Intohimoinen ja impulsiivinen Janne Kataja: ”Olen ääri-ihminen – teen kaikki asiat totaalisesti tai en lainkaan”

Näyttelijä-juontaja Janne Kataja osaa olla aidosti ylpeä saavutuksistaan mutta häpeää kateuden tunteitaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Janne Kataja uskoo, että jokaisen pitää saada ansionsa ja ahkeruutensa mukaan. ”Kiitoksen kalastelu on tietynlaista ahneutta.”

Näyttelijä-juontaja Janne Kataja osaa olla aidosti ylpeä saavutuksistaan mutta häpeää kateuden tunteitaan.
(Päivitetty: )
Teksti: Elina Kirssi

Mieluummin uhkarohkea kuin epäröivä. Näyttelijä-juontaja Janne Kataja, 41, uskoo, että rohkeudella elämässä ehtii nähdä enemmän.

Lyhyttä teatterikiinnitystä lukuun ottamatta hän on ollut freelancer koko työuransa ajan eikä edes nuorena ottanut vastaan vakituista työsuhdetta. Janne on uskaltanut rakentaa elämää myös Italiaan, jossa asui osittain ennen koronaa.

”Teen uhkarohkeita päätöksiä joka päivä. Minusta on uhkarohkeaa ottaa vastuuta teoistaan ja olla suunnittelematta tulevaisuutta tai tehdä suunnitelmia pahan päivän varalle. Olen ajatellut, että pahaa päivää ei tule, mutta maailmantilanne on pysäyttänyt siihen, että kaikkeen ei voi vaikuttaa itse.”

Janne on impulsiivinen ja on usein tunteen vietävissä. Hän päätti ensimmäisen lelukauppansa perustamisesta ennen kuin oli kertonut siitä yhtiökumppaneille.

”Impulsiivisuus ja hullu rohkeus ovat koko ammatillisen identiteettini taustalla oleva voima. Harkitsevaisuus on haastavaa, en ole ikinä harkinnut mitään. Onneksi ihmiset ympärilläni ovat harkitsevaisempia.”

Ylpeys

Jannen nuoruudessa ajateltiin vielä, että kynttilää on pidettävä vakan alla. Hän on huomannut, että nykyään työelämässä olevat nuoret suhtautuvat laajakatseisemmin ylpeyteen. Omista saavutuksista uskalletaan ylpeillä ilman että sitä pidetään leuhkimisena.

Janne ei pidä ylpeyttä syntinä, jos ylpeilyyn on aihetta.

”Sehän on tosi kaunista ja kannustavaa, jos uskallan olla ylpeä esimerkiksi tyttäristäni tai jostain omasta saavutuksestani. On rohkaisevaa olla ylpeästi oma itsensä. Mutta jos ylpeys on voimavara, jolla musertaa muita, silloin se on syntistä.”

Hiljattain Janne tunsi onnistumista ja ylpeyttä, kun hänen yrityksensä avasi Tampereelle uuden lelukaupan. Moni oli etukäteen sanonut, että tila on liian suuri lelukaupalle.

”Kun 700 neliötä oli kalustettu ja täynnä leluja, leijuin ylpeydessä. Se oli tosi hyvä tunne, ja väitän, että se ei ollut haitaksi kenellekään ympärilläni olevalle. Sellainen ylpeys, joka perustuu ansaittuun tekoon, rohkaisee ehkä myös muita samanlaisiin tekoihin.”

Lapsena ja nuorena Janne oli herkkä, ja hän liikuttui, jos joku oli hänestä ylpeä. Vahva tahto miellyttää näkyi, ja kaveripiirissä Janne oli viihdyttäjän roolissa. Kun häntä kiusattiin hetken aikaa koulussa, hän koetti miellyttää kiusaajaansa. Hän ei onnistunut siinä ja tunsi, että se ylpeys sai kolauksen.

Ylpeys on vaikuttanut myös siihen, millaisia töitä Janne on valinnut.

”Nuorempana saattoi olla, että jos joku arvosteli tekemisiäni, en enää tehnyt töitä sille keikkamyyjälle.”

Janne Kataja: ”Elämässäni on kaikki hyvin, eikä minulla olisi varaa olla kateellinen. Silti huomaan tuntevani kateutta jonkun toisen työstä, parisuhteesta tai jopa lomasta.”

”Elämässäni on kaikki hyvin, eikä minulla olisi varaa olla kateellinen. Silti huomaan tuntevani kateutta jonkun toisen työstä, parisuhteesta tai jopa lomasta.” © Vesa Hämäläinen

Kateus

On myös asioita, joista Janne Kataja ei tunne ylpeyttä. Yksi niistä on kateuden tunne.

Nuorena Janne tunsi kateutta itseään pidempiä kohtaan. Kaikki tytöt tuntuivat pyörivän salskean, pitkän jalkapalloilijan ympärillä. Uran alkuvaiheessa hän oli kateellinen, jos koe-esiintymisen jälkeen rooli menikin jollekin toiselle.

”Elämässäni on kaikki hyvin, eikä minulla olisi varaa olla kateellinen. Silti huomaan tuntevani kateutta jonkun toisen työstä, parisuhteesta tai jopa lomasta. Ne ovat lyhyitä häivähdyksiä, mutta ne osoittavat, että olen pikkumainen ja turhamainen.”

Janne saattaa olla kateellinen, jos joku saa lomailla kaksi viikkoa putkeen vastaamatta työpuhelimeen.

”Viihdyn hyvin itsekseni, mutta joskus olen kateellinen, jos näen onnellisen pariskunnan. Mutta ei mene kauaa, kun muistan, että silloin kun olin itse parisuhteessa, olin kateellinen sinkkukavereille.”

Kateuden tunne menee yleensä nopeasti ohi. Nykyään Jannella on terve ammatillinen itseluottamus eikä hän enää kadehti muiden saamia rooleja. Hänellä ei ole enää tarvetta korostaa itseään, koska kokee saavuttaneensa monta haavetta työurallaan.

Tälläkin hetkellä Janne juontaa kahta tv:ssä pyörivää ohjelmaa ja näyttelee yhdessä sekä pyörittää lelukauppaa ja menestynyttä viihdealan yritystä.

”Vaikka olen itse tosi tyytyväinen elämääni, en ole ikinä miettinyt, että joku voisi olla minulle kateellinen.”

Viha

Janne vihaa vihaisia tekoja tekeviä ihmisiä. Ukrainan sota on saanut Jannen tuntemaan pitkästä aikaa vahvaa vihaa.

Lähtökohtaisesti Janne ei ole vihainen ihminen, sillä hän ajattelee, että viha ei vie eteenpäin. Nuorempana suru muuttui vihan tunteiksi, kun Janne menetti 4-vuotiaana toisen pappansa ja 7-vuotiaana toisen.

Kun ystävä kuoli 21-vuotiaana syöpään, Janne koki kaveripiirinsä kanssa kollektiivista vihaa maailmankaikkeutta kohtaan, mutta lopulta viha muuttui terveeksi kaipaukseksi.

Riitatilanteissa Janne saattaa olla sivaltava, mutta katuu usein sanomisiaan heti.

”Välttelen riitelyä, mutta jos ajaudun riitelyyn, saatan sanoa pahasti. Sitten tulee huono olo ja morkkis. Olen lyhytvihainen ja haluan sovintoa ehkä liian pian.”

Laiskuus

Janne on saanut tyttäriltään moitteita siitä, että tekee töitä lomallakin. Hän tunnustaa ettei osaa laiskotella. Yleensä hänellä on monta työprojektia päällekkäin.

”Turhaudun, jos ei ole mitään projekteja. Silloin tulen saamattomaksi enkä saa mitään aikaan. Olen aina rakastanut työtäni ja saan itseni rentoutumaan töitä tekemällä. Olen työholisti.”

Kovasta työtahdista huolimatta Janne ei ole koskaan sairastunut uupumukseen. Tällä hetkellä hän tunnustaa kuitenkin olevansa tavallista väsyneempi. Hän arvelee syyksi lievää stressiä.

”Odotan innoissani montaa tulevaa työjuttua, mutta huomaan, että olen vähän uupunut, en työstä vaan työhön liittyvästä stressistä ja töiden valmistelusta. En tahdo nukahtaa ja kunto on romahtanut.”

Hän on työteliäs mutta on laiska sellaisten asioiden suhteen, joista ei pidä. Liikunnan harrastaminen on yksi näistä. Janne ei saa itseään motivoitumaan hikoilusta, vaikka sadan metrin päässä kotoa on kuntosali ja uimahallikin vain 42 portaan päässä.

”En ole ikinä tykännyt urheilusta ja hengästymisen tunteesta tai hikoilusta.”

Janne oli laiska koulussa mutta on pärjännyt puhumalla. Jos hän laittaa ruokaa ja joku ainesosa puuttuu kotoa, hän saattaa soittaa ystävän hakemaan tarvikkeet puolestaan.

”Olen hyvä delegoimaan. En tykkää pihatöistä, ja yhden kaverin kanssa on sovittu, että hän tekee pihatöitä ja grillaan hänelle ja vaimolleen. Kun olen lomalla, he voivat käyttää pihaani. Yksi kaveri puhdistaa takapihan porealtaan ja saa käydä siellä niin paljon kuin haluaa.”

Janne Kataja ei tunne ulkonäköpaineita mutta on huomannut olevansa ehkä ainoa julkkismies, jolta kysytään haastatteluissa painosta. ”Olen niin lyhyt, painonmuutokset näkyvät heti.”

Janne Kataja ei tunne ulkonäköpaineita mutta on huomannut olevansa ehkä ainoa julkkismies, jolta kysytään haastatteluissa painosta. ”Olen niin lyhyt, painonmuutokset näkyvät heti.” © Vesa Hämäläinen

Ahneus

Lapsesta asti Janne on ahnehtinut kokemuksia. Koulussa hän haali itselleen oppilaskunnan jäsenyyksiä, piti välituntikioskia ja toimi salapoliisikerhon rehtorina. Samalla tavoin hän ahnehtii harrastuksikseen toimikuntatehtäviä tälläkin hetkellä, vaikka kalenteri olisi jo täynnä.

”Olen sillä tavalla ahne, että ahnehdin töitä. Olen elämännälkäinen ja haluan kokeilla kaikkea uutta. Minulla on koko ajan kiire ja paljon kaikkea. En ole ahne rahan suhteen, mutta kiitos motivoi minua ja olen ahne hyväksynnälle.”

Nuorena teatterinäyttelijänä Jannella oli tapana kiiruhtaa esityksen jälkeen pesemään nopeasti maskit pois ja mennä sitten nojailemaan teatterin ulko-oven edustalle. Henkilökunta kulki oikeasti aivan toisesta ovesta, mutta Janne norkoili pääsisäänkäynnin edessä saadakseen kehuja ja ihailua.

Hän tunnistaa sen puolen itsessään edelleen. Hän kuulee edelleen mielellään hyvää palautetta keikasta tai elokuvaroolista ja harmistuu kritiikistä.

Janne tuntee ahneutta myös materiaa kohtaan. Hän kerää huutokaupoista astioita, kuvataidetta, vanhoja leluja ja kelloja. Kerran hän osti Ranskasta hienon uniikkipuvun, vaikka se oli liian pieni. Lopulta puku jäi käyttämättä.

Ylensyönti

Janne haki tyttärilleen lounaaksi sushia, mutta ei itse syönyt sitä. Päivälliselläkin hän teki ruoan lapsille mutta jätti itse syömättä. Iltapalalla lapset kysyivät, miksei isä syö mitään. Janne ei ollut edes tajunnut olleensa koko päivän ilman ravintoa.

”En ole lihonut syömisellä vaan epäsäännöllisillä elintavoilla. Syön aika vähän, mutta en säännöllisesti. Saatan olla syömättä 2–3 päivää huomaamatta.”

Jannen suhde ruokaan on vaihteleva. Hän saattaa ostaa jäätelötuuttipakkauksen ja syödä kaikki tuutit hetken päästä. Irtokarkit, jäätelöt ja hyvä viini ovat Jannen heikkous, mutta välillä herkkukaapin ovet pysyvät kiinni monta kuukautta.

Janne on diagnosoinut itselleen ARFIDin eli syömishäiriön, jossa ruokavalio on hyvin rajoittunutta ja valikoivaa. Janne syö paljon kasviksia mutta ei lainkaan punaista lihaa, kalaa tai kanaa suutuntuman takia.

”Olen ääri-ihminen, teen kaikki asiat totaalisesti tai en lainkaan.”

Himo

Janne on intohimoinen ja kunnianhimoinen ihminen, ja innostuu usein töistään niin, että saattaa tehdä töitä ympäri vuorokauden. Kerran hän soitti eräälle tukkualan toimijalle kahdelta yöllä. Hän oli niin innoissaan että oli unohtanut ajankulun.

Janne suhtautuu intohimoisesti myös esimerkiksi kuvataiteeseen ja kokee olevansa himonnälkäinen parisuhteessakin.

”Ihastun kevyesti melkein viikoittain, tietynlainen uteliaisuuden himo vetää ihastumaan. Nykyään olen tosi yksityinen ihminen enkä käy missään ja suhtaudun tosi himokkaasti työhöni. Se voi olla monen ihmissuhteen laimentaja. Ihmissuhderintamalla minusta on tullut vähän ujo, vaikka työn puolesta olen ekstrovertti.”

Lue myös: Janne Kataja harrastaa historian ja uskontojen tutkimusta: ”Usko ei korvaa tietoa, mutta tieto kehittyessään voi korvata uskon”

X