Yann Demangen esikoiselokuvassa ’71 Pohjois-Irlannin levottomuudet ovat toimintaa terästävä lisämauste
Brittisotilas Gary Hook (Jack O’Connell) yrittää selvitä Belfastin kaduilla.
Pohjois-Irlannin kriisi inspiroi 1990-luvulla hienoja yhteiskunnallisia draamoja (Isän nimeen, The Boxer). Vuonna 1998 solmitun Pitkäperjantain sopimuksen päätettyä vuosikymmeniä kestäneet levottomuudet, myös niistä kertoneet elokuvat hävisivät hiljalleen valkokankailta.
Brittimielisten protestanttien ja yhtenäisestä Irlannin tasavallasta haaveilleiden katolisten yhteenottojen verisin vaihe osui 1970-luvun alkuun. Ranskalaisen Yann Demangen esikoisohjaus ’71 ottaa kiinni konfliktin huippukohdasta.
Belfastiin juuri saapuneet brittisotilaat komennetaan suojaamaan katolilaiskodin etsintäoperaatiota. Vastarinnan muuttuessa mellakaksi sotamies Gary Hook (Jack O’Connell) jää joukosta jälkeen. Hänen on sinniteltävä takaisin ystävien ja vihollisten alueisiin jaetussa kaupungissa, jossa todelliset liittolaisuussuhteet eivät aina vastaa ääneen lausuttuja.
Demangelle Pohjois-Irlannin levottomuudet ovat jännityksen kulissi ja toimintaa terästävä lisämauste, ei toisin päin. ’71 ohittaa hahmojen syventämisen, poliittisen julistamisen ja todellisiin tapahtumiin ripustautumisen. Elokuvan ytimessä ovat selviytyminen ja sen edellyttämä vauhti.
Sitä piisaa, kun rivimies Hook suunnistaa ympäri öisen Belfastin ja oppii kantapään kautta ymmärtämään sen vihamielistä todellisuutta. Matkalla näennäisen yksinkertaisesta pakotarinasta kasvaa tarkkanäköinen kartta Pohjois-Irlannin levottomien vuosien rintamalinjoista.
Demangen ytimekäs ohjaus muistuttaa, että välillä vähemmän on enemmän. ’71 tuo mieleen kylmän sodan vuosina kukoistaneet poliittiset trillerit, joiden kiehtovuus perustui moraaliseen monitulkintaisuuteen.
Kino: ’71, pe 7.9. klo 21.00 Yle Teema & fem