Joogaopettaja Kylli Kukk: ”Minusta on mahtavaa, kun allit heiluvat!”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kylli Kukk iloitsee ikääntymisen mukanaan tuomasta rohkeudesta ja viisaudesta. © Jorma Marstio/OM-arkisto
Ikääntyminen on ihanaa, Kylli sanoo.

Tunnustan,

että jooga on opettanut minut luottamaan siihen, että kaikki mitä on tapahtuakseen, tapahtuu. Jooga on vienyt pois kaikki pelkoni. Olen elämän syleilyssä, enkä pelkää kuolemaa.

Pelko on kuin stressi: se ei auta koskaan. Keho reagoi pelkoon ja stressiin samalla tavalla, ja olen taitava hallitsemaan niitä. Minä haluan palvella ihmisiä joogalla, hyvyydellä, rakkaudella ja sössötyksellä.

Muistelen

lämmöllä lapsuuttani Neuvosto-Virossa. Telttailimme silloin usein koko perheen voimin. Rakkaimpia lapsuusmuistojani ovat telttareissujen lisäksi kumiveneretket.

Asuimme Pärnussa, ja pihapiirissä oli paljon samanikäisiä lapsia. Viipotuksen määrä oli huima. Muutimme Tallinnaan, kun menin koulun toiselle luokalle. Tulimme kuitenkin aina viikonlopuiksi takaisin Pärnuun, jossa isovanhempani silloin edelleen asuivat. Asuimme Pärnussa kaikki samassa talossa, isovanhemmat alakerrassa ja meidän perheemme yläkerrassa.

Minä olen perinyt vaarini hermot. Hän ei koskaan hötkyillyt tai hätäillyt vaan levitti rauhaa ympärilleen. Äidiltä perin tulisieluisuuden ja mieltymyksen yksilölajeihin. Isäni oli vähän rauhallisempi joukkuepelaaja.

Harrastin

yleisurheilua jo pienenä, ja päädyin urheilulukioon. Tähtäimessäni oli silloin huippu-urheilijan ura. Asuimme sisäoppilaitoksessa, ja meille maksettiin palkkaa.

Meitä kohdeltiin kuin kukkia kämmenellä: rahan lisäksi saimme kolme ateriaa päivässä, meillä oli hyvät urheiluvehkeet, saunat ja kaikki. Treeni oli myös monipuolista, varsinkin minulla, koska olin seitsenottelija.

Lajitreenin lisäksi muistan, miten hauskaa oli heitellä voltteja akrobatiatunnilla painisalin tatamilla. Sitten peli alkoi koventua. Tajusin, ettei kaikki ehkä ollutkaan ihan niin terveellistä. Vastaan alkoi tulla erilaisia aineita, ja niitä myös moni käytti. Minulle ei tarjottu mitään, koska pärjäsin silloin vielä aika hyvin.

Itkin

viimeksi kaksi viikkoa sitten. Minulla oli aivan ihana äiskä, joka kuoli lähes vuosi sitten. Vuoden aikana olen huomannut itkeväni aina kuun kahdeksas päivä. Silloin itken vähän äidin ikävää.

En kuitenkaan jää jumiin melankoliaan vaan alan pian ajatella, että mutsi, nyt nauti siellä! Sinulla ei ole enää sitä sairasta, kipeää kehoa. Äidin leukemia kesti yli kolme vuotta, joten osasimme varautua tulevaan. Mielestäni sielu ei kuole, vaikka se jättääkin kropan. Tämä ajatus on lohduttanut myös isääni ja pikkuveljeäni. Isäni ja veljeni eivät sössötelleet äidille niin paljon kuin minä. Heillä on sen vuoksi ehkä tuskaisempi olo nyt kuin minulla. Minä ja äiti halasimme ja mussuttelimme toisillemme paljon. Äiti kyllä tiesi, että rakastin häntä.

Opin

näyttämään ja arvostamaan tunteita varsinkin sen jälkeen, kun Estonia upposi. Menetin sen mukana neljä ystävää sekä parhaan ystäväni äidin, joka oli laivalla töissä. Onnettomuus kolahti minuun todella, enkä sen jälkeen ole pantannut tunnepuolella enää mitään.

Estonia opetti minulle läsnäoloa, nöyryyttä ja kiitollisuutta. Joka päivä on mieletön lahja, ja sitä pitää juhlistaa. En tiedä, muuttiko Estonia virolaisia. Haluan juhlistaa elämää, läsnäoloa. Moni tuo kukkia haudalle, mutta mitä jos niitä antaisi toiselle silloin, kun hän on vielä hengissä?

Rakastan

elämää. On ihanaa kohdata ihmisiä, joilla kaikilla on jokin viesti. Pidän yllä Liisa Ihmemaassa-fiilistä ja uteliaisuutta. Lapsenomainen innostuneisuus ja läsnäolo saavat tuntemaan, että elän. On taito osata innostua ja syttyä eri asioille, ja sitä kannattaa myös opetella.

Parisuhdekin voi hyvin. Olen seurustellut vuoden verran ihanan Tonin kanssa, joka on minua 13 vuotta nuorempi. Hän tykkää pussailla ja halailla, ja se on aivan ihanaa.

Olin pitkään siinä mielessä perinteinen nainen, että toivoin saavani joku päivä omia lapsia. Sitten aloin miettiä, että kuka on sanonut, että kaikilla naisilla pitää olla lapsia? Saan olla joogakoulussa mamana niin monelle oppilaalle. Sydämeni on iso, voin rakastaa kaikkia lapsia, en tarvitse siihen omaa.

Olen täysin sinut asian kanssa ja valmis potkimaan Tontsaa eteenpäin, jos hänelle iskee isinä olemisen halu. Tästä asiasta me sovimme heti jo suhteemme alussa.

Ikääntyminen on ihanaa. Se tuo mukanaan rohkeutta ja viisautta. Kehoon tulee ryppyjä, mutta ne ovat peräisin nauramisesta ja auringosta. Minusta on mahtavaa, kun allit heiluvat!

X