Jaakko Tepon elämä on ollut vaiherikas – Kuplettilaulaja on ylpeä muusikkopojistaan: ”Oon aina ollut iloinen, että omat pojat on alalla”
Kansantaiteilija Jaakko Teppo sanoo eläneensä mielenkiintoisen mutta mollivoittoisen elämän. Ilonpilkahduksia löytyy onneksi aina, kuten viimeksi Diandra ja hammaslääkäripelon voittaminen.
Jaakko Teppo viettää 70-vuotispäiviään kotonaan Joensuussa. Merkkivuosi huipentuu kesällä Jaska-musiikkikomedian ensi-iltaan.
Iisalmessa syntynyt kuplettilaulaja ja kansantaiteilija Jaakko Teppo täyttää helmikuun 16. päivänä 70 vuotta.
Miten vietät merkkipäivääsi?
”Naapurin katiskoilla, sehän se on vanha sanonta. Ihan siivet supussa. Eihän se ole mukava asia, kun tulee vanhaksi. Vaivat tulloo vanhuuen mukana, ja kaikenlaista ongelmaa on tässä ollut terveyden kanssa koko iän. Mutta ei nyt aleta tässä valitusvirsiä tekemään.”
Keväällä 2022 jouduit oikomaan huhua, jonka mukaan Jaakko Teppo on kuollut. Mikäs juttu se oikein oli?
”Jostakin oli lähtenyt huhu, että minä oon kuollut. Lopulta kuulin sen itsekin. Pikkusen jouvuin sitä perruuttelemaan, että elekää nyt vielä elävältä pistäkö kuitenkaan. Iisalmesta se oli lähtenyt liikkeelle, mutta onneksi se oli vain huhu.”
Miten olet voinut viime aikoina?
”No eilestäpäivänä ensimmäistä kertaa viiteenkymmeneen vuoteen kävin hammaslääkärissä. Hammaslääkäri ei nyt enää pelota.
Minä oon pelännyt hirveästi hammaslääkäriä koko elämäni, lapsuuven raumasta johtuu. Ne hammaslääkärit ei ollu mittään helläkätisiä, kun ne köyhän pentujen suuta käsitteli. Se vasta eilen multa poistui se pelko. Se on ollut iloinen asia.”
Ehkä 70-vuotiaalta saa jo kysyä, että mikä on elämäsi suurin saavutus?
”Eiköhän se oo ite tämä varsinainen elämä. Meikäläinen on elänyt erittäin mielenkiintoisen elämän. Siitä pitää osata olla kiitollinen. Jonkunlaisia saavutuksiahan ne on nämä kultalevyt olevinaan ja muut, mutta ei ne minulle sillä tavalla ole mittään, ne on vaan katinkultaa.
Semmoset ei mulle merkihe, eikä muistomerkit. Mutta se mulle merkihti, kun sain Suomi-palkinnon joulukuussa. Se oli selevee rahaa viistoistatuhatta euroo. Se oli mulle ensimmäinen rahapalkinto, tai toinen koko uran aikana.
Aikoinaan sain Reino Helismaan sanoituspalkinnon, 25 tonnia, mutta se meni velekoihin kerralla. Ei tarvinnut kun kävellä alakertaan, kun sain sekin, niin alakerran pankkiin kävelin ja annoin pois.”
Sinulla on viisi lastenlasta. Millainen isoisä olet?
”Huono. Minä olin jo huono isä sen takia, että minä en ollut koskaan kotona vaan reissussa, kun joutui leipää ehtimään ympäri maata. Sitten kun olin kotona, en jaksanut telmuta omien poikien kanssa omasta mielestä ollenkaan.
Tänä päivänä on sama juttu, kun niillä on pieniä lapsia, minä oon niin sairas, etten pysty kerta kaikkiaan niin hyvä ukki olemaan, kun haluaisin olla. Minä oon isän ja ukin roolit joutunut elämään väärin. Oonhan minä läsnä mielellään ja tykkään kun käyvät, mutta en jaksa kontata lattialla hevosena. Ei riitä voimat.”
Jos elämästäsi tehtäisiin kappale, olisiko se iloinen vai surullinen laulu?
”Iloisen laulunhan sitä jokainen elämästään haluaa tehä, niin minäkin. Mutta se on monesti sillä tavalla, että eihän niitä ilon aiheita hirveesti oo. Eli mollivoittoista.
Ja eikö ne minun parraat kupletit olekin semmoisia, joissa on enemmän vähäosaisten asioita. Sitä on tottunut olemaan enemmän sillä puolella.”
Ovatko nuoremmat sukupolvet löytäneet sinut?
”Minä oon aina ollut siitä iloinen, että minun omat pojat on alalla, ja ne on jollain tavalla pitänyt minun nimeä esillä ja minun musiikkia.
Samaten onhan sitä nuorisoa, jotka on tehnyt minun tuotteista uusia versioita, Nightwishistä lähtien. Minä oon iloinen ja ylpeä siitä.”
Kenestä suomalaisartistista olet viimeksi innostunut?
”Minun tämänhetkinen suosikkisolisti on Diandra, joka laulaa Elämäni biisi -ohjelmassa. Se on semmoinen iloinen artisti, erittäin hyvä esiintyjä.”
Ensi kesänä Joensuussa tulee ensi-iltaan musiikkikomedia Jaska, jonka aiheena on Jaakko Teppo. Millainen esitys siitä tulee?
”Heikkisen Antti on sitä tekemässä ja minun poika tekee musiikin, ja niillä on aika lailla pitkällä suunnitelmat.
Minä haluan ennen ensi-iltaa nähdä sen käsikirjoituksen, niin osaan sanoa, onko se minun mieleinen. Mutta he esittelevät sen minulle vasta lähempänä ensi-iltaa. Sen pystyn sanomaan, että se on ollut jo ennakkoon erittäin kysytty esitys.”
Toivotko, että komedian antama kuva sinusta on rehellinen?
”Minun mielestä se ei saa olla rehellinen. Sen pitää olla fiktiivinen ja mieluiten täyttä satua. Mutta hauska sen pitää olla, koska minun elämäntehtävä on ollut ihmisten naurattaminen.
Oon aina halunnut, että ihmisillä on hauskaa, ja oon siihen pyrkinyt joka tilanteessa. Aika usein oon siinä onnistunut.”
Mistä vielä haaveilet?
”Että lääkkeitä riittää.”