Anna-lehti: Marja Hintikka haluaa irti perfektionismistaan: ”Taustalla vaanii koko ajan pelko – olenko sittenkin laiska”

Vapaus ei merkitse Marja Hintikalle enää samaa kuin sinkkuaikoina, mutta hän pyrkii yhä suostumaan myös yllättäviin ehdotuksiin. Rentoutuminen ja heikkouden näyttäminen ovat vaatineet opettelua.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vapaus ei merkitse Marja Hintikalle enää samaa kuin sinkkuaikoina, mutta hän pyrkii yhä suostumaan myös yllättäviin ehdotuksiin. Rentoutuminen ja heikkouden näyttäminen ovat vaatineet opettelua.
(Päivitetty: )
Teksti:
Armi Kauppila

Juontaja Marja Hintikka, 40, kertoo Anna-lehdessä, mitä hän ajattelee spontaaniudesta ja vapaudesta.

Nuorempana, sinkkuna ollessaan, hän saattoi helposti ottaa vaikkapa äkkilähdön matkalle. Nykyään, kolmen lapsen äitinä, vastaavanlainen spontaanius ei enää onnistu.

”Vapaus on mielestäni kiehtovaa, mutta lasten kanssa on pakko olla rutiineja. Lapsiperheessä rutiinit jopa lisäävät vapautta, elämä sujuu paremmin ja kaikki ovat tyytyväisiä.”

Hintikka yrittää kuitenkin välillä suostua yllättäviinkin ehdotuksiin, jotta hänestä ei tulisi liian harkitsevaa.

Miehelle ja lapsille voi olla heikko

Marja Hintikalla on ollut välillä töissä sellaisia tilanteita, että tunteet ovat meinanneet nousta pintaan. Sellainen oli esimerkiksi televisiohaastattelu kaksosensa synnytyksessä menettäneen Johanna Pakosen kanssa.

Hintikka oli silloin itse raskaana, joten tilanne oli hänellekin tunteikas.

”Työssä ei voi romahtaa, vaan on pakko olla vahva. Kun lapset olivat pieniä, yritin olla vahva myös heidän edessään, mutta siinä olen muuttunut. Nykyisin uskalla näyttää lapsille myös heikot hetkeni. Heille ei voi valehdella.”

Myös aviomiehensä, toimittaja Ile Uusivuoren, edessä Hintikka uskaltaa olla heikko.

”Hänen turvallinen läheisyytensä on parantavinta, mitä vaikeina hetkinä voin kuvitella.”

”Laiskottelun opettelu on jatkuva läksy”

Marja Hintikka oppi jo lapsena, että hyvä ihminen on ahkera, joten hän ei siedä laiskottelua. Välillä on kuitenkin syytä ottaa rennosti, ja Hintikka onkin pyrkinyt välillä ajattelemaan, että ’ihan hyvä’ riittää.

”Olen yrittänyt opetella irti suorittamisesta ja perfektionismista, mutta puuhakkuuden ihanne on tiukassa. Taustalla vaanii koko ajan pelko: olenko sittenkin laiska.”

Hintikan on pitänyt esimerkiksi opettaa itselleen, että heti mökille tullessa ei tarvitse alkaa öljytä terassia tai järjestää isoja juhlia.

”Laiskottelun opettelu on minulle jatkuva läksy. Oikein tankkaan itselleni, että rentoudu, ole nyt vain.”

X