Työväenluokkainen laulunikkari

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Radiomies Pekka Gronow sekä Peter von Bagh vauhdittivat 1960-luvun lopulta alkaen laulunikkari Veikko Lavin (1912–96) comebackia unohduksesta, melkein tuntemattomuudesta. Kotkalaislähtöisen Lavin 1950-luvun levyt löydettiin taas, koska ne olivat poikkeustarina iskelmähistoriassa – omaäänisiä, itse tehtyjä biisejä työväenluokkaiselta pohjalta.

Nuoremmalta sukupolvelta vastakaikua saaneen Lavin riimikynä alkoi suoltaa uutta tuotantoa, josta Tv-arkiston uusintaohjelmat Lauluja elämästä (1978) ja Väliasemalla Veikko Lavi (1982) pääosin koostuvat. Tuli lauluja sellaisia kuin Jokainen ihminen on laulun arvoinen ja Sukuvika – suksi ei luista.

Kummassakin ohjelmassa juureva, isonenäinen Lavi vinoilee hiukan listatyrkyille tarkoittaen nähtävästi Armia ja Dannyä. Hän avaa muun muassa kappaletta Depressio-tango, joka syntyi ”elementtikennostoon” eli kerrostaloon muuttamisesta.

Ensimmäisellä aktiivikaudellaan Lavi ei saanut näkyvyyttä suomifilmeissä, joissa lajitoveri Reino Helismaa mellasti mielin määrin. Aki Kaurismäki sen sijaan antoi Laville elokuvaroolin nimeltä Vepa.

Hienona kruununa arvostukselle on, että reggaehemmo Jukka Poika julkaisi vuonna 2008 levyllisen Lavi-covereita. Vaikkapa Silakka-apaja -kappaleen salamafraseeraus taipuukin kuin luonnostaan siihen käyttöön.

Jussi Karjalainen 

Veikko Lavi 100 vuotta -teemailta ti 24.4. klo 22.05 Teema

X