aikoina
BBC:n uusi tiededokumenttisarja kertoo maapallon evoluutiosta ja historiasta.
Maapallolla on ollut kausia, jolloin nykyisenkaltainen elämä on näyttänyt kovinkin epätodennäköiseltä vaihtoehdolta. Laavakertymät virtasivat 300 000 vuoden ajan.
Koska tuhossa on usein uuden alun siemen, BBC:n viisiosainen sarja Maa – elämän planeetta (Earth, 2023) alkaa täydellisestä tuhosta.
252 miljoonaa vuotta sitten, permikauden lopulla, maailmamme oli toisenlainen kuin nykyään. Oli vain yksi jättiläismanner, Pangea, ja sen ympärillä pelkkää vettä. Pangealla oli kuitenkin runsaasti elämää, samoin meressä.
Pangean pohjoislaidalla, nykyisessä Siperiassa tapahtui kuitenkin kirjaimellisesti järisyttäviä asioita. Maankuoren alla muhinut laava alkoi purkautua kuoren läpi, ja ilmiö levisi läpi koko mantereen tuhoten lopulta lähes kaiken elämän maapallolta.
Tuhoa edistivät vielä lämpötilan huomattava nousu ja laavan polttamien entisen merenpohjan suolavarantojen ilmaan nostamat, otsonikerrosta hajottavat halogeenit. Auringonvalo pääsi maapallolle kaikessa suodattamattomassa raakuudessaan.
Elämä syntyy
On laskettu, että Siperiasta lähteneet laavakertymät virtasivat kaikkiaan 300 000 vuotta. Vasta triaskauden jatkuvat sateet viilensivät lopulta maapalloa niin, että uudenlaisen elämän syntyminen oli mahdollista.
Elämää syntyi. Ja juuri se on sarjan ytimessä. Maa – elämän planeetta pyrkii tutkimaan elämää ja sen edellytyksiä maapallolla eri aikoina ja tekemään myös vertauksia nykyaikaan sekä ihmisen aikaansaamiin muutoksiin.
Sarjan kakkosjaksossa Jäinen planeetta mennään ajassa vielä ensimmäistä jaksoa paljon kauemmas, 700 miljoonan vuoden päähän, ja tarkastellaan, miten maapallo tuolloin päätyi lähes kauttaaltaan jään peittämäksi. Jään viimein sulettua elämä ponkaisi vauhtiin valtavalla vauhdilla.
Rodiniaksi kutsutun tuolloisen supermantereen matalissa rantavesissä eleli elämän alkumuotoja, alkeellisia bakteereja, jotka jään alettua sulaa alkoivat kehittyä monimutkaisemmiksi elämänmuodoiksi.
Tietoa ja spekulointia
Kökköjen dramatisointien tai yhden pitkin maapalloa reissaavan ohjelmaisännän sijasta sarjassa tuodaan esiin lukuisia eri alojen asiantuntijoita eri puolilta maailmaa.
Kieltämättä heidän tehtävänsä on olla hieman mielikuvituksettomasti puhuvia päitä, jotka dramaattisten luonnonmullistuskuvaelmien välissä selittävät maapallon elämää omien alojensa näkökulmasta. Onneksi näitä tietäjiä nähdään sarjassa paikoin myös kenttätyössä, eikä vain sinisen taustan edessä puhumassa.
Paljon on kuitenkin sellaista, mikä pakostakin on spekulointia, sillä satojen miljoonien vuosien takaisien ajanjaksojen ilmiöitä voi päätellä ainoastaan kiviaineksista. Eikä niiden tarjoama todistusaineisto useinkaan ole yksiselitteistä. Mutta mitä pitemmälle maapallon evoluutiossa tullaan, sitä enemmän varmuustekijöitä päättelyyn saadaan.
Visuaalisesti komeaa työtä
Fokus nykypäivään säilyy kiinteänä. Sarjan ensimmäisen jakson Tulinen planeetta loppupuolella eräs asiantuntija sanoo, että maapallo kyllä itse selviytyy lopulta kaikesta, mitä ihminen sen niskaan paiskaa, mutta nykyiset eläinlajit, ihminen mukaan lukien, eivät välttämättä jää eloon. Mutta eiväthän ole jääneet muinaisista eliöistäkään kuin harvat.
Sitten syntyy taas jotain uutta, mutta se ei välttämättä muistuta mitään nykyisin elävää, kuten eivät muistuttaneet permikaudenkaan eliöt ja kasvit.
Visuaalisesti sarja on BBC:n totuttuun tapaan komeaa työtä. Muissa jaksoissa perehdytään muun muassa maapallon kasvillisuuteen, ilmakehään ja viimein myös ihmiseen osana planeetan kehityshistoriaa.
Prisma: Maa – elämän planeetta, tiistai 9.1. klo 19.00, TV1