Juontaja Marianne Harjula on kamppailulajeja harrastava reservin kersantti: ”On kiva näyttää omalle tyttärelle esimerkilläni mitä naiset voivat halutessaan tehdä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Marianne Harjula
© Sampo Korhonen / Otavamedia
Juontaja Marianne Harjula, 41, tavoittelee ju-jutsun mustaa vyötä murtumien varjollakin ja pitää tiukasti kiinni parisuhdeajasta. Toimelias Miss Miljoona on myös reservin kersantti.

Tunnustan, että olen kokenut pelkoa tilanteissa, joissa en ole tiennyt mitä tapahtuu. Yksi sellainen hetki oli, kun mieheni oli YK:n rauhanturvajoukoissa Libanonissa.

Asuin Nahariyan kaupungissa Pohjois-Israelissa, ihan Libanonin rajalla. Kun raja meni kiinni, mieheni ei päässyt enää lomailemaan Israelin puolelle. Siinä tuli aika jännät paikat. Meillä oli ulkonaliikkumiskieltoja ja pommisuojahälytyksiä. Kännykkää ei ollut. Lankapuhelin ei aina toiminut.

Olin siihen aikaan parikymppinen. Kun mieheni lensi ensimmäisen kerran Libanoniin noihin tehtäviin, alueella oli täysi sota. Toisen menettämisen pelko ja epätietoisuus aiheuttivat huolta.

Osallistuminen kauneuskisaan

Olen ollut yhdessä mieheni kanssa jo vuodesta 1995. Menimme naimisiin vuonna 2001, jolloin myös voitin Miss Miljoona -kilpailun.

Olin juuri palannut Suomeen Israelista kun siskoni kertoi ilmoittaneensa minut kauneuskisaan. Hän oli neulonut minulle kultaisen iltapuvun ja sanoi hoitavansa meikin ja kampauksen.

Kisa oli aikamoinen seikkailu ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Kilpailua on ehdottomasti kiittäminen monesta – kuin myös perhettäni! Voitin misseydestä miljoona markkaa, joka oli opiskelijalle kova raha. Muutimme Turusta Helsinkiin ja ostimme rahoilla ensiasunnon. Vähän aikaa sitten minut palkittiin myös Evento Awards -tunnustuksella.

Tuli olo, että olen tehnyt asioita oikein.

Huoli jälkipolvesta

Kannan äidillistä huolta jälkipolvesta ja sen tulevaisuudesta. Tänä päivänä maailma ei ole niin ruusuinen. Huoli pysyy arjessa taustalla, en anna sen vallata elämääni.

Tyttäreni Nelli on 11-vuotias. Mitä ikinä hän elämässään haluaakin tehdä, aion kannustaa häntä ja olla tukena. Nelli on jo nyt hyvin itsenäinen ja toimelias, hän ei taatusti jää toimettomaksi.

Aloin harrastaa kamppailulajeja jo ala-asteella. Karatesta löytyi silloin oma laji. Siinä ja ju-jutsussa minulla on ruskea vyö.

Kamppailulajien suosio kasvaa. Siellä ei opeteta tappelemaan, vaan suojelemaan ja kunnioittamaan muita ja itseä. Monet vilkkaat lapset rauhoittuvat treeneissä päästessään purkamaan energiaansa ohjatusti.

Tyttäreni on valmennuksessani ju-jutsussa. Hän ei todellakaan saa siellä mitään erityiskohtelua. Kaikki lapset ovat tunnillani tasavertaisia.

Itse tykkään rikkoa rajoja. On kiva näyttää omalle tyttärelle esimerkilläni, mitä naiset voivat halutessaan tehdä: olen reservin kersantti ja koulutan itsepuolustusta myös isoille firmoille.

Tässä maailmassa ei tarvitse olla vain yhtä roolia! Olen pian 20 vuotta toiminut yrittäjänä ja juontajana. Rakastan sitä, että opin joka päivä jotain uutta.

Ruuhkavuosi

Rakennamme ensimmäistä omaa taloa. Vaikka kuinka otimme talon rakentamisesta selvää, siinä on silti riittänyt yllätyksiä. Kaikesta on kuitenkin selvitty.

En ole kaiken keskellä ehtinyt tavata ystäviäni niin paljon kuin olisin halunnut. Se vähän harmittaa. Onneksi heiltä on riittänyt ymmärrystä.

Tämä on ollut aikamoinen ruuhkavuosi, jossa turhat golfkierrokset ovat jääneet! Yritämme päästä jouluksi kotiin ja hyvältä näyttää tässä vaiheessa. Parisuhteemme on selvinnyt rakennusurakasta hienosti.

Olemme aina pyrkineet ottamaan myös yhteistä aikaa, vaikka kuinka kiire olisi. Sitähän parisuhde vaatii.

Ennakoimista ja järkeilyä

Ennustan, että saan vielä jossain vaiheessa mustan vyön ju-jutsussa.
Se vaatii paljon töitä, ruhjeita ja kenties murtumiakin mutta on sen arvoista. Edelliseen vyökokeeseen menin murtuneella varpaalla. Kipu oli ihan kamala, mutta niin vain kokeesta selvisin.

Olen joutunut uhkaaviin tilanteisiin muutaman kerran ulkomailla. Niistä olen selvinnyt hyvin, kun olen tiennyt miten tilanteissa toimitaan. Mitään kammoa minulle ei ole jäänyt.

Yritän aina muistuttaa ihmisiä ennakoimisen ja järkeilyn tärkeydestä: kannattaako illalla lähteä yksin lenkille jonnekin suurkaupungin vilinään, jos mahdolliset tilanteet on kuitenkin vältettävissä?

Olen mukana kehittämässä turvallisuuden tunnetta lisäävää Safe to Walk -mobiilisovellusta. Sen avulla voi seurata vaikkapa lapsen kotimatkaa ja varmistua siitä, että kaikki menee hyvin.

X