Ella Kanninen tekee päätöksiä tunteella: ”Lapsuuden unelmat veivät eteenpäin”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Ella Kannisen ajatusmaailmaa määrittää optimistisuus. Sitä opetti äitikin. ”Hän sanoi aina, että taaksepäin ei kannata katsoa, on keskityttävä siihen, mitä on tulossa.”
Ella Kannisen ajatusmaailmaa määrittää optimistisuus. Sitä opetti äitikin. ”Hän sanoi aina, että taaksepäin ei kannata katsoa, on keskityttävä siihen, mitä on tulossa.” © Tommi Tuomi / Otavamedia
Ella Kannisen lapsuus oli pienieleistä ja vähän tylsää. Samanlaisen perustan hän haluaa pojilleenkin, koska siinä kasvaa uteliaisuus ja halu nähdä maailmaa.

Opettajan vastaus yllätti. Ella Kanninen, 45, olisi tervetullut vierailemaan poikansa koululuokassa milloin tahansa. Arkipäivisin rakennuksen ovet eivät ole lukossa eikä visiitistä tarvitsisi sopia etukäteen.

”On hienoa, että Suomessa lapset saavat kasvaa turvallisuuden tunteeseen, joka joissain paikoissa Euroopassa on luksusta”, Ella Kanninen kertoo.

Ellan toinen koti on Italiassa. Siellä kouluun ei astella luvatta. Ovet ovat lukossa. Pankkeihin ja julkisiin laitoksiin kuljetaan läpivalaisun kautta. Firenzen lentokentällä päivystävät aseistetut sotilaat ympäri vuorokauden.

”Monta kertaa mietin, ovatko turvatoimet jo liioiteltuja. Mutta toisaalta, onko suomalaisilla puolestaan liian vahva tunne turvallisuudesta? Kuvittelemmeko olevamme yhä lintukodossa?”

Ella Kanninen on asunut vuoroin Suomessa ja Italiassa viitisentoista vuotta. Jo sitä ennen, ylioppilaaksi pääsystä asti, hän kolusi Eurooppaa opiskellen ja töitä tehden.

Työt kuljettavat häntä yhä Euroopassa ja siitä Ella on iloinen. Jonain päivänä voi silti koittaa aika, jolloin on aika toteuttaa toisenlaisia unelmia. Niihin liittyvät hyvä ruoka, patikointi ja pelastetut eläimet.

Johdattelevat tähdet

Pienimuotoista ja vähän tylsää. Sellaiseksi Ella kuvaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan Vihdin Nummelassa. Oli koti, koulu ja harrastukset. Lomamatkoilla käytiin, varsinkin äidin kanssa vanhempien eron jälkeen, mutta kansainvälisyys oli vain sana.

Lapsuus ravitsi turvallisuuden tunnetta, mutta sillä oli toinenkin seuraus.

”Nummelan pienuus, pysyvyys ja arjen tylsyys ruokkivat uteliaisuutta ja näkemisen halua.”

8-vuotiaana Ella puheli mielessään kuvitteellista ranskaa kävellessään kouluun ja haaveili, että jonain päivänä olisi Ranskassa. Hän ei unelmoinut turhaan.

Ella Kanninen puhuu annetuista askelmerkeistä ja johdattelevista tähdistä. Niitä vastaan olisi ollut turha pyristellä.

”Olisi ollut vaikea jättää kansainvälinen tie kulkematta. Se olisi johtanut vain turhautumiseen.”

Uskallus päästää irti

Eläinlääkäriksi Ellasta ei ollut heikkojen matemaattisten taitojen vuoksi. Alkuperäisen unelman vaihtoehtoina olivat diplomaatin tai kansainvälisen virkamiehen ura.

Kummassakin tarvittaisiin ranskan kielen taitoa, joten ylioppilaaksi päästyään hän lähti Grenobleen opiskelemaan ranskaa.

Ella Kanninen hymyilee.

”Lapsuuden unelmat veivät eteenpäin.”

Matka jatkui Viroon, jossa Ella suoritti toimittajan tutkinnon Tarton yliopistossa.
Askelmerkkejä? Kyllä.

”Pääsin käyttämään opiskelemiani kieliä kansainvälisissä ohjelmissa. Se oli minusta jonkun etukäteen suunnittelemaa.”

Ella naurahtaa.

”Suoraan sanoen epäilen, ettei minusta hyvää virkamiestä olisi tullutkaan.”

Televisioura alkoi Ylen Aamu-tv:ssä

Ellan televisioura Suomessa alkoi Ylen Aamu-tv:n toimittajana ja myöhemmin uutistenlukijana 2000-luvun alussa. Moni kohotteli kulmiaan, kun Ella irtisanoutui vakituisesta työstään lähtiessään Italiaan opiskelemaan.

Ensimmäinen nimikkosarja Talo Italiassa alkoi vuonna 2005. Kaiken kansan tunteman hänet teki viimeistään juontopesti Tanssii tähtien kanssa -shown ensimmäisellä ja toisella tuotantokaudella vuosina 2006 ja 2007. Kolmattakin kautta tarjottiin, mutta siitä Ella kieltäytyi. Sen sijaan hän tuurasi Vappu Pimiää kaudella 2012.

”Olen uskaltanut päästää irti hienoista ohjelmista, menestystarinoista, koska se on tuntunut oikealta. Olen tehnyt ja teen yhä päätöksiä hyvin paljon tunteella kulloisenkin elämäntilanteen mukaan.”

Tunteella tehdyt päätökset ovat tuoneet mukanaan paljon hyvää, mutta myös epävarmuutta.

”Mitään varmaa tällaisessa elämässä ei ole. Olen ollut montakin kuukautta tietämättä, mihin seuraavaksi ryhdyn.”

Ella on altis huolehtimaan, huolestumaan ja hermoilemaan, mutta oppinut hillitsemään taipumustaan vuosien mittaan.

”Murehtiminen vie energiaa, aiheuttaa stressiä ja vanhentaa. Elämä on kantanut tähänkin asti, miksi se ei tekisi niin tästä eteenpäinkin.”

Häntä ei ahdista ajatella, että tulee ehkä aika, jolloin hän ei enää kelpaa kameran eteen.

”En kirjoittanut aikanaan ystäväkirjaan, että minusta tulee juontaja tai toimittaja. En haaveillut televisiotyöstä. Ehkä sen vuoksi voin olla levollisin mielin, jos työt kameran edessä loppuvat jonain päivänä. Se ei olisi maailmani loppu.”

Jo nyt Ellan mielessä itää muitakin unelmia, mutta niistä tuonnempana.

Muuttunut maailma

Ella Kanninen on elänyt yhtenäisen Euroopan ja vapaan liikkuvuuden huuman. Hän tuntee olevansa paitsi suomalainen, myös vahvasti eurooppalainen.

”Se on iso etuoikeus, jos mietitään vaikka maailman poliittista tilannetta ja erilaisia kuumia pesäkkeitä, joissa tapahtuu koko ajan.”

Tosin omat kriisinsä on Euroopassakin.

”Vapaan liikkuvuuden myötä maiden rajat ovat hämärtyneet. On syntynyt tietynlainen yhtenäiskulttuuri, sillä joka maasta löytyvät samat tuotteet, ohjelmat sekä elämäntyylit ja -tavat. Suomalaisistakin on tullut entistä välimerellisempiä.”

Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa.

”Mutta toivon, että kansalliset traditiot, eurooppalaisten kulttuurien omaleimaiset piirteet, perinteet ja tavat säilyvät.”

Ella ja hänen puolisonsa ovat aina jakaneet vanhemmuuden. ”Olen todella iloinen siitä, että miehelläni on aina ollut puolet vastuusta. En ole koskaan tarvinnut huolehtia siitä, pärjääkö hän poissa ollessani. En pysty kuvittelemaan häntä parempaa isää.”

Ella ja hänen puolisonsa ovat aina jakaneet vanhemmuuden. ”Olen todella iloinen siitä, että miehelläni on aina ollut puolet vastuusta. En ole koskaan tarvinnut huolehtia siitä, pärjääkö hän poissa ollessani. En pysty kuvittelemaan häntä parempaa isää.” Tommi Tuomi / Otavamedia

Ella mainitsee esimerkkeinä italialaiset kyläjuhlat sekä eri maiden paikalliset murteet ja ruokareseptit.

”Valitettavasti oman kulttuurin puolustaminen rikkautena on joissain piireissä, ja ylipäätään populismin noustessa, saanut aikaan kapeakatseisuutta ja vaarallista ääriajattelua. Se huolestuttaa.”

Ellan suomalainen ystävä on asunut Roomassa lähes 30 vuotta. Vastikään tilatessaan syrjässä olleen baarin tiskillä kahvia toinen asiakas huomautti hänelle, että italialaisille tarjoillaan ensin.

Rasismi pohjoismaalaista kohtaan hätkähdyttää.

”Se oli ystävälleni ensimmäinen kerta, mutta kertoo kyllä jostain muutoksesta suvaitsevaisessa Italiassa.”

Jopa Ellan pienessä kotikylässä Toscanassa monikulttuurillisuus on arkipäivää.

”Laskimme kerran apteekkarin kanssa, että kylän 600 asukasta ovat 30:sta eri maasta.”
Italiassa vietetystä ajasta huolimatta Ella ei tunne olevansa italialainen. Toki häneen on siellä tarttunut ominaisuuksia, joita ilman arjesta selviytyminen olisi hankalaa. Yksi niistä on joustavuus.

”Minulle on myös kasvanut lehmän hermot. Olen oppinut ajattelemaan eri tilanteissa, että onko tämä maailman loppu. Muuttuvia tekijöitä on aina niin paljon, että tarvitaan suunnitelman a lisäksi myös b, c ja d.”

Rivien välistä lukemisen taito on tärkeää ja siinäkin Ella alkaa olla hyvä.

”Lisäksi olen maailman paras taskuparkkeeraaja.”

Erohuhut satuttivat

Ella on ollut naimisissa italialaisen avaruusinsinööri Valerio Chincan kanssa vuodesta 2006. Perheessä on kaksi poikaa, Leonardo, 12, ja Raffaele, 9, jotka aloittivat koulun

Suomessa syksyllä 2018. Siitä levisi julkisuudessa virheellistä tietoa, jonka mukaan Ella olisi muuttanut poikien kanssa Suomeen Valerion jäädessä Italiaan. Todellisuudessa puoliso seurasi Ellaan Suomeen vain muutamaa viikkoa myöhemmin.

”Hetken erossa olo haluttiin nostaa isoksi ja se loukkasi. Minulle tuli tunne, että joidenkin mielissä kahden kulttuurin liittoihin liittyy ennakkoluuloja ja liiton kestävyyttä epäillään automaattisesti.”

Ella ja Valerio ovat töiden vuoksi välillä erillään viikon, maksimissaan kaksi.

”Pääsääntöisesti elämme saman katon alla Suomessa tai Italiassa. Näin on ollut jo 15 vuotta eikä mikään ole muuttunut.”

Ellan elämässä perhe on tärkein.

”Se on perusta, jonka olemme yhdessä rakentaneet ja ainakin tässä vaiheessa hyvin vahva.”

Ella haluaa tarjota pojilleen samantyyppisen lapsuuden kuin hänellä itsellään oli.

”Poikien elämää pitää dominoida leikit, harrastukset ja kaverit.”

Rutiineista ei tingitä. Ella ja Valerio tekevät paljon töitä kotoa käsin, joten jompikumpi on lähes aina lähettämässä pojat koulutielle ja ottamassa heidät sieltä vastaan. Jos työmatkalle joudutaan yhtä aikaa, apuna ovat isovanhemmat.

”Kuviossamme on muuttuvia tekijöitä, mutta kaikki tähtää siihen, että pojilla on vähäeleinen ja tylsäkin arki. Yhtälö toimii, koska meillä on vahva halu pitää se toiminnassa. Maantieteellisesti meillä on suuri liikkumavara, mutta elämämme on pienieleisempää kuin monissa yhdessä paikassa asuvissa perheissä.”

Lue myös: Anna-lehti: Ella Kanninen muutti poikiensa kanssa Suomeen ilman puolisoaan: ”Tuskin Valerio haluaisi vaimoa, joka olisi koko ajan kotona kokkaamassa ja silittämässä paitoja”

Tulevaisuuden haaveet

Ella juontaa parhaillaan Yle Teemalla nähtävää Ellan matkassa: Roomalaisten jäljillä -sarjaa. Sen kolmatta kautta ja niin ikään Ellan juontaman Merkkien salat -sarjan toista kautta kuvataan kuluvan vuoden aikana.

”Ehkä juuri kieli- ja kulttuuriohjelmat sopivat minulle parhaiten. Nautin niiden tekemisestä, sillä samalla sivistän itseäni. Mietin usein, kuinka etuoikeutettua on pystyä oppimaan koko ajan lisää työni kautta.”

Televisiotyön ohella Ella on kirjoittanut kirjoja, hän juontaa erilaisia tapahtumia ja emännöi matkoja Toscanassa.

”Toivon, että Italia kulkee loppuelämän ajan mukanani.”
Sitten niistä haaveista.

”Unelmoin siitä, että jonain päivänä pyöritän bed and breakfast -majoitustoimintaa Toscanassa. Sen ohella emännöin matkoja, joilla patikoidaan ja nautitaan hyvästä ruoasta. Välitän muille sitä, mitä kuvittelen löytäneeni yhdeksi onneni tekijäksi. Nautin elämysten tuottamisesta toisille. Ehkä se on se, mitä kohti olen menossa. Eläkeduuni.”

Haastattelupäivän aamuna Ella allekirjoitti jälleen yhden vetoomuksen delfinaarioiden sulkemiseksi.

”Tuppaan tämän tästä erilaisiin vetoomuksiin eläinten olojen parantamiseksi.”
Toscanan tilalla olisi pelastettuja eläimiä enemmän kuin kaksi kissaa ja hevonen, jos työ sen sallisi.

”En tavoittele materiaa eikä elämääni ole koskaan määrittänyt titteli tai raha. Onneni koostuu yksinkertaisista, mutta kokonaisvaltaisista asioista. Niitä ovat perheen ja läheisten hyvinvointi, liikunta, luonto ja eläimet.”

Kuvausvaatteet: Farkut, toppi, kaulakorut ja kengät By Pias, paita Maranello, neuletakki Balmuir Store, korvikset Muotikuu.

Lue myös: Suosikkijuontaja Ella Kanninen: ”Italiassa ei nipoteta säännöistä niin kuin Suomessa”

X