Anna-lehti: Laulaja Johanna Pakonen pelkää talonsa menettämistä: ”Olen hakenut jopa parkkipirkoksi”
Musiikkiala on muuttunut Johanna Pakosen uran aikana paljon, eivätkä artistien levyt myy kuten ennen. Rahan tienaaminen vaatii keikkailua. Musiikkialan murros ei iskenyt niin kovaa Johannaan, sillä hän on ollut aina ahkera esiintyjä. Koronapandemian takia esiintymisestradit kuitenkin sulkeutuivat ja hän on ollut täysin uuden edessä.
Pandemia muutti myös Johanna Pakosen arjen.
Johanna Pakonen, 44, on nyt työtön työnhakija, hänen yrityksensä on tappiollinen ja hänen rakas asuntonsa on uhan alla.
”Olen hakenut jopa parkkipirkoksi. Laitoin CV:hen, että minulla on C-luokan ajokortti, pystyn itsenäiseen työskentelyyn ja toimimaan ryhmässä, minulla on kielitaitoa ja kokemusta asiakaspalvelusta. En päässyt edes haastatteluun”, Johanna Pakonen kertoo Anna-lehdessä.
Johanna on kouluttautunut musiikkialalle. Hän on työskennellyt myös tanssinopettajana.
Laulun ja tanssin lisäksi Johannalla oli B-suunnitelma. Hän auttoi oululaisen ravintolan uudistamisessa. Konseptoinnin lisäksi Johanna laati soittolistoja ja opetteli myös ravintolan kassajärjestelmän.
Ravintolan avajaisten piti olla viime joulukuussa, mutta niitä ei koskaan tullut, eikä hän voi nyt tehdä mitään edellä mainituista töistä.
Jo juhannuksen keikkojen toteutuminen helpottaisi paljon taloudellista tilannetta. Se on kuitenkin epävarmaa, koska ravintoloiden ”tanssikiellon” on määrä olla voimassa kesäkuun loppuun saakka. Kultturialan tilanne turhauttaa Johannaa.
”Mitä minulta odotetaan kaikessa tässä epävarmuudessa, joka aiheuttaa uupumusta, alavireisyyttä ja väsymystä – että pystyn vielä hakemaan ihan minkä vain alan töitä? Vaikka minulla ei olisi muille aloille koulutusta? Eihän soittimiakaan tuosta vain soitella”, Johanna Pakonen tilittää.
”Kannustan vaatimaan ja hakemaan jutteluseuraa”
Johanna saa keskusteluapua kiperään tilanteeseensa. Hän puhuu psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa kolmen viikon välein. Se tuntuu hänestä vähän siltä kuin tapaisi ystävän, jolle on lupa puhua rankoistakin asioista.
”Kannustan ehdottomasti muitakin vaatimaan ja hakemaan jutteluseuraa. Ulkopuoliselle on usein helpompi puhua kuin läheisille.”
Ihana unelmien koti lapsuusmaisemissa
Yksinhuoltajaperheessä kasvanut Johanna Pakonen on oppinut venyttämään penniä. Hän säästi vuosia, onnistui hankkimaan unelmiensa kodin ja palasi kotikonnuilleen Ouluun 20 vuoden jälkeen. Mukana muutti nyt 8-vuotias tytär Nelli.
”Tämä kaupunki tuntui tosi turvalliselta paikalta. Meillä oli tämä ihana koti ja pärjäsimme hyvin kahdestaan Nellin kanssa. Silloin ymmärsin jotain. ”
Johanna ei tiedä, mitä tekisi, mikäli ei saisi pitää rakasta kotiaan, jota varten hän on työskennellyt vuosia. Kodissa sijaitsee myös hänen yrityksensä toimisto.
”Toivon, että vuoden päästä olen joko voittanut lotossa tai keksinyt jonkin muun suunnitelman, jotta meillä olisi tämä ihana koti edelleen tässä. Toivon, että olisimme terveitä ja että minulla olisi töitä. Ne ovat toiveita, mutta en odota enää mitään.”
Johanna Pakonen kertoo tulleensa entistäkin rauhallisemmaksi.
Johanna Pakonen kokee olevansa kuin kallio keskellä merta
Vuosien myötä Johannasta on kuitenkin karaistunut entistäkin rauhallisempi ja järkähtämätön. Hän ajattelee olevansa kuin kallio keskellä merta. Muut ovat kuin aaltoja, jotka. Kun muut hyörivät ja pyörivät, pysyy Johanna paikallaan.
”Mitä tahansa elämä eteeni tuokaan, se ei saa minua muserrettua”, Johanna toteaa.