Saksalaisessa Vapauden kutsu -sarjassa nähdään rasismia ja tulenarkoja tilanteita – Epookki on luotu huolellisesti
Kuusiosainen sarja edustaa saksalaista tv-realismia. Toisaalta tutuimmillaan, toisaalta hieman verevämmin kuin yleensä.
Vapauden kutsu -sarjan alussa nuori Marie Kastner (Elisa Schlott) jättää kotikaupunkinsa Kaltensteinin ja jäähyväiskirjeen parhaalle ystävälleen Erikalle. Sitten siirrytään vuosi taaksepäin tapahtumiin, jotka saivat Marien tekemään ratkaisunsa.
On vuosi 1949 Kaltensteinin pikkukaupungissa. Saksa on hävinnyt sodan, ja seutua hallitsee amerikkalaissotilaiden tukikohta. He vaativat aina vain lisää maata omille rakennuksilleen muutenkin köyhtyneiltä saksalaisilta maanviljelijöiltä. Rasismi rehottaa, niin saksalaisia kuin omia mustia sotilaitakin kohtaan. Marie kohtaa mustan amerikkalaissotilaan ja heidän välilleen virinnyt kiinnostus luo lisäjännitteitä muutenkin tulenarkaan tilanteeseen.
Sarjan kerronta on suhteellisen joustavaa ja eloisaa, ja epookki on luotu huolellisesti. Paljon on kasattu nuoren Elisa Schlottin harteille, mutta hän vaikuttaa vahvalta näyttelijältä. Vapauden kutsun alkuun on lisätty varoitus sarjan sisältämistä rasistisista ilmaisuista, mutta samalla mainitaan, että moinen on totta yhä vieläkin. Niinhän se valitettavasti on.
Vapauden kutsu, maanantai 9.1. klo 19.00, TV1