Näin Dome Karukoski käänsi taustansa köyhän perheen koulukiusattuna urheilijanuorukaisena voitokseen elokuvaohjaajana: ”Sain hirveästi voimavaroja ja itsevarmuutta”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Elokuvaohjaaja Dome Karukoski käänsi lapsuuden kiusaamiskokemukset voitokseen.
Dome Karukoski. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Dome Karukosken ammatiksi olisi voinut tulla salibandyjoukkueen valmentaja. Nuorempana parjattu herkkyys kääntyi miehen vahvuudeksi jo valmennuspestissä.

Kalle Kinnusen ja Matti Rämön kirjoittama elämäkerta Hymypoika (Otava) esittelee yhden Suomen tunnetuimmista elokuvaohjaajista. Teos käy läpi, miten Dome Karukoski, 43, ponnisti vaatimattomista oloista Lepsämän kylästä Hollywoodiin.

Nuoruudessaan hän kohtasi suuria haasteita jo ennen kuin osasi edes haaveilla elokuva-alasta.

Pikkupitäjässä ei suvaittu erilaisuutta

Dome Karukoski syntyi 29.12.1976 Kyproksella. Ulkomaan kirjeenvaihtajana työskennellyt äiti Ritva Karukoski muutti poikansa kanssa Lepsämälle vuonna 1981. Yhdysvalloissa asuvaan isäänsä Karukoski tutustui vasta 14-vuotiaana.

12-vuotias Dome Karukoski vuonna 1987.

12-vuotias Dome Karukoski vuonna 1987. © Dome Karukosken kotialbumi

Perhepäivähoidossa Karukosken käyttäytymistä ihmeteltiin: Kyproksella lasten leikkeihin kuului fyysinen läheisyys, jota Suomessa pidettiin sopimattomana.  Pienen paikkakunnan koulussa Karukoski joutui todelliseksi silmätikuksi. Murtaen suomea puhuva, herkkä yksinhuoltajaäidin poika kärsi jatkuvasta kiusaamisesta, kunnes siirtyi yläasteelle Espooseen.

Dome Karukosken lapsuutta leimasi myös vähävaraisuus – siitäkin kiusaajat ammensivat. Alunperin kesämökiksi tarkoitetussa kotitalossa ei ollut juoksevaa vettä. Ritva-äidillä ei ollut varaa lomamatkoihin tai sellaisiin vaatteisiin, joita kaverit käyttivät.

Myöhemmin teini-iässä tilanne oli niin sietämätön, että Karukoski  jopa varasteli stereoita autoista. Konnuuksien tekeminen ei kestänyt pitkään, vaan hän alkoi työskennellä salibandyvalmentajana.

Pitäisikö vain ryhtyä salibandyvalmentajaksi?

Yläasteikäisenä Dome Karukoski löysi paikkansa porukassa. Vaikka elokuva-ala alkoi kiinnostaa, hän valitsi Kallion ilmaisutaidon lukion sijaan Pohjois-Espoon lukion, jonne kaverit menivät.

Nuorempana parjattu herkkyys alkoi kääntyä vahvuudeksi jo salibandyvalmentajana, sillä pelaajia kuunteleva ja mukava Karukoski loi ympärilleen turvallisen ilmapiirin.

Myöhemmin muiden kuuntelemisesta tuli yksi tärkeimmistä opeista elokuvaohjaajana. Kun oman egon työntää syrjään, kuulee helpommin myös rivien väliin piilotetut viestit.

Dome Karukoski ohjeistaa vallihaudasta J.R.R. Tolkienia näyttelevää Nicholas Houltia.

Dome Karukoski ohjeistaa vallihaudasta J.R.R. Tolkienia näyttelevää Nicholas Houltia. © Fox Searchlight Pictures

Näyttelijäisänsä innoittamana Karukoski pyrki lukion jälkeen opiskelemaan samaa alaa, mutta ei päässyt kouluun. Hän ehti jo ajatella, pitäisikö vain keskittyä asiaan, jossa pärjäsi: valmentamiseen.

Vuonna 1999 hän kuitenkin haki Taideteollisen korkeakoulun ohjaajalinjalle ja pääsi sisään Lauri Nurkseen ja Alli Haapasalon kanssa.

Nuoruuden heikkoudet paljastuvat vahvuuksiksi

Ohjaajakouluun pääsyn riemu oli niin suurta, että Karukoski oli juostessaan jäädä koulun lehtorin Matti Kuortin auton alle. Kuortti vitsaili usein myöhemmin, että Karukosken opiskeluaika oli lähellä jäädä Taideteollisen historian lyhyimmäksi.

Taidekoulussa Karukoskea pidettiin outona lintuna: ulospäinsuuntautunut ja urheilumaailmasta tupsahtanut nuorimies sai jopa sellaista palautetta, että ohjaaja ei voi olla niin mukava.

Miten Dome Karukoski uskalsi olla niin avoimesti oma itsensä?

”Ulkopuolisuuden tunteesta ja koulukiusaamisesta toipumisen prosessista sain hirveästi voimavaroja ja itsevarmuutta. Ymmärsin, että se kuka minä olen ei ole syypää siihen, että ihmiset kiusaavat tai katsovat erilailla”, Dome Karukoski kertoo.

Hän jopa ajattelee, että arvioivalla elokuva-alalla kiusaamisen kokemuksesta selviäminen on etu.

”Kiusaaminen jätti jälkiä, mutta se ei tuhonnut minua ja itsetuntoani täysin. Se synnytti tietynlaisen luottamuksen omaan persoonaani.”

Urheilutausta taas on auttanut siinä, että epävarmalla alalla pärjää ja jaksaa ylipäätään yrittää.

”Pitää olla kunnianhimo ja vimma, ja tavoitteiden pitää olla välillä jopa epärealistiset. Olen aina urheillut, joten voittamisen kulttuuri tulee sieltä.”

Nyt Karukoski neuvoisi nuorta itseään, että kaikkea ei kannata ottaa niin vakavasti. Arvokkaimpia ovat ne hetket, jolloin on pystynyt nauramaan itselleen. Karukoski rakastaa edelleen nauramista ja nauttii pellen roolistaan, mutta enää hänen ei tarvitse puolustaa sillä itseään.

Lue myös: Elokuvaohjaaja Dome Karukoski matkalla Hollywoodiin

Lue myös: Erikoishaastattelu: Dome Karukoski puhuu ensi kertaa Tolkien-elokuvasta – ”Toisestakin Hollywood-elokuvasta sopimus”

X