Jaakko Saariluoma otti ensikoirakseen hovawart-uroksen eikä kuunnellut varoituksia - Nyt arkea elävöittää myös hoffi-narttu vanhan koiran rinnalla

Näyttelijä Jaakko Saariluoma teki kuten tunne saneli ja nyt arkea tahdittaa kaksi isoa koiraa. Alun haasteista ja pienistä katumuksen tunteista selvittyään ei Saariluoma vaihtaisi enää päivääkään pois.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Jaakko Saariluoma seurasi tunnetta valitessaan perheeseen lemmikkiä.

Näyttelijä Jaakko Saariluoma teki kuten tunne saneli ja nyt arkea tahdittaa kaksi isoa koiraa. Alun haasteista ja pienistä katumuksen tunteista selvittyään ei Saariluoma vaihtaisi enää päivääkään pois.
Teksti: Linda Martikainen

Jaakko Saariluoma teki 10 vuotta sitten täysin tunnepohjalta päätöksen, kun hän otti elämänsä ensimmäisen koiran.

”Elin silloin keskellä ruuhkavuosia paitsi töiden puolesta, myös perheen sisällä. Poikani olivat silloin kahdeksan- ja kymmenvuotiaita ja harrastivat kaikkea mahdollista jääkiekosta fudikseen eli heitä piti kuskata treeneihin. Samalla tein valtavasti töitä: oli teatterijuttuja, keikkoja ympäri Suomen ja telkkaria”, Jaakko Saariluoma kertoo.

”Oliko elämäni liian helppoa?”

”Minulla oli koko ajan ihan hirvittävä kiire. Siihen tilanteeseen päätin sitten ottaa koiran, ja rotu, hovawart, on vieläpä aika haastava. En tiedä, mistä se tunne lopulta kumpusi, mutta se oli vahva. En kuunnellut muiden mielipiteitä, vaikka moni sanoi, että älä nyt koiraa ota. Tai että ei ainakaan hovawart ja vielä uros ensimmäisenä koirana.

Kaikki järkisyyt sanoivat vastaan, mutta niin siinä kävi, että otin hoffin ja vieläpä sen uroksen. Olin sen jotenkin alitajunnassani päättänyt. Muistan, kun kerroin kollegalleni Andre Wickströmille koirasta. Andre totesi vain, että oliko elämäni liian helppoa?”

Luottamus prosessiin

”Pentu, Kafka, tuli sitten meille terävien naskalihampaidensa kanssa. Pentu jahtasi ja näykki nuorempaa poikaani koko ajan jaloista. Ensimmäisen viikon jälkeen ajattelin jo, että emme pärjää koiran kanssa ja että se pitäisi antaa pois. Mitä enemmän poika juoksi koiraa karkuun, sitä enemmän se tykkäsi, että nyt leikitään.

Olin vilpittömästi sitä mieltä, että emme selviä koiran kanssa. Pennun kanssa voi hyvin tulla katumuksen tunteita ja pelko, että oma elämä on nyt lopullisesti pilalla. Kannattaa kuitenkin luottaa prosessiin. Kaikki helpottaa kyllä.

Mekin selvisimme epätoivon tunteesta ja jossain vaiheessa yhteiselo alkoi sujua. Päätimme vaimoni kanssa heti alussa, että vaikka koira oli kovapäinen niin koulutamme sitä hyvän kautta. Eli ei missään nimessä rankaisemalla, vaan palkitsemalla onnistuneista asioista.”

”Koira on pitänyt meidät aktiivisena”

”Aluksi koiran kanssa oli hirveää säätöä, mutta olemme onnistuneet hyvin. Koira on kaikkein kiintynein ehkä vaimooni, mutta olemme kaikki saman lauman jäseniä. Koira teki pojilleni emotionaalisesti tosi hyvää.

Päivääkään en vaihtaisi pois, en edes niitä vesisateessa tarpomisiakaan. Koira on pitänyt meidät aktiivisena ja se on ehdottomasti antanut enemmän kuin ottanut. Olen niin iloinen, että tunne voitti.

Kävimme Kafkan kanssa tottelevaisuuskoulutuksessa ja siitä tuli ihan soiva peli. Luonnetestissä koira sai niin hyvät pisteet, että sitä haluttiin käyttää jalostuksessa.

Vanha herra onkin astunut kaikkiaan kolmet pennut. Ensimmäisiä pentuja kun menimme katsomaan, ehdotin vaimolle, että otetaanko yksi. En ole niin murhaavaa katsetta nähnyt koskaan!”

Lue myös: Kari Hietalahti kertoo määrätietoisesta chihuahuastaan: ”Pancho on sellainen Jalasjärven meksikolainen – sillä on oma jussipaitakin”

Mitä sitä vapaudella

”Kafka täytti viime toukokuussa kymmenen vuotta. Jossain lähitulevaisuudessa meillä olisi voinut siintää rauhallinen, koiraton ajanjakso, mutta ei perhana – tunne voitti järjen uudelleen alkusyksystä 2020 ja otimme uuden koiranpennun helmikuussa 2021.

Nyt meillä on blondi narttu hovawart, jolla on ihan samanlaiset jutut kuin ensimmäiselläkin. Eikä Kafka opeta sille yhtään mitään.

Pentu ehti olla meillä vasta neljä päivää, kun veimme sen ensimmäistä kertaa tikattavaksi eläinlääkäriin. Kafkan kulmahammas oli leikannut pentua vähän kuonosta ja nyt siinä on katu-uskottava vekki. Pentu on nyt siis vähän yli vuoden. Kaikki sille pitää opettaa, eikä maalissa olla vielä toviin.

Sanotaan, että yhden hovawartin kouluttaa samassa ajassa kuin kolme saksanpaimenkoiraa. Miksi emme tehneet niin, että olisimme nauttineet vapaudesta, kun vanhasta koirasta aika jättää ja katsoneet uutta koiraa sitten vähän myöhemmin?

Järkevää ehkä, mutta koirien suhteen määrää tunne.

Koirien kanssa pääsen irtaantumaan kaikesta ja niiden kanssa lenkkeily kuohkeuttaa alitajuntaa. Nykyään vain yksi koira tuntuisi oudolta. Vaimokin on myöntänyt jo sen saman.

Onhan koirista paljon huolta eikä samanlaista vapautta ole, mutta toisaalta, mitä sillä vapaudella tekisin? Sehän on lopulta vain illuusio.”

Lue myös: Olisiko sinusta koiranomistajaksi? Lemmikin pitää sopia omistajansa elämäntyyliin – Näin selvität, pysyisitkö koiranpennun tahdissa

X